Untitled Document

Valtuusto pelleilee veronmaksajien rahoilla

Tampereen kaupungin sähkölaitoksen yhtiöittäminen vie sen tuotosta ja tuloutuksesta kaupungin kassaan useita miljoonia euroja vuodessa verottajalle. Ennakkotietojen mukaan veroseuraamukset ovat jopa neljä miljoonaa euroa. Valtuusto teki yhtiöittämispäätöksen jäniksen selässä, aivan liian kiirusti, vaillinaisen tiedon varassa. Kaupunginvaltuusto päätti yhtiöittämisestä ennen kesälomia. Sosiaalidemokraatit äänestivät yhtiöittämistä vastaan, koska tiedossa ei ollut edes verottajan päätöstä asiasta. Kaikki muut puolueet äänestivät jee yhtiöittämiselle.
Tässäpä sitä nyt ollaan. Nyt sitten valtuusto miettii pää pulleana, että mistäs revitään rahat laadukkaisiin palveluihin. Onko kyseinen miljoonapotti pois peruspalveluiden laadusta? Samaan aikaan pormestari Timo P. Nieminen ylpeilee vastuullisesta talouspolitiikastaan joka paikassa. Vuodessa hän on kasvattanut Tampereen kaupungin menoja 12,4 prosenttia! Ei näin.
Helsingin Sähkölaitos piti Tampereen yhtiöittämispäätöstä lähinnä typeränä. Nyt veronmaksajat joutuvat maksamaan typeryydet. Ei näin. Mitä järkeä on potkia lypsävää lehmää? Helsingin herrat, voisitteko tulla neuvomaan meitä manselaisia typeriä valtuutettuja?!

Millaista satoa haluamme kerätä?

Uuden tutkimuksen mukaan yli 200 000 suomalaista lasta ja nuorta kärsii yksinäisyydestä. Samat ihmiset sanovat, että heillä on kehno keskusteluyhteys vanhempiensa kanssa. Asiantuntijat hokevat, että jos vanhemmat kysyisivät edes kerran viikossa, mitä heidän lapsillensa kuuluu, lapset tuntisivat olonsa huomattavasti turvallisemmaksi. Mutta kun ei sen pitäisi riittää.
Joka viidennellä tamperelaisella on mielenterveyshäiriötä ja lähetteitä kirjoitetaan koko ajan lisää. Erityisryhmänä kaupungin omat työntekijät ovat palvelujen käyttäjinä. Myöskin nuorison oireilu on silmiinpistävää. Mielenterveyspalvelut vaativat lisää hoidon porrastusta eli nimenomaan hoidon alkuvaiheessa tarvitaan satsausta, jotta potilaiden oireilu ei ehtisi mennä liian pitkälle. Kaikille pääterveysasemille tarvitaan oma depressiohoitaja. Tarvetta on myöskin päihdepsykiatrian poliklinikalle erityissairaanhoitoon. Meidän pitää luoda puitteet, joissa potilas saa saman katon alla tarvitsemansa jatkopalvelut ja niin, ettei hoitaja eikä lääkäri vaihdu kesken matkan.
Lakien edellyttämä hoitotakuu maassamme ei kata potilaiden tarpeita. Tampere tarvitseekin oman mielenterveyspuolen hoitotakuun. Tämä tarkoittaa, että potilaat hoidetaan huomattavasti lain edellyttämää aikataulua nopeammin. Aikainen puuttuminen mielenterveysongelmiin parantaa ihmisten elämänlaatua, mahdollistaa työntekemisen ja pitkällä aikavälillä maksaa itsensä takaisin kaupungille.
Korjaamme parhaillaan lama-ajan hedelmiä. Ne ovat kurttuisia ja kovin katkeran makuisia. Silti ne on pakko syödä. Niellä väkisin. Ne voitaisiin jatkossa syödä hyvällä mielellä. Kyse on tahdosta. Olemmeko valmiita korjaamaan kaupunkimme vajaamiehityksen niin koululääkäreiden, omalääkäreiden kuin kouluavustajien osalta? Olemmeko valmiita pienentämään opetusryhmiä niin peruskoulussa kuin päivähoidossa? Olemmeko valmiit tarjoamaan kuntalaisille kunnolliset lähipalvelut? Tästä on mielestäni koko veronkantokyvyssä ja -tyytyväisyydessä kysymys.
Meidän on pakko hyväksyä tosiasia, että nuorilla on paha olla. Eri asia on se, että olemmeko valmiit tyytymään siihen tosiasiaan. Tampereen mielenterveyshoitotakuumallissa kuntalaisen hoidon tarpeen arviointi on aloitettava kahden viikon kuluessa siitä, kun lähete on saapunut toimintayksikköön. Lisäksi kuntalaisella on oikeus päästä tarpeelliseksi todettuun hoitoon viimeistään kahdessa kuukaudessa tarpeen arvioimisesta.
Voimme jatkaa maksamista ja tottua pettymyksiin tai voimme tehdä selvän linjauksen ja muutoksen sekä korjata uutta, terveempää satoa tulevaisuudessa. Pyydän teitä kaikkia mukaan tekemään kyseistä mallia mahdolliseksi.

Kaupunkimme tarvitsee sosiaalista matkustamista

Yhdyslautakunnan talousarviokokous on taasen pidetty. SDP ja Vasemmistoliitto esittivät Anne Liimolan suulla esitti toivomusponnen, että joukkoliikenteelle lisätään kehykseen 2 miljoonaa euroa estämään lippujen hinnan korotus ja palvelun lisäämiseksi. Vasemmisto hävisi äänestyksen 5-6. XL, kukas muukaan, äänesti vastaan.

Suunta on aivan väärä. Kaupungin pitäisi laskea selvästi joukkoliikenteen hintoja, erityisesti sarjalippujen kuten kuukausikorttien. Lisäksi Tampere kaipaa sosiaalista matkustamista, joka mahdollistaa joukkoliikennematkustamisen esimerkiksi kymmenellä eurolla kuukaudessa niille, joiden tulot eivät yllä yli 800 euroon (köyhyysraja) kuussa.

Pari viikkoa sitten oli Liikennelaitoksen johtokunnan ja lautakunnan yhteinen palaveri, jossa vihreät SDP:n ohella vetosivat valtuustoryhmiin tuen nostamiseksi. Yhdyskuntalautakunnan kokouksessa kuitenkin vihreät sanoivat, että demareiden ehdotus tuli puskista! Lippujen hintojen nostaminen tulee turruttamaan matkustajamäärien kehityksen.

Vihreitten politiikka on miedostikin ilmaistuna ylisekavaa. Kokouksessa sama viherpuolue yhdessä porvareiden kanssa poisti pohjaesityksestä raideliikenteen. Yli puoluerajojen pitäisi ymmärtää, että seudullinen raideliikenne on pitkällä aikavälillä Tampereen vetovoiman kannalta keskeistä.

Yhteiskuntalautakunnan kokouksessa pohjaesityksen ollut maltillinen markkinoille avaaminen kumottiin XL-ryhmittymän toimesta poistamalla maltillisesuus tekstistä kokonaan. Rakennusinvestointi-osiossa XL haluaa kaventaa kaupungin itse hoitamien hankkeiden määrää.

Viime valtuuston kokouksessa vihreät äänestivät esitystäni vastaan, joka olisi tuonut työsuhdepolkupyörät Tampereen henkilökunnalle. Sitä edeltävässä he vastustivat luomuruokia suosivaa aloitettani äänestyksessä.

Olen huolissani kaupunkimme suunnasta. Nyt tarvittaisiin järkevää ja pitkäjänteistä politiikkaa, joka ottaa huomioon ympäristöarvot sekö kaupungin arvostetun henkilökunnan.

Kouluterveydenhoitoon panostaminen vähentää lasten ongelmia

Media lietsoo parhaillaan mielenterveysongelmien määrää valtakunnassamme. Ja syystä. Tampere korjaa, muun Suomen ohessa, laman satoa. Tilanne näyttäytyy kasvavina henkisinä ongelmina, jotka tuovat mukanaan usein myöskin päihteet ja jopa väkivallan. Kyse on nykynuorten sukupolven ilmiöstä, josta me vanhemmatkin olemme saaneet jo osamme.
   Jotta tilanne ei pääsisi enää pahemmaksi, on aika panostaa yhä tehokkaammin varhaisessa vaiheessa puuttumiseen. Mitä aikaisemmin lapsen ongelmat havaitaan, sitä varmemmin ongelmaan voidaan tarttua ja vaikuttaa sen poistamiseen.
   Kouluterveysvastaanotot ovat monelle lapselle ainoa paikka, missä ongelmia pystytään havainnoimaan. Monilta osin suureksi paisuneet luokkakoot eivät anna opettajille parhaita eväitä havainnollistaa kunkin oppilaan henkisen elämän tilanteita. Kuitenkin oppilas saa tarkastuksen Tampereella huonoimmillaan kaksi kertaa peruskoulun aikana.
   Kouluterveydenhuollossa on keskimäärin 4268 oppilasta/kokopäivätoiminen lääkäri ja koulukohtaiset vaihtelut ovat suuria. Stakesin suositus on enintään 2100 oppilasta/lääkäri. Opiskeluterveydenhuollossa opiskelijoita on 3764/kokopäiväinen lääkäri. Suositus on 2500-3000 opiskelijaa/lääkäri. Myös kouluterveydenhoitajissa olemme jäljessä ja sekä terveydenhoitajan, mutta myös lääkärin panos on erittäin tärkeä oppilaanhuoltoryhmässä. Tällä hetkellä lääkäreillä ei ole moiseen aikaa.
   Psykiatrisessa sairaalahoidossa olleiden nuorten määrä on kaksinkertaistunut kymmenessä vuodessa. Samassa tahdissa etenevät huostaanottojen kasvuluvut. Meidän pitää kyetä vastaamaan lisääntyvään tarpeeseen niin, että tarpeen määrä saada vähentymään varhaisen puuttumisen keinoin. Tämä edellyttää sitä, että olemme valmiita parantamaan kouluterveydenhuollon tasoa niin, että kouluterveydenhoitajien ja koululääkäreiden määrää lisätään vähintään valtakunnallisten suositusten tasolle.
   Veroeurot pitää suunnata yhä enemmän ennaltaehkäiseviin toimiin. Korjaavat palvelut ovat tuloksia siitä, kun jotain on jätetty tekemättä. Lisäksi ne ovat pirun kalliita. Ei anneta ongelmien paisua. Kyse on lastemme tulevaisuudesta.

Porvarihallitus yrittää nyt saada kansan unohtamaan ruoan kallistumisen, sähkön kallistumisen, sairaalamaksujen kallistumisen, päivähoitomaksujen kallistumisen ja sosiaalipuolen palveluiden kallistumisen. Hallitus on päättänyt alentaa tuloverotusta kaikille väestöryhmille tasaisesti.
Tuloverojen laskemisessa ei sinällään ole mitään pahaa, mutta hyvässä taloudellisessa tilanteessa oleva Suomi on unohtanut panostaa rapautuviin peruspalveluihinsa ja käyttää jakovaraansa koko kansaa hyödyttävästi. Nimenomaan peruspalvelut ja niiden laatu ovat hyvinvoinnin keskeinen mittari. Veroalennukset taas olisi pitänyt kohdistaa nimenomaan pieni- ja keskituloisille. Jos pussin pohjalta löytyy 20 euroa lisää jatkossa, se ei tarkoita sitä, etteikö kyseinen henkilö maksaisi yhä yhtä paljon energiasta, liikenteestä, ruasta ja asumisesta kuin hyvätuloiset.
Kuntaliitto pelkääkin, että kuntapalvelut tulevat rapautumaan, ja vaatikin, että hallituksen olisi pitänyt lisätä merkittävästi sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuuksia sekä harkinnanvaraisten avustuksien korottamista, jottei kuntien eriarvoisuus lisääntyisi entisestään.

Yhtenä merkittävänä lamailmiönä nähdään nyt mielenterveyspotilaiden hurja määrä. Onko oikein, että mielenterveyspalvelujen hoitotakuu aikuiten osalta on puoli vuotta? Suomi maksaa seuraavalla vuosikymmenellä vielä kovan hinnan, joka konkretisoituu henkisenä pahoinvointina.

Tällaisiin pitäisi hallitukseen avata nyörejään. Mutta elämme sellaisen hallituksen aikaa, jossa muutaman kymmenen miljoonan köyhyyspaketti on aivan liian kallis, mutta 200 miljoonaa heti metsäverotusvähennyksiin. Onkin silkkaa palturia, etteikö muka ilmaista päivähoitoa voisi toteuttaa. Tämä hallitus menee tässäkin asiassa päinvastaiseen suuntaan. Ja lapsiperheet kiittää.

