Joonas Lepistö.net

Varaston laulava isukki

Juttu julkaistu YoungPam -lehdessä.

Tony Turunen sai ensimmäiset rummut kuusivuotiaana. Sen jälkeen homma
oli selvä. Laulamisen ohella töitä paiskitaan Espoossa, Inexin varastolla. Ilman musiikkia kantohommissa ei kestäisi.

Tony, Tarja ja Timo peuhaavat soitinhuoneessa. Lattialla lojuu lastenlaulukirjoja. Scorpionsin Lust or Love –kasetti pauhaa mankasta. Isä laulaa keittiössä. Äiti on kuorossa. Tänään Tony täyttää kuusi vuotta. Hän saa lahjaksi rummut. Ne on omalla työllä ansaittu. Poika on kantanut halkoja niin kauan, että isältä saatuja markkoja on koossa
sen verran monta, että komppi saa alkaa. Ensi vuonna Tony aloittaa musiikkiopisto-opinnot. Sitten saa luvan tulla teoriaopinnot. Tony huomaa soittavansa jo kouluaikana seitsemää eri instrumenttia.

Teinivuodet kuluvat aktiivisesti musiikin parissa. Hommia tehdään humpasta klassiseen ja heviin. Vuonna 2007 Turunen lähtee ensimmäiselle Euroopan kiertueelle. Työnantajana laulaa oma sisko. Nightwishista soolouralle ponnistaneen Tarjan keikoilla tutustutaan myös Passionworks –nimiseen lämppäriaktiin, jonka jäsenet innostuvat
pikkuveljestä niin paljon, että ehdottavat hänelle esiintymistä Euroviisuissa heidän kanssaan. Vuonna 2009 Turunen nousee Euroviisu-karsinnoissa koko kansan tietoisuuteen.

10 000 kiloa päivässä

Olavinlinnassa raikaa Decended. Yleisö ulvoo. What have you done to be my friend? laulaa valkoiseen pukuun sonnustautunut mies kappaleessa
Twisted mind. Tuplabasari hakkaa. Synisti ottaa kitaristista nopeudessa mittaa. Lava hiljenee. Mies lyö tahtia pianolle. Näyttää siltä, että tiukasti taakse tukkansa kammannut solisti on parhaimmillaan balladeissa. Ja yltyy laulamaan vieläkin korkeampaa. Mieleen tulee nuori Tony Kakko (Sonata Arctica), musiikista vanha Nightwish.

Puoli vuotta myöhemmin istumme Turusen kanssa pullalla. Valkoinen on vaihtunut mustaan nahkatakkiin, farkkuihin ja isyyslomaan. Juttu kääntyy arkeen ja toppavaatteisiin.
-Ei se oo enää kivaa, kun kolmekymppiset äijät itkee töissä, kertoo Turunen, yksi Inexin varastolla työskentelevistä kymmenistä muusikoista. Siellä huhkitaan, S-ketjun hyväksi, pakkasen rajamailla.
Pari vuotta varastolla työskennelleen laulajan mielestä työtahti vie miehistä mehut: -Se on kuin olisi koko ajan punttisalilla, laulaja tiivistää työnsä mentaliteettia. Varastomies voi joutua nostamaan päivässä yli 10 000 kiloa tavaraa käsillään. Talkman höpöttää kerääjän korvaan jatkuvalla syötöllä. Mies
kuittaa mikkiin. Elintarvikkeet vihanneksista lihaan pakataanääniohjauksen avulla hyllyvalmiiseen kuosiin. Töitä tehdään vuoroviikoin aamut tai illat.

Varastohommat ovat muusikolle vastapaino, jotain aivan muuta. Työ on kaukana ihmisten katseilta, korkealla pönöttävän katon ja leveällä seisovien seinien suojassa. Ammattimuusikon työhön kuuluu usein myös julkisuus. On oltava esillä, jotta itse musiikki eksyy kuulijoiden korviin. Aina ei jaksa olla julkinen eläin. Varasto takaa lisäksi palkkaturvan. Musiikilla kun ei Suomessa elä, jos ei sitten satu olemaan joko supersuosittu tai hyväonninen iskelmämuusikko. Se on kuitenkin sitä, mitä Inexin lukuisat, pääosin raskaamman soitannan, muusikot ovat valmiita tekemään. Saa siitä rahaa tai ei.
- Mulle riittää, että saisin esiintyä ja toteuttaa itseäni. Että olisi keikkoja, sanoo Turunen.
Olemuksesta on kuitenkin aistittavissa, että mies haluaa huomattavasti enemmän.