Jyrki Katainen on toki sanonut, ettei tuloerojen kasvua voi estää. Ei nykyisellä politiikalla kylläkään. Jos esimerkiksi kuntaveron perusvähennyksen alarajaa nostettaisiin, purkaisi se loukkuja ja hyöty pienituloisille olisi huomattavasti merkittävämpi kuin nyt tulevat veronalennukset. Nyt kun ostovoimaisin väestöryhmä saa isoimmat veronalennukset, lienee syytä kysyä, miksei inflaatio kasvaisi entisestään.

Asiakasmaksut eivät saa nousta

Aamulehti ilmoitti perjantain lehdessään, että sosiaali- ja terveyskeskus sekä päivähoitomaksut nousevat Tampereella elokuun alusta. Porvarihallitus on kyllä tehnyt asiasta päätöksen ja tällä viikolla Tampereella lautakunnat päättävät noudattavatko tehtyä asetusta.
   Porvarihallitus perusteli maksujen korotuksia sillä, että rahat sijoitetaan kyseisten palvelujen laadun parantamiseen. Kuitenkin korotusten tuomat tulot eivät jää kunnille, vaan kunnat joutuvat tulouttamaan rahat valtiolle. Tämä, jos mikä riepoo nyt lukuisissa kunnissa.
   Maksujen korotukset vievät Suomen hyvinvointipolitiikkaa yhä kauemmaksi kansalaisten tarpeista. Samaan aikaan ne, jotka esimerkiksi terveyskeskuspalveluita eniten käyttävät, ovat kaikista pienituloisimpia. Maksujen korotuksien maksajiksi joutuvat siis ne, joiden pitäisi niistä vähiten maksaa.
   Hallituksen esitys merkitsee sosiaali- ja terveydenhuollon maksuihin keskimäärin 16,6 prosentin korotusta. Korotukset lisäävät merkittävästi erityisesti niiden työelämän ulkopuolella olevien ihmisten kuluja, jotka käyttävät paljon terveyspalveluita.
   Lisäksi indeksitarkistukset tehdään automaattisesti joka toinen vuosi vuodesta 2010 alkaen. Asiakasmaksujen sitominen indekseihin on epäoikeudenmukaista ennen kaikkea siksi, että eri tulonsiirrot ja sosiaaliturvaetuudet eivät ole kattavasti indekseihin sidottuja.
   Päivähoitomaksujen muutos nostaa kohtalaisen pienillä tuloilla elävät perheet ylimpään maksuluokkaan. On epäoikeudenmukaista, että keskituloiset tai alle keskitulon ansaitsevat vanhemmat maksavat saman verran päivähoidosta kuin suurituloiset.
   Eri laskelmien mukaan jo inflaatio lisää esimerkiksi nelihenkisen lapsiperheen menoja vuodessa jopa 1 500 euroa. Siksi lapsiperheiden menoja ei tule enää tietoisesti kasvattaa, vaan pikemminkin keventää keskituloisten perheiden päivähoitomaksuja. Lisäksi maksuttoman päivähoidon piiriin pitäisi päästä nykyistä suuremmilla tuloilla.

Marja Tiura kertoo mielipidekirjoituksessaan Aviisissa (5/2008), että hallitus on ryhtynyt ennakkoluulottomasti uudistamaan yliopistojemme rakennetta. Olen tästä aivan samaa mieltä, ja kyyti on kylmää.

Valtion tiede- ja teknologialaitos esitti vaalikauden alussa, että yliopistojen perusrahoitusta pitää lisätä 50 miljoonaa euroa per vuosi ajalla 2008-2011.

Hallitus vastasi tähän nostamalla rahoitusta 20 miljoonaa euroa, jonka on todettu olevan riittämätön edes palkka- ja vuokrakustannusten nousuun.

Itse asiassa tästä 20 miljoonasta eurosta valtion tuottavuusohjelmanakertaa yliopistojen rahoitusta vuosittain 11 miljoonaa euroa sekä 250 henkilötyövuotta.

Mielenkiintoisen käänteen toi innovaatioyliopisto, joka kahmi heti 100 miljoonan euron lisärahapotin muiden tyytyessä 30 miljoonaan euroon kehyskauden lopulla. Hallitus pakottaa tällä linjauksellaan yliopistot keräämään ulkopuolisia rahoittajia itselleen. Jos ulkopuolista rahoitusta ei löydy, ei rahaa tipu myöskään hallitukselta.

Onkohan keppi nyt oikeanpaksuinen? Eri yliopistoilla on erilaiset mahdollisuudet saada liike-elämän rahoitusta. Onko ylipäätänsä periaatteena hyväksyttävää, että yliopistoja eriarvoistetaan sitomalla ne yritysmaailman mahdollisiin tukiin? Miten käy yliopistojen riippumattomuuden?

Tiura viittaa kirjoituksessaan siihen, että opettajien
määrät ovat pienentyneet. Uudistus ei kuitenkaan ole ottanut huomioon sitä, mihin opettajat aikansa käyttävät.

Tärkeintä on se, että henkilökunta saa tehdä sitä, mikä heidän päätoiminen työnkuvansa yliopistossa on. Henkilökunta on tuonut ilmi huolensa työnkuvan muuttumisesta "tutkimuksesta ja opetuksesta poisvieväksi". Tällaisen huolen toteutuminen heikentäisi varmasti laatua.

Opetusministeriön vuosikertomus vuodelta 2006 osoittaa, että vuosina 1990-2006 korkeakoulu-tutkintojen määrä on noussut 8 000:sta 14 000:een ja tohtoritutkintojen määrä 500:stä 1400:aan.

Kysyisinkin, mikä on riittävä tuottavuuden määrä? Kuinka mittava uudistus voidaan toteuttaa samaan aikaan kiristyvän rahoituksen kanssa?

Valtion tuottavuusohjelma yhdessä yliopistouudistuksen kanssa kiristää. Se aiheuttaa alueellista epätasa-arvoa, tiedekuntien välistä epätasa-arvoa ja ajaa yliopistot yksityistämisen tielle.

Mitä vittua? -palstalla keskityttiin sosiaaliseen lainaan viime Aviisissa. Tein sosiaalisesta lainasta valtuustoaloitteen, jonka pohjalta lainan käyttöönotto on tarkoitus käynnistää ensi vuoden alusta alkaen. Lopullinen päätös asiasta tehdään tämän vuoden kaupunginvaltuuston talousarviokokouksessa.
   Jutusta saa kuvan, että sosiaalinen laina olisi tarkoitettu luottotiedot menettäneille opiskelijoille. Sosiaalinen laina on kuitenkin tarkoitettu kaikille akuutissa rahapulassa oleville ihmisille ikään katsomatta. Syynä lainan saamiselle olisi esimerkiksi huonekalujen hankinta. Käytännössä sosiaalinen laina tarkoittaisi kunnallista pikavippiä sillä erotuksellä, että lainasta ei perittäisi korkoa. Tällä on ollut selkeitä positiivisia vaikutuksia niissä kunnissa, joissa sosiaalinen laina on käytössä.
   Luototuksen tarkoitus on vähentää toimentulotukiluukun väkeä ja tätä kautta säästää veronmaksajien rahoja. Luoton ennaltaehkäisevä vaikutus näkyy siinä, että pienituloiset tulevat yleensä hakemaan luottoa jo ennen kuin joutuvat ulosottoon. Luotto mahdollistaa sen, ettei velallisen tarvitse hakea toimeentulotukea.
   Jos kuitenkin käy niin, että pienituloinen joutuu ulosottoon, ulosottolaki ei ota huomioon kuntalaisen vuokraa. Laki kuitenkin oikeuttaa vähentämään velallisen seuraavasta palkasta kolmanneksen. Tämä on saanut ihmisiä lopettamaan työnteonsa ja hakeutumaan työttömäksi. Taas lisää kuluja.
   Sosiaalisen luototuksen kautta Helsingissä ollaan saatu pienituloiset kuntalaiset pysymään töissä. Siksi luotto on myös oiva työllisyydenhoidon väline. Luotolla on myös korjaava vaikutus. Velkaantuminen lisää suuresti riskiä sairastua psyykkisesti ja edistää moniongelmaisuutta. Tämähän maksaa taas pirusti lisää.
   Työntekijöiden lisäksi osa opiskelijoista ei saa valtion takausta opintolainalle, joten luotolla turvataan heidän opiskelunsa ja mikä parasta jälleen: ilman toimeentuloluukkua.
   Luoton tarpeettomuutta on perusteltu käytössä olevalla ennaltaehkäisevällä toimeentulotuella. Se on kuitenkin harkinnanvarainen ja suora kulu. Luotto tulee takaisin kaupungille ja lisää ihmisten omatoimisuutta sekä vastuuta itsestään yhteiskunnan avustuksella.
    Jos haluamme, että sosiaali- ja terveyspuolen rahahuolet helpottuvat yhtään, lainan käyttöönotto on perusteltua.

Palkkavajeiden korjaaminen lisää kaupungin kilpailukykyä

Valtuutettu Riitta Koskinen (kok) kirjoittaa (AL 6.3.), että unelmoin paremmista palkoista. Unelmat on toki hyvä asia ja niitä pitää olla, mutta tässä asiassa kyse ei ole unelmista, vaan yhteisesti tehdyistä valtuuston päätöksistä.
   Valtuusto päätti, että kaupunginhallitus valmistelee palkkaohjelman, jossa päivitetään jälkeenjääneiden alojen palkat. Näitä aloja Tampereella riittää. Koskinen kuitenkin sanoo, että unelmoin palkkojen päivityksestä, vaikka näin kuitenkin ollaan jo päätetty. Samalla palkat tulevat kilpailukykyisimmiksi ja vähentävät henkilöstön äänestystä jaloillaan ja muuttoa muihin kuntiin, mikä nyt on arkipäivää.
   Koskinen myös väittää, ettei päivityksen tarkoitus ole tehdä palkoista kilpailukykyisiä. Nimenomaan se oli koko kaupunginvaltuuston päätöksen idea. Hän myös kirjoittaa, että päivityksen tarkoitus oli saada tietoa palkoista suhteessa muihin kuntiin. Aloitteeni meni uudelleenvalmisteluun, jotta valtuutetut saisivat selvitykset naapurikuntien ja suurten kaupunkien palkoista. Vasta selvityksen perusteella valtuusto päätti palkkaohjelmasta eli Koskisen mainitsema informaatio oli valtuutetuilla jo ennen palkkaohjelmapäätöstä.
   Päätös sisälsi myös kohdan, jossa rekrytointiongelmaisten avainalojen osalta tehdään palkkavertailu avoimen sektorin vastaaviin tehtäviin tämän kevään aikana. Kyseiset valtuuston päätökset luovat pitkäjänteisen pohjan helpottamaan henkilöstön saamista kaupungille tulevaisuudessa.
   Viime valtuustossa meillä oli mahdollisuus päättää Tehyn sopimuksen mukaisista palkkalisäyksistä, ja Koskisen mainitsemasta puuttuvasta miljoonasta, mutta niin kuin virkamiehet kokouksessa huomauttivat, vaje jää voimaan, koska enemmistö ei valitettavasti ollut valmis sitä lisätalousarvioon laittamaan.