Rokkaamaan presidentin kanssa

Joulun tienoilla Tonyn kaveri antoi vinkin, että Celesty-orkesterin laulajan paikka olisi vapaana. Turunen taitaa ”korkealta ja kovaa” –laulannan ja pisti samana iltana hakemuksen menemään ja
- Kahden viikon päästä on eka keikka ja vielä en ole kerennyt reenamaan jätkien kanssa kertaakaan, Turunen hymyilee. Celesty pyrkii nyt tosissaan maailmalle. Haastatteluja on luvassa venäläisen ja saksalaisen lehdistön kanssa. Myös Japani, tuo
powermetallin luvattu hullu kansa, on osoittanut kiinnostusta seinäjokelais-vantaalaista orkesteria kohtaan. Näytön paikka on jo maaliskuun lopussa, jolloin Celesty tykittää, ensimmäisenä Suomessa,
Suomen kansallisteatterin 130-vuotisjuhlassa yhdessä sinfoniaorkesterin ja –kuoron kanssa. Yleisössä on maan kerma presidenttiä myöden.

Turusen toinen orkesteri, Decended, operoi Joensuusta käsin. 27-vuotias solisti toimii parikymppisille bändin jäsenille
”isäpappana”. Tuore EP-levy on ulkona ja viidenkymmenen eri musalafkamogulin loputtoman korkeissa demolevykasoissa.

Edessä kiireinen kesä

Inexin varastojen kätköissä hikoilevat musiikkimiehet tekevät duunia, jotta voisivat toteuttaa unelmaansa – musiikkia. Ehkä siksikin ruokatunnit ovat ”varastomuusikoiden” henkireikä. Juttu lentää
psykedeelisissä sfääreissä. Miehet nauravat ja kertovat keikkakommelluksistaan.
- Huumori on se, millä tätä jaksaa. Kaveria tuetaan, kannustetaan ja halataan. Se auttaa huomiseen, Turunen kertoo.

Turusen työpäivä ei lopu varastotöiden loputtua. Illat on pyhitetty musahommille. Viikonloput menee bänditreeneissä ja keikoilla. Turusen tapauksessa kilometrejä kertyy roimasti, sillä toinen bändi löytyy
Pohjanmaalta, toinen Karjalasta. Kotonakin on yhä suurempi syy viettää aikaa. Turusen kännykkä piippaa.
- Saanko nopeasti lukea tekstiviestit? laulaja kysyy. Huomenna pitää mennä papin puheille. Turunen on nimittäin saattanut maailmaan tyttövauvan pari kuukautta sitten. Usean viikon valvominen tuntuu.”Meidän tyttö tahtoo itkee”, tuore isä nauraa.

Isyysloma on päättynyt. Espoon Kilossa kello lyö kolme ja toppavaatteet karkaavat päältä. Turunen putsaa naamalta lian puuteriin. Valokuvaaja kasaa jalustaa ja huutaa vinkkejä. On aika tehdä sitä, mitä mies parhaiten osaa.

EU:n tulevaisuus näyttää synkältä. Finanssikriisin lisäksi nopeasti vanheneva Eurooppa rämpii veloissa. Onko vasemmistolla vielä sanottavaa uuden vuosikymmenen alussa? Vasemmistolainen tutkija Andreas Bieler vaatii huomattavasti vahvempaa ammattiyhdistysliikettä.
Vasemmistolainen presidentti Martti Ahtisaari kehottaa unionia laajentumaan entisestään.

Vielä vuosituhannen vaihteessa Euroopan unioni puhkui itseluottamusta. Komissio hyväksyi Lissabonin strategian, jonka tavoitteena oli tehdä
unionista planeettamme kilpailukykyisin alue. Keinoiksi tähän määriteltiin työllisyysasteen nostaminen 70 prosenttiin ja tutkimusrahojen korottaminen alueella keskimäärin kolmeen prosenttiin bruttokansantuotteesta. Sopimus tähtäsi unionin pysyvään ja kestävään talouskasvuun. Vuoteen 2010 mennessä sopimuksella on saavutettu vain vähän.

Komissio ei kuitenkaan luovuta. EU2020-nimellä kulkevan uuden strategian toteuttamiseksi on annettu aikaa samat kymmenen vuotta.
Itse asiakirja jatkaa siitä, mihin edeltäjä kompastui ja siis ”pyrkii saattamaan Euroopan ulos talouskriisistä kohti kestävää sosiaalista
markkinataloutta sekä älykkäämpää ja vihreämpää taloutta, jossa hyvinvointia luotaisiin innovaatioiden avulla”. Strategialuonnoksen julkisessa kuulemisessa asiapaperia on syytetty konkretian
puuttumisesta. Sosiaalialojen sidosryhmät ovat kommentoineet, ettei ehdotuksessa juurikaan näy sosiaalinen ulottuvuus.

Uudistettava strategiakin luottaa tutkimuksen voimaan. Helsingin yliopistossa luennoineen presidentti Martti Ahtisaaren mukaan EU ei
yksinkertaisesti pärjää, jollei se keskity yhä enemmän tutkimuksen kehittämiseen.
- Finanssikriisejä tulee jatkossakin. Niitä on ollut ja tulee tulevaisuudessakin. Noudatettaisiin nyt ensiksi edes yhdessä sovittuja perussääntöjä. Viime laman ongelmista on opittu ainakin se, että opetukseen ja tutkimukseen on panostettava. Muuten me olemme
helisemässä.

Helisemässä taidamme olla joka tapauksessa. Samaan aikaan kun Wall Streetin pankit valmistautuvat maksamaan ennätyksellisiä bonuksia
työntekijöilleen, lätäkön tällä puolella Kreikka, EU:n tämän hetken kuuluisin jäsenmaa, yrittää selitellä budjettinsa vajeita. Maan päätöksentekijät ovat vääristelleet usean vuoden ajan hankalaa taloustilannettaan. Komissaari Olli Rehn on luvannut tutkia, onko keplottelu lähtöisin johdannaisista vai jostain muusta.

Kreikan tilanne vaikuttaa koko EU:n tilanteeseen, muun muassa yhteisvaluuttaa heikentäen. Suomen hallitus ja komissaari Rehn on ollut etujoukoissa komentamassa Kreikkaa ruotuun. Suomen, vahvana taloutena, on helppo tehdä näin. Tosin ei Suomi täysin viaton itsekään ole. Maa ei olisi päässeet aikoinaan euroon ilman ”velkakikkailua”. Suomi sai puhuttua koko eläkejärjestelmän, yksityisten alojen työeläkerahastot mukaan lukien, rahastoineen julkisen talouden piiriin vuonna 1997. Tämä tipahdutti valtionvelan alle vaaditun 60 prosentin tasolle bruttokansantuotteesta. Tästä emu-neuvotteluiden yhteydessä tapahtuneesta työvoitosta on kiittäminen silloista
valtionvarainministeriön virkamiesjohtoa.

Kreikka ei ole ainoa pahasti velkaantunut jäsenmaa. Esimerkiksi Espanjassa velka on yli 300 prosenttia enemmän kuin vuosittainen BKT. Euroalueen ylijäämäalueet ovat käytännössä syöneet alijäämäisten kustannuksella. Talous kasvoi pohjoisessa sitä mukaa, kun Etelä-Eurooppa otti lisää velkaa ja kasvatti alijäämäänsä. GaveKal Researc –analyysiyhtiö on laskenut, että suurimpien
euroylijäämävaltioiden, Saksan ja Hollannin, eurovaltioiden kesken tehty ulkomaankaupan ylijäämä on lähes yhtä paljon plussalla kuin eteläisten euromaiden miinuksella. EU:n komission rahapoliittisen osaston ex-johtaja Bernard Connolly on kuvaillut tällaista pitkään jatkunutta kulutusjuhlaa EMU:n omaksi pyramidihuijaukseksi.

Vuoden 1973 öljykriisin jälkeen keynesiläisyys menetti kiinnostavuuttaan. Tämä antoi mahdollisuuksia vaihtoehtoisten ”ismien” nousulle. Uusliberalismi pystyi vastaamaan haasteeseen. Se oli jotain tuoretta, kokeilemisen arvoista. Ruotsin ja Suomen EU-jäsenyysvalmistelut saivat vaikutteita uudesta talousopista. Palkansaajien tutkimuskeskuksen johtajan Jaakko Kianderin mielestä 1980-luvulla rahoitusmarkkinoiden vapauttaminen tehtiin ilman täyttä ymmärrystä siitä, mitä oltiin tekemässä. Kansainvälisen politiikan tutkijan Heikki Patomäen mukaan liian nopeasti tehty vapauttaminen nosti asuntojen ja pörssikurssien hinnat moninkertaisiksi muutaman vuoden sisällä.