Valtuusto sitoutunut kilpailukykyiseen palkkaohjelmaan

Riitta Koskinen kirjoittaa Aamulehden yleisön osastossa 3.3. siitä, että demarit hurskastelevat, kun vaativat puuttuvia palkkamenoja maksettavaksi. Kyse ei ole hurskastelusta, vaan sopimuksista ja niiden pitämisestä. Kokoomus on pormestaria myöden luvannut, että Tehyn korotukset on huomioitu budjetissa. Kun näin ei tapahtunutkaan, on asiallista, että lupaukset kuitenkin pidetään, ja palkkarahat on saatava kasaan.
   Viime kaupunginvaltuuston kokouksessa eri XL-ryhmän puolueet (kokoomus, kristillisdemokraatit, vihreät, keskusta, sitoutumattomat) vaativat tehostamista muun muassa sosiaali- ja terveyspuolella. Niin kuin tiedämme kiristetty on, jo niin paljon, että henkilöstö on ilmaissut moneen kertaan kärsivänsä tilanteesta. Eikä vain ilmaissut, vaan konkreettisesti paha olo näkyy räjähdysmäisenä sairaupäiväpoissaolojen kasvuna.
   Henkilöstön olot heijastuvat palveluihin ja sitä kautta potilaisiin. Jos pitäisimme huolta henkilöstöstä, varmasti kuntalaisetkin olisivat tyytyväisempiä. Koskinen perää tehostamiskeinoja myös lehtikirjoituksessaan muun muassa Koukkoniemeen vietävillä sähkösängyillä. Ei siinä paljoa sähkösänky auta, jos hoitajilla ei ole aikaa viettää vanhusten kanssa aikaa.
   Koskinen myös sanoo, että henkilöstölle ei pidä nyt liian avokätisesti rahaa palkankorotuksiin antaa. Saanen muistuttaa, että kaupunginvaltuusto on yksimielisesti sitoutunut esitykseeni, jonka mukaan kaupungin henkilöstön palkat päivitetään kilpailukykyiselle tasolle suhteessa muihin isoihin kaupunkeihin ja naapurikuntiin. Samaan päätökseen kuului myös henkilöstön määrän kasvattaminen niin, että riittävä määrä turvataan. Lisäksi kaupunginhallituksen tehtäväksi tuli valmistella palkkaohjelma asiaan liittyen.
   Kyse ei siis ole vaalihumusta ja maailmaa syleilevästä hyväntekeväisyydestä, vaikka Koskinen niin väittääkin, vaan kaikkien puolueiden kanssa yhteisesti päätetystä palkkaohjelmasta. Valtuuston enemmistön äänestämä päätös siitä, että palkkakustannuksia ei nosteta Tehyn sopimuksen mukaisesti, on vastoin valmisteltavaa palkkaohjelmaa ja asettaa valtuuston jälleen outoon valoon.

Jaostolla valta päättää omaishoidontuista

Pertti Lahti kirjoitti 7.2. Aamulehden yleisön osastossa siitä, että häneltä omattiin omaishoidontuki maantieteellisiin asumissyihin vedoten. Hän kuitenkin hoitaa isäänsä päivittäin ja hänen isänsä ei pärjää kauaa yksikseen.
   Tampereen kaupunki on omaishoidontukilain pohjalta rakentanut omat kriteerinsä tuen myöntämiseksi perusteluineen, jotka pyrkivät vastaamaan eri hoidettavien ja hoitajien haasteisiin. Jos tukihakemuksesta tehty virkamiehen päätös ei miellytä, asianosaisella on tämän jälkeen mahdollisuus valittaa päätöksestä. Jokaisen oikaisuvaatimuksen käsittelee yksityiskohtaisesti luottamushenkilöistä koostuvat jaostot. Jaostojen merkitys on korostunut kaupunginhallituksen päätöksen jälkeen myöntää tuki kaikille kriteerit täyttäville.
   Ongelma kuitenkin on se, että omaishoidontuen hakijat ovat usein turhautuneita, eivätkä siksi jaksa valittaa. Oikaisuvaatimus on kuitenkin oikeus, josta on syytä kuntalaisia muistuttaa.
   Valtakunnallisesti ajatellen, hallituksen pitäisi puuttua eri kunnissa olevaan omaishoidontuen hakijoiden epätasa-arvoiseen asemaan ja ymmärtää, että kyseinen tukimuoto on paitsi äärettömän tärkeä hoitajalle, taloudellisesti järkevää kunnille.

Suomeen puuhastellaan uutta vaalitapaa, jossa puolueilla olisi 4% äänikynnys. Tämä takaisi, ettei uusilla puolueilla olisi mitään asiaa eduskuntaan. Jos demokratiaa toteutettaisiin, pitäisi puolueen saada yhden paikan jo 0,5% kannatuksella.
   Nykytilanteessakin moni puolue saa enemmän paikkoja kuin niiden kannatus on. Käytännössä eduskunnassa on nytkin sellaisia kansanedustajia, joita kansa ei ole sinnä äänestänyt. Voiko tällaista sanoa kansan edustajaksi?
   Neljän prosentin äänikynnys vääristäisi tilannetta entisestään ja tarkottaisi, että eduskuntaan ei ole asiaa puolueilla, joilla on alle kahdeksan kansanedustajaa. Mitä vikaa on seitsemän kansanedustajan puolueessa?
   Eduskuntavaalijärjestelmää uudistavan toimikunnan virkamiesjäsen Arto Jääskeläinen sanoo Aamulehdessä (7.2.), että äänikynnys on tarkoituksenmukainen. Mielestäni ei ainakaan demokratian kannalta kovinkaan tarkoituksenmukainen. Demokratian ideana on että ihmiset saavat eduskuntaan juuri ne puolueet ja ihmiset, joita he äänestävät. Jos näin oikeasti olisi, vaalien äänestysprosentit olisivat ihan eri luokkaa. Usko järjestelmään palautuisi.
   Suomi muun muassa Etyjin puheenjohtamaana ajaa demokratiaa eri maihin ja lähettää vaalitarkkailijoita vaaleihin. Kannattaisiko Suomen demokratisoida myös itsensä, niin esimerkkimme muille valtioille olisi hieman uskottavampi. Jos suuret puolueet eivät kestä aitoa demokratiaa ilman äännikynnyksiä, on syytä katsoa peiliin eikä yrittää kaventaa kansanvaltaa äänikynnyksillä.
   Keskustelukulttuuriltaan kovin kankea Suomi tarvitsee uusia puolueita elävoittämään poliittista keskustelua, eikä siirtymistä kohti kolmipuoluejärjestelmää. Ihmiset eivät äänestä väärin.

Vastine Aamulehdessä:
Valtion huomioitava kansakunnan yhteinen etu

Kirjoituksemme (Al 27.1) on herättänyt kirjoittelua (Al 29.1 ja 30.1) , joissa toistuu sen verran vääriä väitteitä, että on syytä kerrata tosiasiat.

Sosialidemokraattien ajama työllisyyspolitiikka on ollut pitkäjänteistä ja aktivoivaa. Viime vuosi, joka elettiin vielä edellisen hallituksen talouspolitiikan varassa, oli nousujohteinen: Työttömiä oli työvoimatutkimuksen mukaan vuoden 2007 joulukuussa 158 000, mikä oli 10 000 vähemmän kuin edellisen vuoden joulukuussa. Kaiken kaikkiaan viime hallituskaudella synnytettiin 120 000 uutta työpaikkaa, mikä ylitti rohkeimmatkin arviot siitä, mikä olisi mahdollista. Pasi Asikainen (Al 29.1.) syyttää SDP:tä saamattomuudesta Itä-Lapin työttömyyden hoidossa. Muistuttaisimme kuitenkin Asikaiselle 1990-luvun alun porvarihallituksesta ja taloudellisesta lamasta. Laman hinnaksi muodostui kymmenien tuhansien yritysten menettäminen ja massatyöttömyys, joiden vaikutukset tuntuvat edelleen. Laman jälkeiset hallitukset pyrkivät valtiontalouden tasapainottamiseen ja työttömyyden vähentämiseen. Tehtävä on ollut vaativa. Meillä ei ole varaa enää menettää metsäsektorin työpaikkoja.
Kannattavien tehtaiden työpaikkojen turvaamiseksi on nyt tehtävä kaikki voitava ja otettava aikalisä.

Toisin kuin kirjoittelussa otaksutaan, emme ole voineet pahoittaa mieltämme valtion omistaja-politiikasta käydystä keskustelusta, koska sitä keskustelua ei ole käyty! Hallitus ei ole suostunut omistajapolitiikasta keskustelemaan, vaan on leikkinyt kuurupiiloa. Vanhasen eväät olivat kovin vähäiset hänen pikaisesti poiketessaan Kemijärvellä. Myös tuore kansalaistapahtuma Helsingissä osoitti, ettei hallituksella ole ainakaan pohjoisen ihmisille tarjottavanaan kuin löysiä puheita. Taitaakin olla niin, että Asikainen ironisoi valtio-omistajuutta ja haluaa avata lukijan silmät sille mielettömyydelle, jota hallitus omistajapolitiikassaan harjoittaa. Kannattavuus ja osingot ovat toki toivottavia valtionyhtiössäkin, mutta työllisyys on ainakin tähän asti - sosialidemokraattien ollessa mukana hallituksissa - ollut yksi keskeinen tekijä.

SDP on vaatinut hallitusta antamaan välittömästi eduskunnalle selonteon valtion omistajapolitiikan periaatteista ja toimintalinjasta. Olemme siis vaatineet nimenomaan keskustelua. Sosialidemokraattien mielestä selonteko omistajapolitiikasta tarvitaan myös siksi, että valtion omistamisen pelisäännöt tulisivat selviksi paitsi kansalaisille niin myös muille osakkeenomistajille.
Omistajanohjauksen periaatteiden tulee olla julkisia ja kaikkien tiedossa. Suuromistajan äänen pitää kuulua. Se on normaalia toimintaa, kyse ei ole sosialisoinnista kuten kirjoittaja (Al 30.1) väittää. Stora Enson ratkaisujen taustalla voidaan nähdä valtionyhtiöiden yksityistäminen ja luopuminen omistajanvallasta. Hallitus ei ole edes pyrkinyt käyttämään sitä valtaansa omistajaohjauksen kautta, jota sillä on vielä jäljellä. Hallitus on antautunut liian helpolla pörssiyhtiön vietäväksi unohtaen kovaa tulosta tehneet pohjoisen ihmiset, kansallisen edun, yhteiskuntavastuun ja aluepolitiikan merkityksen.

Valtion yritystoiminta on luotu verovaroilla. Se on ollut kannattavaa yritystoimintaa eri puolilla maata. Myös nyt lakkautettavat tehtaat tekivät hyvää tulosta. Eri paikkakunnilla on työllisyyden lisäksi luotu erikoisosaamista. Kysymmekin, onko esimerkiksi tämä Lapin raju työttömyys sitä,
mitä hallitus haluaa? Miksi suuromistaja ei reagoi? Kurssiko ja osingotko ovat ainoa herkku, joita haetaan? Mielestämme valtionyrityksillä on huomioitavana myös kansakunnan etu ja sillä on oltava omistuksessaan muitakin rooleja kuin voiton tavoittelu hinnalla millä hyvänsä.

Marko Asell
kansanedustaja (sd)

Jukka Gustafsson
kansanedustaja (sd)

Saara Karhu
kansanedustaja (sd)

Joonas Lepistö
kaupunginvaltuutettu (sd)

Tero Rönni
kansanedustaja (sd)

Pia Viitanen
kansanedustaja (sd)

Valtio on äänetön yhtiömies

Jyri Nikander kirjoitti Aamulehdessä (16.1.), että Joonas Lepistö on väärässä puuttuessaan yhtiöiden omistusoikeuteen. Hän myös kysyy, voivatko muut SDP:ssä olla samaa mieltä. Vastaus on: voivat ja ovat.
SDP on ottanut voimakkaasti kantaa Kemijärven ja Summan tehtaiden puolesta. Olemme vaatineet, että hallitus tekee kaikkensa, ettei kannattavia tehtaita suljeta. SDP on vaatinut hallitusta antamaan asiasta selonton eduskunnalle. Tähän suhtautuminen on ollut hallituksen puolelta ikävän nuivaa. Eduskunnalla on oltava mahdollisuus käydä laaja keskustelu asiasta. Mikäli selontekoa eduskunnalle ei anneta, on äänestettävä hallituksen luottamuksesta.
Kolmasosa, lähes 2000, Itä-Lapin työpaikoista on vaarassa. Sama merkitsisi Etelä-Suomessa suhteessa 250 000 työpaikan menetystä. Valtiosta on porvarihallituksen aikana tullut omistaja-ohjauksessaan äänetön yhtiömies, joka on markkinatalouden rengin roolissa. Yksityiseen pääomaan verrattuna valtiosta on tullut
huomattavan tahdoton omistaja. Stora Enso rikkoo sulkemisella myös kilpailunrajoituslakia: Elinkeinonharjoittaja käyttää monopoliasemaansa väärin ohjaamalla hyödykkeen hintatasoa ja toimitusehtoja. Nyt kun ostajaehdokkaita on tiedossa, tehtaiden jatkaminen olisi luontevaa. Kyse on myös alueiden eriarvoistamisesta sekä hallituksen olemattomasta aluepolitiikasta.
Valtion pitäisi vaatia ylimääräinen yhtiökokous. Tätä ei ole tapahtumassa. Näyttääkin siltä, että valtio hyväksyy tehtaiden lopettamiset. Tärkeämpää on siis pörssikurssit kuin työpaikat. Niin kuin Kokoomusministeri Jyri Häkämies asian ilmaisi: "Stora Enso on vain yritys, mihin valtio sijoittaa rahaa". Saksassa on toisin: siellä hallitus ja kansa vetävät yhtä köyttä Nokian tapauksessa.
Sekä Summassa että Kemijärvellä kyse kannattavasta toiminnasta. Tehtaisiin on tehty 100 miljoonien edestä investointeja. Suomessa on myös jatkossa kaikki kannattavan metsäteollisuuden mahdollisuudet.
Lähtökohtana yrityksille, jossa valtio on suurin omistaja pitäisi olla Suomen elinkeino- ja teollisuuspohjan vahvistaminen eli suomalaisten työpaikkojen säilyttäminen. Valtion pitäisi määritellä omistajaohjaukseensa
korkeat eettiset periaatteet.

Hallituksen omistajapolitiikka hukassa

Stora Enso on tuorein esimerkki hallituksen omistajapolitiikan suunnattomuudesta. Tai siis suunta löytyy ja valitettavasti näyttää siltä, että se on yksityistämisen tie. Valtion omaisuutta myydään ilman huolta huomisesta ja tuloksena on vain kertasumma könttinä käteen. Tämä ei ole johdonmukaista, pitkäjänteistä ajattelua, jota nimenomaan valtio ja valtionyritykset tarvitsevat.
   Hallitus ei ole hampaaton yrityksiensä edessä, jos se ei sitä halua olla. Liian helpolla annetaan periksi eikä kunnolla edes yritetä vaikuttaa yritysten hallituksiin väärien päätösten peruuttamiseksi.
   Vähintä mitä hallitus voi tehdä, on muuttaa osakeyhtiölakia niin, että se voi puuttua omien yritystensä tempauksiinsa, niin halutessaan. Nyt ministeri Häkämies perustelee, ettei laki anna hallituksen puuttua omiin yrityksiensä toimintaan. Ministeri, joka vastaa Suomen valtion omaisuudesta, ei voi sanoa noin.
   Hallituksen pitää olla keskeinen linjanvetäjä omistamassaan omaisuudessa. Ministeri Pekkarinen sanoo, että on huolissaan menetetyistä työpaikoista ja kasvavasta työttömyydestä ja seuraavassa lauseessa sanoo, että Stora Enson toimenpiteet ovat pakollisia. Ei pidä paikkaansa. Suomen paperiteollisuuden tuottavuus on maailman huippuluokkaa.
   Kemijärvi ja sen aiheuttamat mielenosoitukset ovat vain yksi esimerkki siitä, että hallituksemme ei kuuntele tavallisia työntekijöitä. Kyllä väsynytkin virkistyy, kun tarpeeksi kauan ärsytetään.

Suomi on rikkaampi kuin koskaan ennen. Talous kasvaa hyvää vauhtia. Silti Sauli Niinistö on tullut esiin mediassa ja ollut huolissaan valtion verotulojen liian pienestä määrästä. Tähän väitökseen Katainen on vastannut terhakkaasti, että hallitus ratkaisee ongelman tekemällä vuonna 2009 huomattavia veronkevennyksiä. Tuttu meno: verot pois ja kaikki hoituu.

Veroja on laskettu kohta kymmenen vuotta määrätietoisesti. Professori Matti Tuomala sanookin, että valtion verojen progressiivisuus on vähentynyt jatkuvasti. Oikeistolta on jäänyt huomaamatta, että tasa-vero on Suomessa jo toteutettu: Ylimmän tulokymmenyksen keskimääräinen veroaste on 35 prosentin pinnassa olivat tulot sitten 60 000 euroa tai 120 000 euroa vuodessa. Vuonna 1994 ylimmistä tuloista maksettiin veroa vielä yli 40 prosenttia. Eriytetty verojärjestelmä on suurin syy tuloerojen kasvuun.

Balance Consultingin tekemästä selvityksestä selviää, että vakiintunutta liiketoimintaa harjoittavissa yrityksissä oman pääoman tuotto oli keskimäärin yli 20 prosenttia vuosina 1995–2001. Selvitys osoittaa myös, että samana ajanjaksona asianajotoimistoissa omistajan pääomat ovat 11-kertaistuneet, mutta palkkamenot ovat supistuneet yli 22 prosenttia. Miksi näin hyvillä tuottoprosenteilla ei ole syntynyt enemmän uusia työpaikkoja? Ketkä ovat keränneet kasvun hedelmät?

Valitettava totuus on, että valtion tulonsiirtovara on pienentynyt selkeästi. Vuoden 1993 köyhin viidennes on tänään yhä samalla tulotasolla, 14 vuotta myöhemmin.

Kaikki muistavat tv-sarja Heikoin Lenkki, joka oli viihteeksi puettua nykyajan suoritusyhteiskuntaa. Kansa nauttii heikomman kanssaihmisen putoamisesta. Tilastokeskuksen hyvinvointikatsaus on mielenkiintoista luettavaa. Vuonna 2002 joka kuudes pelkäsi tulevansa heitettäväksi ulos heikoimpana lenkkinä. Eliitti tarvitsee pudotettavia, jotta keskiluokka nöyrtyy palkatta ylitöihin. Professori Juha Siltalan mukaan sota köyhyyttä vastaan on kääntynyt sodaksi köyhiä vastaan. Nöyrät rituaalit pitävät köyhät aktiivisina. Ketkä hyötyvät siitä, että on köyhiä, että on työttömyyttä?

Tilanteessa, jossa Eu:n tasolla vuodesta 2002 eteenpäin neljässä vuodessa työsopimuksia on muutettu määrä-aikaisiksi 41 miljoonaa kappaletta, on syytä miettiä ammattiliittojen roolia kansainvälisessä työn muutoksessa. Kun tähän vielä lisätään, että uusista työpaikoista kolme neljästä on määrä-aikaisia, ei voida puhua kuuluisasta "flexicurity" -käsitteestä, joka itsessään on haastanut suureen debattiin koko Euroopan työmarkkinat.

Ongelma laajemmin on ay-liikkeen heikko ote työpaikkatasolla Euroopassa. Toinen ongelma saadaan itse "flexicurity" -agendasta. Työnantajapuolella kyseinen asia on synnyttänyt johtopäätoksen, jossa turva muodostuu pidemmistä työajoista. Joustavuutta taas lisätään heikentämällä työntekijän oikeuksia. Jo nyt maksimityöaikaa ollaan onnistuttu kasvattamaan arvelluttaviin lukuihin, kun taas toisaalta, suurimmilla osalla työn määrä ei riitä kohtuulliseen elintasoon. Ihmisestä on tullut tuote, jonka käyttöikä on myytävä tuottavuuden parantamiseen, maksoi mitä maksoi.

Suomi, niin kuin yleensä, seuraa eurooppalaisia trendejä tunnollisesti ja työolobarometrien mukaan kaikilla aloilla on liian vähän työvoimaa. Palkattomat ylityöt yleistyvät, kokonaispalkkaus leviää kaikkiin palkkaluokkiin ja ahdistetut ihmiset kilpailevat toisiaan vastaan ja sairauspäiväpoissaolot kasvavat. Kun keskiluokasta on tullut uusi proletariaatti, onko ay-liikkeen valta vähentynyt? Onko kilpailu mennyt liian pitkälle?

Vain noin 30 prosenttia yli 55-vuotiaista naisista työskentelee. Vain kolmannes maailman naisista ylipäätänsä saa palkkaa. Euroopassa palkkaa saavat monet, mutta samasta työstä nainen saa 13 kuukaudessa ja kolmessa viikossa saman palkan kuin mies vuodessa. Samaan aikaan nuorisotyöttömyys on lähes kaikissa jäsenmaissa muuta työttömyyttä selvästi korkeammalla tasolla. Viidennes Euroopan nuorista on vailla työtä. Kysymys on valtavista resurssien hukkaamisesta. Työmarkkinajärjestelmämme rakoilee molemmista päistä, olet sitten vanha tai nuori. Samaan aikaan, kun minä pääsen eläkkeelle, ennustuksien mukaan eläkkeen osuus palkasta on ehtinyt vähetä yli kolmanneksen. Ovatko suuret ikäluokat jyränneet perässä tulevien yli?

Takaisin vuosiin 2002 - 2006. Tällä ajanjaksolla EU suhteessa muihin talousalueisiin on pärjännyt huonommin sijoituksissa, tuottavuudessa, kilpailukyvyssä ja työllisyydessä. On siis havaittavissa selvä yhteys työn pilkkomisessa määra-aikaisiin suhteisiin sekä talouskasvussa. Ne yhtiöt, jotka sijoittavat eniten tutkimukseen, kehitykseen ja henkilöstöönsä, ovat tuottavuudeltaan edelläkävijöitä. Mutta onko vain niin, että voitontavoittelusta on tullut hyväksytty normi?

Samaan aikaan Suomessa valtion hallituksen omistajuuspolitiikka on luopunut vastuusta ja yhtiöt saavat temmeltää uusliberalismin leikkikentällä ajattelematta seurauksia. Valtion pitäisi olla ohjausvastuussa yhtiöidensä sisällä ja luoda strategiaa miten toimia. Tilanne on häiritsevän paradoksi, kun samaan aikaan Pekkarinen on huolissaan työttömyyden kasvusta ja seuraavassa lauseessa sanoo, että Stora Enson toimenpiteet olivat pakollisia. Tilanteessa, jossa paperiteollisuuden tuottavuus on Suomessa maailman korkeinta.

Kysymys kuuluukin, pitääkö meidän ottaa kaikki annettuina, näin vain asiat on, vai pyrkiä muuttamaan asioiden tilaa, vaikuttaa olemassa olevaan todellisuuteen. Onko globalisaatio jotain, mille ihminen ei mahda mitään, varsinkin kun ihminen on globalisaation alkulähde ja tulos?

Työelämän tutkija Jarmo Peltola ennusti hetki sitten Aikalainen lehdessä, että Tehyn toimet oli vasta alkua ja joukkoirtisanomisia on käytetty jo 50-luvulla. Hänen mukaansa työtaistelujen määrä on kasvamassa reilusti. Kun tarpeeksi kauan ärsytetään, väsynytkin virkistyy. Onko työntekijäluokka suoristamassa selkäänsä vai kolmikannan käsky helisemässä? Onko Tupo Suomen toivo vai menneen ajan hapatuksia?

Haluammeko me pelastaa hyvinvointivaltion vai parantaa pahoinvointivaltion? Haluammeko epävarmuudesta motivaatiota vai pysyvyydestä sitoutumista? Missä on se me-henki, joka nosti Suomen Euroopan takapajulasta maailman huippuvaltioiden joukkoon? Vuosina 1990 - 2002 reaalitulot kasvoivat Suomessa keskimäärin 19 prosenttia. Suurituloisimman kymmenyksen tulot kasvoivat samaan aikaan 44 prosenttia. Samaan aikaan Suomen 50 000 rikkaimman reaalitulot kasvoivat 122 prosentilla. Vertailun vuoksi: Pienituloisimman kymmenyksen tulot kasvoivat samassa 12 vuoden jaksossa 1 prosentilla.

Jotkut prosentit eivät kasva. Politiikantutkija Sami Borgin mukaan neljä prosenttia suomalaisista on kiinnostunut liittymään johonkin puolueeseen. Samaan aikaan esimerkiksi Tanskassa prosentti on 27. Keskustelukulttuurimme on latistunut ja sen rippeetkin hajoavat usein pinnallisuuksiin ja mustavalkoisuuteen. Meidän pitää saada herätettyä Suomen kansa keskustelemaan 2010 vuoden Suomesta ja sen tilasta. Ammattiyhdistysliikkeellä on keskustelun avaajana oltava suurempi rooli. Meidän pitää pystyä kyseenalaistamaan nykyinen ay-liike, olemaan ylpeä saavutuksista ja asettamaan kunnianhimoisia saavutuksia. Meidän pitää olla valmiita uudistamaan koulutusjärjestelmäämme. Meidän pitää pystyä ajattelemaan työstä laajemmin kuin palkkatyö meidät oikeuttaa. Meidän pitää vaatia työntekijälle parempia laadukkaampia työpaikkoja. Meidän pitää saada perusteettomat pätkätyöt kuriin ja takuupalkka sen tarvitseville. Meidän pitää pyrkiä täystyöllisyyteen Paltamon tavoin. Meidän pitää ajaa ihmisen parempaa sosiaalista asemaa. Meidän pitää toimia myös monikulttuurisuuden ja ilmaston lähettiläinä. Sellainen tulee olla ammattiyhdistysliike vuonna 2010.