Suomessa vieraileva kansainvälisen politiikan tutkija Anreas Bieler
muistuttaa, että jäsenyyteen liittyvät säännöt ovat samat kaikille:
- Jos liittyy klubiin, hyväksyy sen sellaisenaan. Sama ilmiö tapahtui
vuoden 2007 itään päin kohdistuneessa laajentumisessa. Ennen kuin
jäsenyys onnistui, tulevien jäsenvaltioiden piti tehdä neoliberaalisia
rakennemuutoksia. Tämä tarkoitti muun muassa valtiontukien
leikkaamista teollisuudelta ja valtionyhtiöiden yksityistämistä.

Oikeistopuhuri on myllännyt Euroopan maita ja mantuja uuteen uskoon uudella vuosituhannella. Bielerin mukaan vasemmistolainen, kapitalismin haittailmiöitä vastustava liike, on vasta viime aikoina onnistunut nostamaan päätään. Viimeistään finanssikriisin katastrofaaliset seuraukset näyttävät mahdollistavan aggressiivisemman vasemmistolaisen politiikanteon. Vuosi 2009 antoi valoisampaa näytettä tulevasta. Suuria protesteja nähtiin ympäri Eurooppaa ja maailmaa. Eri järjestöt, ympäristöliikkeistä metallimiehiin, kokosivat voimansa, läpikapitalisoitumisen vastustamiseksi.
- Neoliberaalien voimien kutistuminen tulee olemaan tosiasia. Vaihtoehtoiset liikkeet vahvenevat ja mielenosoitukset lisääntyvät entisestään, Bieler ennustaa.

Presidentti Ahtisaaren mielestä vasemmiston kehnoon nykytilaan on yksinkertainen syy: - Vasemmisto ei ole tehnyt mitään ratkaistaakseen taloustilannetta. Ainoa, mitä minä olen kuullut, on vain lisärahan pyytäminen. Se ei ole tästä maailmasta.

Bieler näkee kansainvälisellä mattiyhdistysliikkeellä mahdollisuudet nousta merkittäväksi vastavoimaksi nykymenolle: - Ay-liikkeellä on valta vaikuttaa uotantoprosesseihin esimerkiksi lakkojen kautta. Mikään ei tuhoa kapitalismia enemmän kuin lakot. Hyvä yhteistyön väline on vastustaa kehitysmaihin vyöryvien kansainvälisten yritysten harjoittamaa riistoa, joka horjuttaa kolmansien maiden omaa teollisuutta.

Molemmilla vasemmistolaisilla, Bielerillä ja Ahtisaarella, on haaveita EU:n suhteen. Bielerin unelmien unioni olisi sellainen, joka edistäisi
globaalisti muiden valtioiden kehittymistä. Ahtisaari toivoo monikulttuurisuuden lisääntymistä Suomea myöten ja kannustaa uskontojen suurempaan keskinäiseen vuorovaikutukseen ja sitä kautta
tiedon ja ymmärtämisen kasvamiseen.

Unionin laajentumisen jatkaminen, jota komissio piti yhtenä syynä Lissabonin strategian epäonnistumiseen, tukee molempien unelmaa.
Ahtisaari on huolissaan äärisuuntauksien noususta unionin sisällä ja näkee ne uhkana muun muassa Turkin jäsenyysneuvotteluille. Presidentin
mielestä EU tarvitsee Turkkia: - Turkkia ei pidä pelätä eikä uskontoa tule sekoittaa Turkin jäsenyysneuvotteluihin. On ihmisistä itsestään kiinni, ovatko uskonnot rauhan- vai konfliktinrakentajia.

Läntinen turvallisuuspoliittinen keskustelu näyttää kallistuvan vuoden takaisesta obamamanian kaltaisesta toiveikkuudesta takaisin uhkien
korostamiseen. Turkin rajanaapurin, Iranin ydinaseohjelma, nähdään varsinkin Yhdysvaltojen retoriikassa yhtenä pahimmista peikoista, mikä
transatlanttisessa turvallisuuspolitiikasta löytyy. EU:lla ei ole kantaa ydinaseisiin, mutta Yhdysvaltojen painostus Irania kohtaan
estää unionia toteuttamasta omia intressejään.
- Ilman USA:n ja Iranin välisiä jännitteitä EU haluaisi kaasua Iranista. Kiina vain haluaa energiaa eikä piittaa Iranin sisäisistä järjestelyistä, sanoo kansainvälisen politiikan tutkija Pami Aalto.