Hyvä seminaariväki, tänään saatamme saada vastauksia kysymyksiini. Loppuun haluan siteerata John Rawlsia: Sokkoarvonnan sattuessa alin desiili pitäisi olla siedättävä. Haluankin kysyä, onko todellisuus meillä sitä? On tai ei, meillä on kuitenkin toivoa, sillä kansalaisen poliittinen muisti on kolme kuukautta ja niin kuin tiedämme, hyvän elämän salaisuus on hyvä terveys ja huono muisti. Suomi on juuri niin vahva kuin sen heikoin lenkki. Tervetuloa ja antoisaa seminaaria!

Yhdessä olemme voimakkaita

Ei riitä enää, että tulemme juttelemaan mukavia tänne porukalla. Toverit, jos ette ole huomanneet, maailma on muuttunut. Meitä vaivaa luovuuden puute. Seuraavaksi esitän muutamia toimenpideohjeita ongelmien korjaamiseksi

- Jatkossa jokaisesta hallitusryhmän kokouksesta on tehtävä pöytäkirja, joka on lähetettävä kaikille valtuustoryhmän jäsenille.

- Jokaisesta lautakunnan kokouksen päätöksestä on heti informoitava jokaiselle asiaan jatkossa vaikuttavalle taholle.

- Kunnallisjärjestön pitää uusia nettisivunsa ja yhtenäistää ne kaikille yhdistyksille imagon kohentamiseksi ja kollektiivisuuden lisäämiseksi ja huolehtia, että sähköinen kommunkaatio toimii kaikissa yhdistyksissä.
- Kunnallisjärjestön tulee kannustaa kaupunginosa- ja kaupunginlaajuisiin kansanäänestyksiin kokemissaan kysymyksissä aktiivisuuden lisäämiseksi.
- Kunnallisjärjestön tulee järjestää seminaari puolueen uudistamisen käynnistämiseksi.

Mielenterveys
Lapset ja nuoret ovat tärkein voimavaramme. Me olemmekin menettämässä niitä välinpitämättömyyteen.
- Kunnallisjärjestön tulee esittää, että Tampere luo oman hoitotakuun mielenterveyssektorille, joka rajaa odotuksen korkeintaan kuukauteen.
- Kunnallisjärjestön tulee alkaa ylläpitämään auttavaa puhelinta/sähköpostia, jolla jokainen kuntalainen voi helposti saavuttaa puolueen ongelmien keskellä

Työllisyys
Tampere haluaa olla Suomen paras alue, mutta se ei synny ilman työllisyyteen panostamista. Tampereen kaupunki alue kärsii törkeistä sairauspäiväpoissaolomääristä sekä korkeasta työttömyydestä.
- Kunnallisjärjestön tulee esittää Tampereelle Paltamon kaltaista täystyöllisyysmallia, jolla ehkäistä syvenevää köyhyyttä, eriarvoistumista ja syrjäytymistä.

Köyhyys
Sdp on aina ollut heikomman puolustaja. Silti eriarvoisuus on kasvava trendi.
- Kunnallisjärjestön on aloitettava viikottaiset toverileipäjonot
- Kunnallisjärjestön on valmisteltava toimenpideohjelma köyhyyden poistamiseksi.

Rekry
Jos haluamme, että tämä puolue sisältää alle 20-vuotiaita jäseniä vielä viiden vuoden päästä, vaatii se mittavaa kampanjaa, joka vaatii resurssien lisäksi tarkkaa ensi vuoden suunnitelmaa.

Lopuksi:
Vähemmän sisäsiittoisuutta ja salailua, enemmän puhdistamista ja välittämistä.

Tehyn palkkataistelutilanne saa minut hymyilemään. Samat tahot, jotka lupasivat vaalien alla lisätä palkkaa enemmän kuin normaalisti, päättävät nyt pakottaa hoitajat töihin ilman lupauksia palkankorotuksista. Varsinkin kun kyse on tilanteesta, jossa sovittelulautakunta on nimenomaan pyytänyt itselleen työrauhaa. Ongelma on kuitenkin suurempi: naisalat eivät ole koskaan kunnolla taistelleet oikeuksiensa puolesta ja siksi Tehy olisi luultavasti tyytynyt samoihin korotuksiin kuin muutkin kunnalliset alat, mutta eivät tyytyneet. Miksi? Koska ennen vaaleja heitä kannustettiin, suorastaan pakotettiin ottamaan agendalleen rohkeammat korotukset. Joka sinänsä on ihan oikein. Se, mikä ei ole oikein, on petetyt lupaukset.

Kyse on myös sukupuolikysymyksestä. Kukaan ei kyseenalaistanut lääkärilakon aikana lääkärien ammattietiikkaa, mutta heti kun on kyse täysin naisvaltaisesta alasta, osaajia syyllistetään, jopa kyykytetään. Hoitajien moraalia epäillään siitä, kun he vaativat palkankorotuksia, jotka he olisivat ansainneet jo kauan sitten ja johon heitä on ehdoin tahdoin vaadittu puuttumaan.

Siinä vaiheessa, kun irtisanoutumiset tapahtuvat ja ihmisiä alkaa kuolemaan, hoitajat hirtetään mediassa. Samaan aikaan on kyse ihmisistä, jotka ovat olleet kauan alipalkattuja ja aliarvostettuja. Samaan aikaan unohdetaan poliitikkojen etiikka, jotka ovat päästäneet tilanteen painajaiseksi. Samaan aikaan unohdetaan valtion vastuu lupaustensa ja kuntien julkisen terveydenhuollon turvaajana. Tämä maan suhtautuminen ongelmiin on kuin terveys; sitä arvostetaan vasta kun todetaan syöpä. Suomi on rikkaampi kuin koskaan. Jos palkankorotuksiin ei ole varaa, tämä maa on todella sekaisin.

Tehy tekee suurempaa työtä tällä hetkellä kuin he edes itse välttämättä tajuavat: Jos Tehy onnistuu taistelussaan, myös muut kauan sorretut alat, nimenomaan naisvaltaiset matalapalkka-alat, tulevat nousemaan vastarintaan ja ryhtymään toimiin oikeudenmukaisuuden puolesta. Se on se juttu, mitä hallitus pelkää. Se pelkää tasa-arvoa. Tasa-arvotupoa, mistä viime vaalit saivat mielenkiintoisen vivahteen.

900 lisäparkkipaikkaa keskustaan vastoin valtuuston periaatteita

Aamulehti otti tämän viikon maanantaina ansiokkaasti kantaa siihen suureen riskiin, mikä taloudellisesti sisältyy Hämpin Parkkiin ja siihen, että voi olla, että kyseinen investointi rahoitetaan korotetulla veroprosentilla. Rahan lisäksi 900 lisäparkkipaikkaa keskustassa merkitsee myös paljon muuta.
   Tampereen kaupunginvaltuusto on ottanut yhdeksi strategiansa painopisteeksi kestävän kehityksen. Sen lisäksi valtuusto on hyväksynyt ympäristöstrategian, jonka tavoitteena on tehdä Tampereesta Suomen ympäristösuojelun kärkikaupunki. Strategiassa sanotaan muun muassa, että kaupunki vähentää ympäristökuormitusta, edistää elinympäristön terveellisyyttä, edistää kestäviä elämäntapoja, tekee kaupunkirakenteesta ekologisemman ja viihtyisämmän, säästää luonnonvaroja ja turvaa luonnon monimuotoisuuden.
   Ympäristöstrategian jälkeen valtuusto on hyväksynyt Ahlborgin periaatteet, johon kuuluu muun muassa maaperän ja ilman tehokkaampi suojelu, kestävien liikenneratkaisujen edistäminen ja liikenteen vähentäminen sekä ilmastonmuutoksen lieventäminen.
   Syyskuun kokouksessa valtuusto teki itsestään naurunalaisen tekemällä päätöksen omia päätöksiä vastaan. 900 lisäparkkipaikkaa keskustasta on vastoin valtuuston ohjelmia ja periaatteita. Hallin tarvetta perusteltiin niin, että kun rakennetaan maan alle, autot eivät hyrrää maan pinnalla. Sama perustelu kuultiin, kun päätettiin Frenckelin hallista ja miten kävi? Yleinen perustelu oli myös, että keskusta pitää säilyttää elinvoimaisena, mutta koko perustelu on myytti, joka on todistettu aikoja sitten vääräksi: keskustan elinvoimaisuus ei ole kiinni autojen määrän maksimoinnista, vaan toimivasta joukkoliikenteestä.
   Vihreät toki tekivät ponsia, mutta äänestivät hallin puolesta. Kyseiset ponnet vaan oli päätetty jo aikaisemmin valtuustossa. Ja virkamiehet totesivat jo kokouksessa, että niillä ei ole tulevaisuudessa vaikutusta. Yksi ponsista oli aloitteeni Hämeenkadun tekemiseksi joukkoliikennekaduksi, jonka Vihreät äänestivät kumoon keväällä.
   Valtuustossa olemme jauhaneet yli puoluerajojen koko tämän kauden sitä, että yksityisautoilua on pakko saada vähenemään. Tämän jälkeen kyseisiä puheita tuskin kuullaan. Kaupunkimme on liikenteellisesti niin kriittisessä tilassa, että järkevintä olisi ollut tehdä perustavaa laatua olevia kehittämispäätöksiä joukkoliikenteen osalta ja ylipäätään tehdä selkeä strategia keskustan kehittämiseksi. Valtuusto meni jalat edellä puuhun ja veri nousee päähän. Kyseinen päätös lisää reilusti yksityisautoilua keskustassa ja pahentaa tilannetta entisestään.
   Ja autoilua rakastaville tiedoksi: jos asut keskustassa, pian voit nousta kotoa lähtiessäsi aina autoon, oli sitten matkan pituus 100 metriä tai enemmän.

Kuntien oma palkkapolitiikka takaa kilpailukyvyn

Aamulehden (23.4.) pääkirjoituksessa väitettiin, että vasemmisto sekä SAK kauhistelee kuntien omaa palkkapolitiikkaa, ja että kuntien palkkapolitiikan puute on kuntien oma vika. Ensimmäinen väite ei pidä paikkaansa, toinen väite pitää.
   Niin Helsingissä kuin Turussakin demarit ovat ajaneet kaupunkien omaa palkkapolitiikkaa kilpailukyvyn säilymiseksi. Täällä Tampereella on tapahtumassa sama. Jätin toissavuonna aloitteen Tampereen kaupungin oman palkkapolitiikan luomiseksi ja mm. hoitajien ja lääkärien palkkojen nostamiseksi vähintään valtakunnan keskitasolle kuin myöskin henkilökuntamäärien päivittämiseksi. Käsipareja on pakko saada lisää. Tällä hetkellä tilanne on todella huolestuttava. Esimerkiksi Tampereen kaupunki kilpailee Taysin kanssa sairaanhoitajista. Eroa palkassa onkin lähes 200 euroa Taysin hyväksi. Tällainen kilpailutilanne on järjetön ja korjattavissa oleva asia.
   Aloitteeni palasi viime kuussa kaupunginvaltuustoon ja valtuusto yksimielisesti päätti, että valtuutettujen on saatava tietoonsa muiden suurien kaupunkien ja naapurikuntien palkkatiedot ja niiden kehitys, ja että aloite tulee takaisin kesän budjettiriihen yhteydessä. Tällöin päätämme, onko Tampere valmis harjoittamaan järkevää palkkapolitiikkaa. Nyt menetämme jatkuvasti osaavaa työvoimaa muihin kuntiin, koska emme osaa olla kilpailukykyisiä.
   Tulopoliittiset neuvottelut kolmikantaisesti ovat erittäin hyvä juttu, mutta se ei poista sitä tarvetta, että kuntien itsekin pitää reagoida ongelma-aloilla. Nyt on aika tehdä selkeä suunnitelma palkkojen ja henkilökunnan määrän päivittämiseksi. Kyse on kaupunkimme ja yhteisten palvelujen tulevaisuudesta.

Siivouspalvelujen ulkoistaminen eettisesti arveluttavaa

Kiinteistönpitopäällikkö Pertti Koivisto yrittää ulkoistaa puolet Tampereen kaupungin siivoajista vuoteen 2011 mennessä Aamulehdessä 27.7. Näppärästi tämä toteutetaan eläköitymisen kautta. Ennen kuin kaupunki siirtyi tilaaja-tuottaja-malliin kysyin useasti, että millä säästöt tehdään. Vastauksena sain eläköitymisen. Ei mene kauaakaan kun kolmannes Tampereen kaupungin 16 500 työntekijästä on eläköitynyt. Kyselin myös, että eikö käsiparitarvetta korvata uusilla työntekijöillä. Silloin en saanut vastausta, mutta nyt siitä saa lukea lehdestä. Ulkoistaminen: ratkaisu kaikkiin mahdollisiin kaupungin ongelmiin.
   Palvelujenhankinta ontuu pahasti. Riittää kun firma hoitaa verot, niin johan homma pelaa. Vaikka palvelu pitää olla laadukasta, hinta määrää. Täysin unohdetaan henkilöstön asema kyseisissä firmoissa. Alalla työskentelevien tietojen mukaan monissa firmoissa kahvitaukoihin ei ole aikaa. Työntekijät pysyvät vaiti potkujen pelossa. Työn määrä suhteessa aikaan on määrätty niin suureksi, että täyteen työpäivään ei ole läheskään kaikilla voimavaroja. Tämä taas tarkoittaa kovin pientä palkkaa. On vastoin Tampereen kaupungin moraalia edistää tällaista henkilöstö- ja palkkauspolitiikkaa.
   Ulkoistamisprosessi on saanut myös kaupungin henkilöstön varpailleen. Muutokset tarkoittavat kireämpää työtahtia. Pelko persuksissa tuo tehokkuutta ja tämä näkyy tiltupomojen tulevaisuudensuunnitelmissa. Samaisessa Aamulehden jutussa siivoustyönjohtaja Anne Aalto Pirkkalasta ja rakennuspäällikkö Arja Lehto Kangasalta eivät näe, että ulkoistaminen toisi säästöjä. Onkin nähtävissä, että ulkoistaminen syö pienempiä firmoja isojen alta ja kun markkinat on ensin halvemmilla tarjouksilla vallattu, hinnat nousevat kovin nopeasti julkisen tasolle.
   Koivisto myös sanoo, että ulkoistaminen on kaupungin strateginen tavoite. Olen eri mieltä. Ulkoistaminen ei ole itseisarvo eikä valtuuston tavoite. Valtuuston tavoite on pitää henkilöstöstä hyvää huolta. Kaupungin vastuu ylettyy tässä asiassa myös yksityisen puolelle. Ihmisiä ei saa sortaa.

Tampereen kaupungille ilmastostrategia 50 vuoden päähän

Eräs lehden lukija oli huolissaan Kaukajärven rehevöitymisestä ja tilan huonontumisesta. Toinen lukija oli huolissaan Näsijärvestä. Jo pitkään moni on ollut huolissaan Pyhäjärven tilasta. Männäkeväänä valtuustossa sosialidemokraattinen ryhmä yritti saada perusteellisia selvityksiä muun muassa Pyhäjärven tilasta, mutta muu valtuusto ei sitä halunnut. Olisikin syytä laatia selkeä pitkänajan suunnitelma järviemme kuntoonsaattamiseksi. Tämä suunnitelma tulisi olla osa Tampereen kaupungin vuoteen 2050 asti tähtäävää ympäristöohjelmaa. Ei riitä, että tarkkailemme ja huolehdimme muutaman vuoden päähän. Tarvitaan pitkäjänteisyyttä ja selkeitä tavoitteita. Näitä tavoitteita on asetettu muun muassa EU:n alueella useissa kaupungeissa. Ilman tavoitteita, tai tavoitteiden ollessa löysiä, lopputulokset jäävät vajavaisiksi. Tavoitteiden vähäisyys johtaa myös tilanteeseen, jossa kaikki valtuustossa taputtaa ja hymyilee, kun kaupunki onnistuu tavoitteissaan, olivat ne sitten millaisia tahansa. Valtuusto tuudittuu liian usein siihen, että niin kauan kuin virkamiehet sanovat, että kaikki on hyvin, niin kaikkihan on hyvin.
Tampereen kaupunki on sitoutunut Aalborgin kestävän kehityksen sitoumuksiin, jotka tarkoittavat merkittäviä muutoksia muun muassa Tampereen ilmastopoliittisissa linjauksissa. Kestävä kehitys on monilla alueilla jäänyt vain kauniiksi sananparreksi, ja vieläpä niin, että asia ei ole herättänyt suurta kummastusta. Se, että asiat näillä leveyksillä ovat vielä kohtuullisen hyvin, ei tarkoita sitä, että näin olisi kauaa. Tampereen kaupungin ja etunenässä kaupunginvaltuuston pitää liittyä selvästi kansainväliseen ilmastonmuutosta vastustavaan rintamaan. Vain niin saadaan myös kuntalaiset mukaan. Vai pitääkö tässäkin asiassa mennä niin pitkälle, että kuntalaiset pakottavat valtuuston hereille?

Kolumni Lippu-lehteen aiheesta vaalityö:

Valtionomaisuutta ei saa myydä

Sanotaan, että puolueet ovat yhtä ja samaa. Valtionomaisuuden hallinta tuo kuitenkin esiin puolueiden ohjelmalliset erot työllisyys- ja aluepolitiikassa. Keskustan mittava ohjelma valtionyhtiöden myymiseksi tähtää kertaluontoisten omaisuuden myyntitulojen käyttämiseen pysyvien koulutusmenojen kattamiseksi ja elinkeinoelämän hetkelliseksi aktivoimiseksi, on lyhytnäköistä ja hätiköityä ja perustuu markkinavetoiseen ideologiaan. Tällaisia keinoja työllistää ei voi pitää järkevinä. Vai pitääkö joku kestävänä kehityksenä sitä, että kertaluontoiset myyntitulot kohdennetaan menoihin, jotka eivät ole kertaluonteisia?
Valtionyhtiöiden ja osakkuusyhtiöiden 200 000 työpaikkaa ei pidä jättää pörssipelurien ja kvartaalitalouden armoille. Valtionyhtiöt työnantajina tuovat turvallisuutta työntekijöille ja suojaavat suomalaista työtä. Omistajuus pitää säilyttää raskaassa terästeollisuudessa ja puunjalostusteollisuudessa, lentoyhtiössä ja energiayhtiöissä. Sen lisäksi nykyinen optiojärjestelmä pitää purkaa ja voimaloiden päästöoikeudet eivät saa olla jatkossa ilmaisia. Järjestelmä on oikeustajun vastainen.

Nettipokeria ei pidä kieltää

Valtioneuvoston asettama Rahapelifoorumi on esittänyt arpajaislainsäädäntöä muutettavaksi siten, että Suomalaiset eivät enää saisi laillisesti pelata nettipokeria ulkomaisilla pelipalvelimilla.
Nettipokerin pyörittäminenhän on Suomessa jo entuudestaan kiellettyä.
Kieltolaki ei ole toimiva ratkaisu niiden rajoittamiseen. Jos pelaaminen kielletään, pelaajat karkaavat pimeille palvelimille, joita
ei pystytä valvomaan. Tämä lisää väärinkäytöksiä. Tätä mieltä on myös ministeri Susanna Huovinen ja hän vastustaakin kieltoa ja hyvä niin.
Kieltolain säätämisen asemesta kansainvälisille nettirahapeleille on luotava EU-tason pelisäännöt, joilla haittoja pystytään kontrolloimaan. Muun muassa alaikäisten ja robottipelaajien pelaaminen
on luotettavalla tavalla estettävä. Myös niin sanottuja
ongelmapelaajia tulee pystyä seuraamaan.
Järkevintä tässä vaiheessa on perustaa Veikkauksen tai Raha-automaattiyhdistyksen ylläpitämä nettipokeripalvelu.

Kohti kylmää sotaa?

Erkki Tuomioja puuttui vaikeaan aiheeseen Lauantai-seurassa. Hän toivoi, ettei Venäjä vetäytyisi keskipitkän matkan ydinohjukset kieltävästä sopimuksesta. Asia on akuutti ja sen luulisi heijastuvan myös Suomen vaalikeskustelussa jollain tavalla. Mutta eipä näy ei. Mutta miksi? Miksi ei keskustella avoimesti ulkopolitiikasta?
   Yhdysvallat on kaavaillut Iranin ohjuspelon takia rakentavansa Puolaan ja Tshekkiin ohjustorjuntajärjestelmän. Venäjä pitää tätä uhkana myös itselleen. Kun katsoo taaksepäin, 1980-luvulla Euroopassa mellakoitiin keskipitkänmatkan ohjuksien sijoittamisesta Länsi-Saksaan. Nyt on melko hiljaista. Pelottavan hiljaista.
   Venäjän nousu öljyn ansiosta taas kansainväliseksi tekijäksi on vahvistamassa myös maan sotilaallista asemaa. Venäjän puolustusbudjettia ollaan kasvattamassa ja muun muassa ydinaseistusta uudistamassa. Rahaa tuntuu olevan, siitä osoituksena Suomellekin yliajoissa maksetut velat.
   Asevarustelun kierre on taas herännyt. Haamu kylmästä sodasta kytee. Nyt jos koskaan pitäisi herätellä keskustelu Eu:n tulevaisuudesta ja Suomen ulkopolitiikasta.

Ovatko vihreät sinisiä?

Tampereen yhdyskuntalautakunnan enemmistö hylkäsi tiistaina 20. helmikuuta aloitteeni, jonka mukaan Hämeenkadun muuttamaista joukkoliikennekaduksi olisi ollut ryhdyttävä tutkimaan. Vasemmisto oli tutkimisen kannalla, porvarit, vihreät mukaan luettuna olivat sitä mieltä, että ei tule mitään.

Lautakunnassa vähemmistöön jääneet kannattivat asian selvittämistä samassa yhteydessä kun Hämeenkadun alle aletaan rakentaa ns. Hämpin parkkia. Tällöin katsottiin olevan sopiva aika selvittää, olisiko yksityisautoilu mahdollista siirtää muille väylille ja tehdä Hämeenkadusta nopea ja toimiva joukkoliikennekatu. Vihreät eivät pitäneet modernia eurooppalaista mallia eli joukkoliikennekatua ja autotonta keskustaa järkevänä asiana. Kysyisinkin nyt, mitä on Tampereen vihreiden nykyinen politiikka?

Jos et äänestä, et voi vinkua

Valtiovarainministeriö julkaisi marraskuun lopussa tiedotteen, jossa sanotaan, että työvoiman tarjonnan lisäämiseksi nuorten on tultava työelämään nykyistä varhaisemmassa vaiheessa. Opintotuen jäljeenjääneisyys heijastuu työmarkkinoihin selvästi. Kun tuki on jätetty tasolle, joka pakottaa työntekoon, ei aikaa opintoihin ole niin paljon, joka taas aiheuttaa opintojen pitkittymisen ja siirtymisen työelämään entistä myöhemmin. Tämä yhteiskunnalle merkittävä taloudellinen tappio ja pitkällä aikavälillä kestämätön yhtälö. Opiskelujen pitkittyminen vaikuttaa aina eläkkeensaajiin asti, joista nimen omaan pitää pitää huolta. Juurikin meidän koulutusjärjestelmämme ansiosta Suomi on yltänyt kilpailukykymittauksissa mitaleille jo pidemmän aikaa. Jotta Suomi pysyy mukaka globaalissa kilpailussa, meidän pitää alkaa panostamaan opiskelijoihimme niin, että heillä on mahdollisuus keskittyä heidän työhönsä, opiskeluun.
Syksyllä Keskustan Antti Kaikkonen teki aloitteen opintotuen nostamisesta ja äänesti sitten itse aloitettaan vastaan. Pitää kuitenkin muistaa, että meitä opiskelijoita on niin paljon, että jos äänestäisimme, voisimme vaihtaa kaikki eduskunnan päättäjät. Nyt alle kolmekymppisiä ei Arkadianmäellä näy. Ei mikään ihme, että opiskelijoiden asiat eivät mene eteenpäin. Mitä tehdä silloin, kun joukkue pelaa huonosti - vaihdetaan kenttää. Hiljainen opiskelija on köyhä opiskelija. Katsokaamme siis peiliin.