EU sinnittelee siis suurvaltojen välissä ja harkitsee oman armeijan rakentamista uskottavuutensa kasvattamiseksi. Bieler keskittyisi sotilaallisen supervallan suunnittelun sijasta sosiaalisen uskottavuuden kohentamiseen ja kannustaakin ihmisiä aktivoitumaan: - Ihmisten järjestäytyminen on jo tuottanut tuloksia. Esimerkiksi palveludirektiivi ei mennyt läpi niin pahana, kuin se oli suunniteltu ja satamadirektiivi saatiin estettyä. Jatkuvasti on käynnissä hienoja, kantaaottavia kampanjoita. Kaiken ideana on muutos. Ihmisten itsekkäiden toimintatapojen muuttaminen individualismista kohti yhteisöllisyyttä, Bieler julistaa.

Norman G. Finkelstein on radikaali. Hän uskaltaa sanoa, että Israel on yksi maailman suurimmista terroristeista. Poikkeuksellisen tästä kohtuukuluneesta väittämästä tekee se, että professori Finkelstein on juutalainen. Lisäksi hänen vanhempansa kärsivät natsien keskitysleirillä toisen maailmansodan aikana. Samoin jokainen hänen sukulaisensa.

Tästä huolimatta muun muassa Suomi jatkaa EU:n asevientisäädösten rikkomista ilman, että moisesta jaksetaan nostaa sen suurempaa hälyä. Tällaista välinpitämättömyyttä Finkelstein ei ymmärrä. Ja siksi häntä vihataan. Hänestä kertovassa David Ridgenin ja Nicolas Rossierin dokumentissa juutalaisyhdyskunnat ympäri Yhdysvaltoja ja Kanadaa pahoitti mielensä suorasuisen professorin puheista ja kirjoituksista. Vastaliike yltyi protesteihin asti Finkeltsteinin julkaistua kohukirjansa ”The Holocaust Industry”.

Kuka on kuullut Bhopalista? Se on intialainen noin miljoonan ihmisen ”pikku”kaupunki, jossa kuoli 18 000 paikallista kaasuvuodossa vuonna 1984. 25 vuotta myöhemmin The Yes Men – ”Kyllä-miehet” – päättivät kampittaa onnettomuuden takana vaikenevaa Dow Chemical–yhtiötä, joka ei ole jaksanut sovittaa syntejään. Tai Dow päätti lunastaa taivaspaikkansa omalla perin tyypillisellä tavallaan. He eivät puuttuneet onnettomuuden syihin (yhä tänä päivänä myrkylliset kemikaalit pääsevät alueella pohjaveteen asti), vaan valmistelivat mittavan kasvojenkohotuskampanjan, jossa korostetaan tökerösti inhimisyyden ainutkertaisuutta ja jokaisen ihmisen arvostamista.

Mitä nämä jätkät yrittävät sanoa? Muun muassa 1, Milton Friedman on väärässä. Uusliberalismi vie ihmisten hengen, tekee joistain ääririkkaita ja lisää välinpitämättömyyttä. 2, Hurrikaani Carolinen –tapaiset tuhoajat ovat loppujen lopuksi länsimaisten teollisuuden suuryhtiöiden aiheuttamien ympäristörikosten seurauksia. Ääri-ilmiöt ovat myös mahdollisuus tehdä ”kriisiratkaisuja”. ”The Yes Men” –dokumentissa ”muutos on mahdollisuus”-idean varjolla pantiin toimeen julkisen asuntopolitiikan alasajamisen New Orleansissa, jonka johdosta vähävaraiset menettivät asuntonsa. 3, Vaikka rautalangasta vääntäisi, suuri osa johtoportaissa olevista ei käsitä kuitenkaan. Kultaisen Gilda-luurangon saaneen pankkipomon kysymys on paljonpuhuva: ”Ymmärsinkö sanomanne oikein? Jos keksii keinon tehdä paljon rahaa, on vähintäänkin ymmärrettävää, että päämäärän saavuttaminen aiheuttaa myös kuolonuhreja.”

Korkokenkien kopina kimpoilee kiviseinistä toiseen siron naisen astellessa mikrofonin ääreen. Tunnistettava laulu valtaa alaa, mutta pää ei suostu nousemaan. Jippua jännittää.