Irtisanomiset kuriin lainsäädännöllä

Perloksen ilmoitus aloittaa 1400 työntekijänsä yhteistoimintaneuvottelut on nostanut esiin tärkeän aiheen. Nyt ilmoitettujen YT-neuvottelujen piiriin kuuluvista työntekijöistä Pohjois- Karjalassa työskentelee 1243 henkeä. Tehtaiden lopettaminen Pohjois-Karjalassa uhkaa nostaa alueen työttömyysasetta jopa kolmella prosenttiyksiköllä. Joensuun seudun työttömyysase on tällä hetkellä noin 13 prosenttia. Perloksella on tulosparannusohjelma, jonka tuloksena koko Perlos konsernin henkilöstötarpeen odotetaan olevan 4000 henkilöä pienempi vuoden loppuun mennessä.
Perlos lakkautti Ylöjärven tehtaansa jo pari vuotta sitten. Ylöjärveltä työttömäksi jääneistä lähes 600 työntekijästä yli 550 on kuitenkin jo työllistynyt. Tämä on osoitus siitä, että käyttöön otettu muutosturva irtisanomistilanteissa on tuottanut myönteisiä tuloksia.
Valtion vuoden 2007 talousarvioon on Sdp:n aloitteesta otettu ensimmäistä kertaa 30 miljoonan määräraha rakennemuutosten lievittämiseen. Perloksen esimerkki osoittaa selvästi, ettei työllisyyden hoitoon käytettyjä määrärahoja ole varaa vähentää. Esimerkki on myös merkki muutosten aikaansaamiseksi. Tällä hetkellä isoille yrityksille annetaan yritystukea valtion toimesta. Nämä rahat pitäisi pystyä perimään takaisin, kun voittoa tuottava yritys irtisanoo henkilöstöään reilulla kädellä. Tämä toisi yrityksille vastuuta ja vastikkeellisuutta. Tämänkaltaisia lakeja ja pelisääntöjä on alettava tekemään. Muuten tilanne menee mahdottomaksi.

Joonaksen Asunnottomuuskysymys tammikuun valtuuston kyselytunnilla

1. Asunnottomuus lisääntyi Tampereella vuonna 2006 asunnottomuusohjelmasta huolimatta. Miten tämä on mahdollista? Mitä asioita asunnottomuusohjelmasta on toteutettu ja mitkä ovat jääneet tekemättä? Mitkä ovat toteutuneiden asioiden vaikutukset?

2. Valtuusto linjasi talousarviokokouksessaan vuoden 2007 budjettiin asunnottomuuden poistamisen. Mitä konkreettisia vaikutuksia kyseinen linjaus aiheuttaa tänä vuonna?

3. Asuntojen vuokrahinnat ovat olleet kohtuuttomassa nousussa pitkän aikaa. Miten kaupunki aikoo hillitä vuokrien nousua Tampereen alueella?

Ei viattomia sodan keskelle

Ulkomaalaisvirasto on aikeissa palauttaa Afganistanin ja Irakin pakolaisia kotimaihinsa. Syynä tähän heidän mielestään on se, että alueet ovat nykyään turvallisia. Samaa yritettiin Somalian kanssa viime vuonna, kunnes kansalaiset saivat median ja päättäjät huomaamaan, että siellähän on sota. Sekä Irakissa että Afganistanissa on vallallaan jollei sota, niin pahanlaatuiset pitkäaikaiset kriisit ja on vastuutonta ja moraalitonta palauttaa tällaisiin maihin ihmisiä. Palautaukset on suunniteltu niin, että pakolaisia ei palauteta omille alueilleen, joten kyseiset ihmiset jäisivät juurettomiksi toistamiseen, ja vieläpä omassa maassaan. Lisäksi se pelko ja kauhu, mikä näitä ihmisiä olisi vastassa, ei kuulu missään määrin ihmisarvoiseen elämään, joka kuuluu kaikille. Ulkomaalaisviraston onkin syytä haudata suunnittelemansa palautukset ja palautuspolitiikka pitäisi siirtää eduskunnan päätettäviksi, jottei tällaisia virheitä tapahtuisi jatkossa.
Nämä ihmiset, joita ollaan palauttamassa, ovat pääosin nuoria työkykyisiä ihmisiä, jotka ovat joutuneet elämään täällä niin sanotussa välitilassa, ilman tietoisuutta tulevaisuudesta, ilman oikeutta työskentelyyn taikka opiskeluun. Suomi siis ylläpitää systeemiä, joka halventaa ihmisoikeuksia ja käytännössä kuluttaa ihmisten elämää hukkaan. Ilman oikeuksia on vaikea elää. Sen luulisi Suomen oikeusvaltion tietävän. Näyttää siltä, että ne viranomaiset, jotka kyseisen palautuspäätöksen ovat tehneet, eivä ole tienneet mitä tekevät. Vastuu on heillä. Vastuu on Suomella. Vielä on aikaa.

Hyvät Toverit,

Vakaa talous- ja tulopolitiikka, laajapohjainen koulutus ja tutkimus sekä osaavat ihmiset ovat luoneet hyvän pohjan Suomelle, ja olemme tällä hetkellä maailman kilpailykyisin kansa. Työllisyys, tuo paras sosiaalipolitiikan muoto, kasvaa ja työttömyys laskee. Terveydenhoitoon ja hoitotakuuseen on tehty merkittäviä lisäpanostuksia. Pienten koululaisten iltapäivätoiminta on toteutettu. Perhevapaakustannuksia on tasattu ja lapsilisiin sekä kotihoidon tukeen on tehty korotukset. Kansaneläkettä on korotettu kahteen kertaan, ja kuntakalleusluokituksen
poisto korjattiin. Opintotukea ja toimeentulotukea on korotettu ja pitkäaikaistyöttömien asumistukea on parannettu.

Vaikka paljon on tehty, enemmän on tekemättä. Työtä pitää tehdä edelleen ja nimen omaan työn puolesta. Kolmen vaalikauden aikana uusia työpaikkoja on tullut lähes 400 000. Tälläkin vaalikaudella 90 000. Demarit asettavat seuraavan kauden tavoitteeksi taas 100 000 työpaikkaa. Tämä edellyttää uusien alojen syntymistä maahamme. Meidän pitää tukea muun muassa veropolitiikan avulla palvelujenalojen kannattavuutta. Meidän pitää resurssoida ympäristöteknologiaan ja asettaa tavoitteeksi Suomen pääsy ykkösvientimaaksi tällä saralla. Vuoteen 2030 Suomen pitää olla riippumaton öljystä ja uusiutuviin energianlähteisiin pitää löytää moraalista halua.

Työtä pitää jatkaa eriarvoisuutta vastaan ja palkkatasa-arvon puolesta. Työtä pitää tehdä köyhyyden kitkemiseksi ja yksinäisyyden hallitsemiseksi. Meidän pitää karsia tuista verotus, jotta köyhien käteen jäävä summa kohenee. Tämä koskee yhtälailla työmarkkinatukea, opintotukea kuin äitiyspäivärahojakin. Pienimpiä eläkkeita pitää korottaa tuntuvasti ja keskituloisten eläkeläisten epäreilu verotus korjataan. Veronmaksajain keskusliiton julkistaman ehdotuksen toteuttaminen maksaisi noin 160 miljoonaa euroa vuodessa. Eläkkeiden indeksin oikeudenmukaisuutta tulee selvittää, jotta parempi vaihtoehto löytyisi. Uudessa vanhustenhuoltolaissa tulee asettaa selkeät laatuvaatimukset mm. henkilökunnan määrän ja koulutuksen suhteen sekä luoda toimiva valvontajärjestelmä. Vanhustenhuollon rahoitusta tulee vahvistaa.

Millä sitten toteuttaa nämä kaikki uudistukset? Työllisyyden kautta tuleva verotus ja ostovoiman kasvu ovat hyviä keinoja, mutta eivät riittäviä. Meidän tarvitsee yhä enemmän ottaa käyttöön haittaveroja. Jo pelkästään korottamalla viina-, tupakka, jäteveroja sekä hiljentämällä veronkevennyksiä saamme lisää tulonsiirrettävää puolella miljardilla eurolla. Teollisuuden kaatopaikat pitää liittää jäteveron piiriin, tupakoinnin vuoksi käytetään vuosittain 1,2 miljoonaa sairauspoissaolopäivää ja käydään 600 000 kertaa lääkärissä.
Tupakkasairauksien hoito vaatii yli 220 000 sairaalahoitopäivää sekä alkoholisairauksista on muodostunut suurin ja ylivoimaisesti kallein kansanterveysongelma.

Päästökauppa on nostanut sähkön hintaa sähkömarkkinoilla huomattavasti tuotantokustannuksia enemmän. Näiden ns. Windfall-voittojen maksajiksi joutuvat kaikki markkinoilta sähköä ostavat toimijat kohonneen sähkön hinnan kautta. Teollisuudessa maksamaan joutuu erityisesti ostosähkön varassa oleva metalliteollisuus. Asumiseen, kiinteistöihin ja maatalouteen kohdistuvat lisäkulut ovat jo 10 euron päästöoikeuden hinnalla laskettuina suunnilleen 150 miljoonaa euroa vuodessa. Valtaosa voitoista päätyy tulonsiirtona kuluttajilta energiayhtiöille. Valtiolle päätyvän summan pitää olla jatkossa suurempi ja tätä kautta saamme lisää rahaa jaettavaksi.

Hyvät toverit,
Elämme mielenkiintoisia aikoja. Poliitiikan kentillä asenteet ja toimintakulttuurit ovat muuttuneet. Enää rehti ei ole rock eikä nöyrä notkea, vaan kisaa käydään lokakampanjalla, roskaa niskaan saavista kaataen. Näin on tehnyt Kokoomus-veijari jo viime eduskuntavaaleista lähtien ja tokkopa suunta ainakaan parempaan päin on menossa, tulihan Saulikin takaisin kotirintamalle. Eli Jaskarin Usa:n opeilla jatketaan ja mikäs siinä, kunhan ei itse sorruta samaan. Pilkka tulee osumaan omaan nilkkaan, ei kansa tyhmä ole. Vaalit voitetaan rehellisellä työllä, hyvillä vaaliteemoilla ja aktiivisella näkymisellä, ei toisia haukkumalla. Vaalit voitetaan myös sen mukaan, mitä olemme tehneet. Tehty työ tuo luottamusta. Me olemme pitäneet sen, mitä olemme luvanneet. Tämän vaalikauden tavoitteet ovat toteutuneet yli 90 prosenttisesti. Meihin voi siis luottaa. Meitä siis kannattaa äänestää. Pitäkää huoli siitä, että teidänkin läheiset äänestävät.

Öljysodat ovat arkipäivää nykymaailmassamme. Afganistan, Irak ja Iran ovat tästä hyviä esimerkkejä. Unohdetuin esimerkki on Länsi-Sahara, joka jatkaa yhä itsenäisyystaisteluaan, mutta koska alueella voi olla öljyä, Marokko tekee kaikkensa, että itsenäisyyttä ei koskaan saavuteta. Ihmisiä katoaa, joutuu mielipidevangeiksi, elää pakolaisleireillä ja kuolee ja syynä vain sama vanha, öljy. Suomen pitää pitää yllä Länsi-Saharan kysymystä aktiivisesti ja Eu:n painostaa Marokko ottamaan vastuu tekosistaan ja saattaa dekolonisaatioprosessi loppuun.

Positiivisimmatkin arviot öljyn riittävyydestä ulottuvat 50 vuoden päähän. Nämä sodat ovat siis nyt tuhottu vain tuottamaan häviäjiä. Miksemme mieti sitä, että mitä teemme kun öljy loppuu? Silloin syyt hyökkäyksiin pitää oikeuttaa jollain muulla tavalla. Vai voiko jopa olla, että öljyn loppuminen vähentäisi sotia? Joka tapauksessa, jos emme ala pikaisesti moninkertaistamaan panostuksiamme uusiutuviin energianlähteisiin ja ympäristöteknologian kehittämiseen, olemme tuhon omia. Suomen on tässä näytettävä esimerkkiä ja ensimmäinen muutos voisi olla valtion omistamien rahastojen sijoittaminen ilmastonmuutosta ehkäiseviin yrityksiin.

Laulan uudella levylläni, että vastuunkantokykymme rajoittuu haalariin, opiskelijabileisiin, yhden illan suhteisiin. Teollisuusmaiden suhde maailmaan on kuin yhden illan suhde, pikainen pano, jonka jälkeen kadotaan teille tietämättömille, seurauksista piittaamatta. Vuonna 1940 teollisuusmaat omistivat 85 prosenttia maailmasta. Tuolta ajalta ei olla opittu mitään mutta ahneuden määrä on kasvanut. Nykyään jopa valtioiden hallitukset ovat kädettömiä suuryritysten edessä. Kansainvälistä yrityslainsäädäntöä pitääkin muuttaa niin, että yrityksiltä otetaan ihmistä vastaavat oikeudet pois. Yritys ei ole ihminen. Yrityksen kasvua ei ole säädelty mitenkään ja ainoa mikä merkitsee on voitot. Yritys on vastuussa ensisijaisesti vain osakkeenomistajilleen, ei niinkään ympäristölle eikä valtioille. Samalla patenttijärjestelmä pitäisi purkaa, joka estää kehitysmaiden lääkkeiden saatavuuden ja sitä kautta on ristiriidassa muun muassa YK:n Hiv-tartuntojen puolittamisen kanssa vuoteen 2015 mennessä. Kehitysmaita syrjivät tullisäädökset on poistettava ja velat annettava kokonaan anteeksi köyhimmiltä mailta. Maailmanpankin rakenneohjelmien periaatteita pitää muuttaa niin, että valtiolla itsellään on enemmän valtaa niiden toteuttamisessa. Nyt ehdot ovat aiheuttaneet suuria hintojen nousuja peruselintarvikkeissa, joukkoirtisanomisia ja kansan köyhtymistä.

Viiden yleisemmän tartuntasairauden rokottamisella pystyisimme ehkäisemään puolet lapsikuolemista. Prosentti teollisuusmaiden bruttokansantuotteesta poistaisi kriittisen köyhyyden. Puhutaan siis pienistä rahoista ja tämä kaikki olisi kaikkien etu, myös meidän rikkaiden.

Hyvät toverit, aseet ovat valtaa. Venäjä käyttää kolmanneksen ensi vuoden puolustusbudjetista asevarusteluun. Kiina lisäsi tälle vuodelle puolustusbudjettiaan yli 10 prosentilla. Eu rakentaa omaa armeijaansa ja Nato vahvistaa omia asemiaan maailmanlaajuisena toimijana. Enää ei edes tiedetä, kenellä kaikilla voi olla ydinase. Tämä kaikki vaikuttaa tilanteelta, joka oli kaikkien huulilla 80-luvulla. Nyt tästä kaikesta jaksetaan tuskin edes puhua. Asevarustelusta on siirryttävä pikaisesti sosiaalisen Euroopan ja koko maailman luomiseen. Se on ainoa järkevä rauhan tie.

Hyvät toverit, ihmisoikeuksien polku on vaikeuksien polku. Uusimpana esimerkkinä kaikuja Israelista. Israelin parlamentti on hyväksynyt lain, joka estää palestiinalaisia jotka ovat naimisissa israelilaisen kanssa asumasta Israelissa. Uuden lain alla tällä viikolla palestiinalaisilta evättiin mahdollisuus hankkia Israelin kansallisuus, kun taas kuka tahansa muu kuin palestiinalainen saisi vastaavassa tilanteessa Israelin kansalaisuuden. Nyt Israelin arabit, jotka avioituvat palestiinalaisen kanssa, joutuvat joko muuttamaan miehitetyille alueille, tai elämään erillään heidän vaimostaan tai miehestään. Heidän lapsiltaan evätään12-vuoden iästä lähtien oikeus kansalaisuuteen ja he joutuvat lähtemään pois Israelista.

Toisessa uudessa biisissä laulan, että jos ei usko, ei koskaan voisi paukkua, paukkuu vaan samat pommit, kuolee soltut, turmiolan tommit. Hyvät toverit, miksi meistä on tullut turmiolan tommeja? Näillä pommeilla ei enää pärjätä. Tarvitaan uusia, sellaisia, jotka perustuvat ihmisyyteen, kansan tarpeisiin. Me täällä, tiedämme paljon ratkaisuja näihin ongelmiin, ja olemme halukkaita kertomaan niistä päättäjille. Enää ei tarvita kuin korvat. Ja aivot. Siinä yhteiskuntamme suurin ongelma. Missä ovat aivot? Jatkakaamme etsimistä. Voimia poluillenne.

Juhana Torkin 7 väärää väitettä

Juhana Torkki vaatii poliitikoille lisää palkkaa Sunnuntain Asiat-osion kirjoituksessaan viikko sitten. Vaikka Torkki osaakin retoriikan poikkeuksellisen hyvin, haluan kiinnittää huomiota muuttamaan väitteeseen.

Väite 1. "Joka uskaltaa puolustaa poliitikkojen työtä, saa kasvoilleen mätien kananmunien ja tomaattien katkeamattoman virran." Se, että poliitikoita arvostellaan, ei oikeuta heille palkankorotusta. Poliittiseen toimintaan kuuluu olennaisena osana kritiikki. Poliitikkoja yhtä lailla kehutaan, eivätkä kehujat vielä ainakaan ole siitä sairaalaan joutuneet.

Väite 2. "Kansanedustajathan ovat juuri kansan edustajia: eikö kansan kannattaisi investoida heihin?" Suomalaisten keskipalkka on 2500 euroa bruttona. Kansanedustajien palkka on hallituksen esityksen 93/2006 mukaan 5 220 euroa kuukaudessa ja yli 12 vuotta palvelleella kansanedustajalla 5 600 euroa kuukaudessa. Palkkion ohella edustajalle maksetaan kulukorvaus, joka on tarkoitettu kansanedustajan tehtävästä aiheutuvien kustannusten maksamiseen. Hänellä on myös oikeus maksutta käyttää edustajan tehtäviin liittyvillä matkoilla junaa, kotimaan reittilentoja ja kaukoliikenteen busseja. Lisäksi edustajalla on pääkaupunkiseudulla taksinkäyttöoikeus.

Väite 3. "Olisi sittenkin vaikea kuvitella Jorma Ollilaa maan pääministeriksi." Kuka haluaa Ollilan pääministeriksemme? Myisi meidät luultavasti Kiinaan.

Väite 4. "Eduskunta näyttää houkuttelevan enemmän elämänkokemusta hankkineita jäähdyttelijöitä kuin nuoria ja lahjakkaita visionäärejä." Se, että eduskunnassa ei ole alle kolmekymppisiä ei riipu siitä, ettei nuoria lahjakkaita ehdokkaita olisi, vaan siitä, että nuoret ikäpolvet äänestävät laiskasti.

Väite 5. "Kansanedustajien ja ministerien palkat pitäisi nostaa nykyisestä vähintään puolitoistakertaiseksi." Tällä varmistettaisiin, että politiikkaan pyrittäisiin yhä enemmän rahan takia. Kansanedustajaksi ei pidä päästää ketään rahanahnetta, vaan kyseessä pitää olla kutsumus ja vakaumus.

Väite 6. "Olisi kansan edun mukaista, että Arkadianmäelle saataisiin joukko, jossa tiivistyy viisaus." Raha ei tuo viisautta. Maksamalla ministerille 100 000 euroa kuukaudessa, ei tarkoita sitä, että järkeä pakottaisi yhtään enempää.

Väite 7. "Arvon palauttaminen poliitikon työlle olisi demokratialle välttämätöntä." Torkki sekoittaa rahan demokratiaan. Se olisi demokratiaa ja oikeudenmukaista, jos maksaisimme matalapalkka-aloille enemmän palkkaa. Juurikin raha on yksi väline, jolla kansanedustajat ovat nyt jo vieraantuneet osaksi tavallisten ihmisten arjen ongelmista. Täten demokratia on nimenomaan luisunut huonompaan suuntaan.

Joonas Lepistö

Lehdistötiedote:
Tampereen Kulttuurinuoret Cultin Joonas Lepistö:
"Kulttuuri, rauha ja mediademokratia vaarassa tulevassa budjetissa"

1990-luvun laman aikana eri rauhankasvatusjärjestöjen tukia leikattiin 10 prosentilla, mutta poikkeuksellisesti rauhanjärjestöjen valtionapuja vähennettiin vuoden 1992 budjetissa kerralla 70 prosentilla. Tuet ovat yhä samalla tasolla. Leikkaukset jo valmiiksi pieneen rauhantyön tukemiseen aiheuttaisivat vakavia ongelmia suomalaisen rauhantyön toimintaedellytyksille ja sitä kautta väkivallattoman toimintakulttuurin edistämiselle.

Ystävyysseurat ovat loistavaa kansainvälisyyskasvatusta. Myös nämä järjestöt ovat joutumassa leikkuriin. Ystävyysseurat menettäisivät yli puolet nykyisistä tuistaan. Suomessa on noin sata ystävyysseuraa. Monet niistä harjoittavat kulttuurivaihtoa ja auttavat maahanmuuttajia integroitumaan suomalaiseen yhteiskuntaan.Ystävyyseurojen valtionapua ollaan nyt vähentämässä. Valtiovarainministeriö on ehdottanut leikkaavansa ystävyyseurojen tukea 2,5 miljoonasta eurosta 1 175 000 euroon. Rahan puute vaikeuttaa tuntuvasti yhdistysten toimintaa.

- Miksi ministeri Saarela ei ole millään tavalla puuttuneet kyseisiin rahoihin? Kyseiset järjestöt ovat osa hänen keskeistä toimintakenttäänsä, ihmettelee Cultin tiedottaja Lepistö.

Lisäksi Kulttuurilehdet ovat vaarassa. Vuonna 2006 tukea sai 120 lehteä ja viisi verkkojulkaisua. Tuki kattaa erittäin laajan kirjon lehtiä, joiden teemat ja erityisalueet vaihtelevat taiteesta tieteeseen, uskonnollisesta keskustelusta yhteiskuntapolitiikkaan ja harrastuslehtiin asti. Kulttuurilehtitukea nostettiin 43 000 eurolla vuonna 2005, jota ennen sitä ei ollut korotettu yli kymmeneen vuoteen. Yhdessä nämä tukea saavat julkaisut kattavat merkittävän osan Suomen valtamedian ulkopuolisesta lehdistöstä ja yleisöstä.

- Kulttuurilehdet toimivat jo nyt erittäin niukoilla taloudellisilla resursseilla ja jos leikkaukset astuvat voimaan, on todennäköistä, että suuri osa lehdistä joutuu lopettamaan. Tämä on riski mediademokratialle, kommentoi Kulttuurinuorten perustajajäsen Joonas Lepistö.

Talousarviossa paljon puutteita

Olemme päättämässä maanantaina kaupunginvaltuustossa seuraavan vuoden budjettia. Pääpainopisteeksi valtuusto on asettanut lapset ja nuoret vuodelle 2007. Tämä ei kuitenkaan juurikaan budjetissa näy. Onkin syytä alkaa korostamaan yhä enemmän ennaltaehkäisevää työtä ja satsata siihen rahaa, koska se on ainoa keino lopettaa tämä jatkuva kulujen kasvaminen. Meillä on kasvanut lasten huostaanotot muutaman vuoden sisään kaksinkertaiseksi. On laskettu, että huostaanotettu lapsi tulee yhteiskunnalle 5 - 10 kertaa kalliimmaksi kuin niin sanottu normaali lapsi. Euroina tämä on per lapsi jopa 2 miljoonaa. Siltikään tähän ei ole oltu valmiita kiinnittämään huomiota.
Tuleva pormestari sanoi, että esitettyyn budjettiin tulevat raamit rajoittuvat 1,5 miljoonaan euroon eli summa on vähemmän kuin yhden huostaanotetun lapsen kustannukset. Tälläkin saa jo paljon ja nimenomaan ennaltahkäisyyn tähtäävää palvelua. Huostaanotetuille lapsille ja vieroituksessa oleville äideille saisimme musiikkiterapiapalvelut vuodessa hintaan 17 000 euroa. Nuorisotyöntekijöiden kokoaikaistamisen ja sitä kautta jatkuvan ovien käynnin saisimme lopetettua 75 000 eurolla.

Opiskelija töissä valtion pakosta

On mielenkiintoista huomata, että opiskelija on käytännössä tippunut viimeiseksi yhteiskunnan slummilistalla. Opiskelijoille heruu nyt 259 euroa opintorahaa. Hieman paremmin menee esimerkiksi eläkeläisillä,
kansaneläkkeen ollessa 432 - 510 euroa. Myös työttömät yltävät tälle tasolle, samoin ansio- ja peruspäivärahan varassa olevat.
Toimeentulotuki on huomattavasti korkeampi kuin opintotuki, joka on sinänsä kummaa, sillä onhan toimeentulotuki yhteiskunnan viimeisin haettava tukimuoto.
Lisäämme toki opintorahaan asumislisän, joka voi olla
parhaimmillaan 201 euroa. Muilla ryhmittymillä asumistuet ovat
huomattavasti korkeampia.
Entä sitten kun rahat eivät riitä. Sossun luukulla pyydetään
jatkamaan päivää jossain muualla. Eli silloin ei ole
mitään luukkua, mistä kerjätä!
Miten siis voi pysyä pois töistä? Tä