Jylhä Temppeliaukionkirkko loihtii perjantai-iltaan kahden maailman kohtaamisen. Kuolevaisuuden läsnäolo lipsahtelee Jipun (Meri-Tuulia Elorinne) välispiikeissä. Vaalea laulaja rakentaa hidasta siltaa tuonpuoleisen ja yleisön välillä. Selvitäkseen elämästä on syytä rukoilla armoa korkeammilta voimilta. Itse lauluissaan artisti on kuitenkin kovin läsnä.

Konsertin aloittanut ”Piiloon/Kii/Enkelten Kaupunki” –hittikavalkadi toimii. ”Gospel Girls” –taustatrion muhevat stemmat, perinteisen bassokitaran vaihtuminen kontraan ja pianon vahva rooli yhdistettynä koleansiniseen valomaailmaan viestivät illan erikoisuudesta.

Korkokengät siirtyvät syrjään ja Jippu jatkaa paljain varpain, kuin korostaen kuuntelijoille olevansa osa kirkkoa, yhtä ja samaa isoa henkeä, ilman suojamuureja. Kylmä kivilattia kuuluu hengityksessä asti.

- Aika nyyhkytystähän tää on, mutta mua nyt vaan nyyhkytyttää, parodisoi Jippu biisiensä sanomaa.

Jipun biisit ovat yhtä möyrimistä alusta alkaen. Ehkä hän kiduttaa itseään tunteakseen olevansa enemmän elossa. Eihän kenenkään elämä voi olla näin surullista? Toisaalta kuka suomalainen jaksaisi kuunnella jeejee-iloa? Aikansa itketettyään penkkirivistöihin käpertyneitä hän potkii raamatun jaloista pois ja ryhtyy keikuttamaan pyllyä. Jotta hartaimmat saisivat rauhassa salpailla hengitystään, hän puristelee itseään tisseistä. Lähes loppuunpakattu kirkollinen taputtaa käsiä tahdissa ja jotkut tohtivat nostaa ne jopa ilmaan. Täällähän on ihan Amerikan meininki. Kotiteollisuudelta pöllitty ”Tuonelan koivut” onkin konsertin vaikuttavimpia hetkiä. Mahdollisen hurmion nuori nainen ehtii kuitenkin pilata:

- Mä oon taas hajoillu viime aikoina, hän sanoo itsekin repeillen kommentilleen. Yleisö suostuu säälipisteisiin, sillä aitous on hyveistä makeimpia.

Kirkko on Jipun kaltaiselle artistille kuin luotu esiintymisareena. Se vapauttaa pakanallisuuden kahleista. Laulaja saa vuolaasti puhua omasta henkilökohtaisesta uskostaan ja jumalsuhteestaan. Moista ei Suomessa ole tapana kuulla, edes pastorin suusta. Jippu osaa tehdä tämän tyylillä. Hän ironisoi itsensä, uskonsa ja uskontonsa ja saa kyynisetkin hymyilemään.

- Luen päivittäin raamatusta päivän mietelauseita, mutta mulla jostain syystä aukeaa pyhä kirja aina Jobin kohdalta. Ehkä mulla on pipoläärihäiriö, artisti naurattaa yleisöä.

Vaikka hän väittää, että ”on vaikeaa olla Jeesuksen kaveri”, silti lainalaulut kuten ”Ristinpuu”, ”Tulkoon valtakuntasi” ja ”Saviruukku” henkivät syvästä uskosta. Eikä hän malta olla huutamatta biisien lopuksi elokuvamaisesti ”hallelujaa”. Hän on kirkossa kuin kotonaan.

Jipun ylitsepursuileva tulkinta on pysäyttävää. Hänen äänirekisterinsä laajentaa lauluja kohtalaisen tylsistä kultalevyversioista aivan uudelle tasolle. Naisen äänessä on jotain älyttömän koskettavaa. Tekstien kyyneleitä ja itkua viljelevät tarinat latistavat muuten niin autenttista habitusta. On syytä varoittaa: tätä menoa Jipun kyynelkanavat ehtivät kuivua ennen kolmeakymmentä.

Jipusta tekee poikkeuksellisen hänen tyylinsä tarjota lohdutusta kuulijoilleen samalla repien sitä itselleen. Koko show perustuu vuorovaikutteiselle tunteiden jakamiselle ja vaihtamiselle. ”Anna minulle hippu toivoa, niin saat palasen surua”. Tuskan(kin)kierrätys on muodissa. Riisuttu solisti kertoo konsertin lopussa avoimesti aukoista sydämessään ja vannoo yleisön pelastaneen hänet. Illan päättävä mainio pianomonologi ”Made in heaven” jatkaa koskettavien rakkaustarinoiden pirtaa, joka Jipulle kuuluu luonnostaan. Kappaleessa kaikki jo kerran kuollut herää hetkeksi henkiin.

Jokin kaikessa tuntui kuitenkin kiusaantuneelta. Olo on kuin seurakuntanuorten jamboreella. Vaikka olimmekin kirkossa, lähes keikan alusta loppuun jatkunut uskonnon korostuminen vei voimaa itse kappaleista. Näyttääkin siltä, että hennosta nuoresta naisesta on kuoriutunut parissa vuodessa uljas Jeesuksen ylistäjä. Kirkkoväelle se toi kaivattua voimaa, ja ennen kaikkea armoa, pimenevien iltojen tyhjyyteen. Laulujen lisäksi saamme kaupan päälle jippusen lohtua synkkään arkeemme. Jipulle se on tuonut itsevarmuutta. Ja mikä voi olla kauniimpaa kuin vahva, kaikkensa antava nainen?

Näkymätön paha

Pahan aiheuttaja on aina taustalla, piilossa. Se ei tule esiin kuin olemassaolevana totuutena – järkähtämättömänä alistamisena, joka on jossain ja josta kukaan ei ole vastuussa. Sorretun asema on usein muuttumaton. Rakkautta&Anarkiaa –elokuvafestivaali vei katsojan tarkastelemaan sitä, miltä tuntuu, kun epätasa-arvo on tila, jota ei edes ymmärretä kyseenalaistaa.

Peter Brosensin ja Jessica Hope Woodworthin ohjaama Altiplano kysyy, onko tragedioita olemassa ilman niiden tallennusta. Ja riittääkö tallennukseksi se, että jokin tragedian kärsinyt tuo sen ilmoille? Vai pitääkö siitä tehdä kaunis elokuva ennen kuin se saa elämänlahjan?

Altiplano on tositapahtumiin perustuva tarina Andien ylängöillä Perussa tapahtuneesta suuryrityksen kultakaivoksesta, jonka elohopeavuoto sokeuttaa koko lähiseudun asukkaat ja vie heidät yksi kerrallaan ajasta iäisyyteen. Aluetta johtaa muualta tulleet, kaivosta pyörittää valkonaamaiset ”gringot” ja sairaaloissa ”eioota” sanovat länsimaalaiset. Kaikki on paikallisille vieraita, heidän omalla maallaan. Maallaan, joka on heiltä viety, jo satoja vuosia sitten.

Andien heikkonäköiset haastavat elokuvassa todelliset ”sokeat”, jotka eivät kykene näkemään aiheuttamaansa rappiota, saati näkemään omaa turmeltuneisuuttaan. Aseettomaan vastarintaan asettuvat intiaanit saavat vastaan poliisit ja kuorma-autot. Heillä, jotka ovat menettäneet jo kaiken, rakkaimpansakin, ei ole mitään menetettävää. Katkeroituneet maataan palvovat paikalliset jättävät valkoiset tappavine myrkkyineen, mutta jäävät elämään kuolleina äiti maata vahvistaen, siitä hengittäen.

Fredrik Gerttenin Bananas! on saanut hedelmäyhtiön nimeltä Dole raivon valtaan. Gertten nimittäin paljastaa dokumentissaan, kuinka paljon tuhoa banaaniplantaasien kokojen kasvattaminen on aiheuttanut ihmisille ja luonnolle. Yhdysvalloissa 1970-luvulla kielletyt torjunta-aineet eivät estäneet yhdysvaltalaista Dole-konsernia jatkamasta kyseisten aineiden käyttöä Nicaraguassa. Yön pimeydessä kuvatut videot osoittavat sprinklereiden ruiskivan myrkkyjä banaanipuiden lehtien ja juurien kukoistukseksi. Työntekijät nukkuvat avoimissa ladoissa peltojen vieressä hengittäen torjunta-aineita ja kantaen niitä vaatteissaan.

Kyllästyneet nicaragualaiset banaaninlajittelijat päättävät haastaa jättiyhtiön oikeuteen. Huippuasianajaja pistää Dolen pomot niin koville, että ne jopa myöntävät myrkkyjen vaarallisuuden. Torjunta-aineiden on todettu aiheuttavan viljelmillä raataville muun muassa syöpää ja hedelmättömyyttä. Alueella asuvien äitien lapsettomuus on kasvanut merkittävästi, vaikka jengi vetää banaania poskeen minkä kerkiää.

Heikkojen puolustaja, Los Angelesissa asuva lakimies Juan Dominguezin karvainen naama ja vitivalkoiset legot vilahtelevat vähän väliä jättikokoisissa katumainoksissa ja bussien kyljissä. Nicaraguan työläispiireissä häntä tervehditään kuin taivaasta tippuneena pelastajana, joka valaa uskoa väkijoukkoon viljelmien laitamilla. Kunnes, venyneen oikeudenkäynnin jälkeen, jyru päättää, että Dolea ei voida todistaa syylliseksi mihinkään väärään. Oikeus on voittanut taas.

Japanissa yläluokka menetti kaiken 1997 tapahtuneen Aasian talouskriisin seurauksena. Maa on hapuillut ylös kohti entisiä hulvattomia aikoja, kunnes vuosi sitten koko globaali rahamies notkahti polvilleen. Ryosuke Hashiguchin All Around Us –elokuvassa pessimistiset keskiluokkaiset koittavat selvitä elämästään. Filmi sivuaa oikeuslaitoksen kautta Japanin viime vuosien traagisia tapahtumia kuten lastenmurhaajia ja metrokaasuhyökkäystä.

Oikeussalissa toistaan kylmemmät syytetyt laukovat rivouksia viranomaisille kuin he olisivat oikeita syyllisiä. Tavalliset salissa työskentelevät piirtäjät kilpailevat keskenään kirjaimellisesti juosten toisiaan ja aikaa vasten saadakseen ylennyksen tai edes pitääksen työpaikkansa. Samaan aikaan toivotaan, että vanhemmat kuolisivat, jotta saisi edes jotain perintöä.

Rahan himo ja sen vaikutus kuvaavat karmivalla tavalla perinteistään ja harmoniastaan tunnettua japanilaisen yhteiskunnan ja sen kouliman väestön arvorappiota. Tuntuu, että kaikilla on kokoajan paha olo, mutta toimintatapoja ei olla kuitenkaan valmiita muuttamaan. Lopulta naispäähenkilö Shoko tarttuu siveltimeen ja maalaa pahan tauluun, kuin toivottaen sille hyvästit. Kaiken kilpailun keskellä, leffan aidoimmat kohtaukset tapahtuvat silloin, kun joku siinä lähellä ottaa kiinni, rutistaa ja kuuntelee.

Jos lukisimme yhtä paljon kuin katsoisimme elävää kuvaa, maailma olisi niin paljon parempi paikka, että yhtäkään näistä kolmesta elokuvasta ei olisi koskaan tarvinnut tehdä. Eläköön siis elävä kuva ja sen suurensuuri voima.

Tampereen johdon syytä lopettaa huutokauppa

Oloni Tampereen kaupunginvaltuustossa on ollut viimeisen kahden vuoden ajan lähinnä kuntalaisten palveluiden ja henkilöstön puolustamista. Suuri osa niistä hyvistä asioista, joita olemme saaneet yhdessä aikaan, on nyt valumassa hukkaan. Valtuustoon nykyään saapuu vihaisena ja sieltä lähtee vihaisena.

Tuntuu siltä, että me joudumme nykyään puolustamaan Tampereen kaupunkia ja todistelemaan keskustaoikeistokoalitiolle, että Tampere on ihan hyvä paikka. Nyt samalle koalitiolle joutuu puolustamaan kuntalaisten omistamaa omaisuutta. Vallassa oleva koalitio on myymässä tietotekniikkakeskuksen (TIO) lisäksi myös muun muassa 800 henkilön yhdyskuntatuotantoa. Ulkoistamisbuumi ei ole jäämässä tähän.

Myykää vaan vaikka kaikki, mutta tekisitte sen edes rehdisti. Se, että kilpailuttamiseen ei saa osallistua kaupungin oma tuotanto ollenkaan, vääristää kilpailua ja poistaa yhden potentiaalisen voittajan listoilta kokonaan. Tämä on vastoin yhteisesti sovittua menettelytapaa. Päättäjät eivät siis edes halua, että paras voittaisi. Ei ainakaan silloin, kun kyseessä on kaupungin oma henkilöstö.

Tämä ei ole se tilaaja-tuottaja-malli, johon Tampereen kaupunki siirtyi muutama vuosi sitten. Sen idea, niin kuin yhteisesti sovittiin, oli että kaikki osapuolet saavat ottaa osaa kilpailuun. Uusimpana esimerkkinä on bussiliikenteen kilpailutus. Kaupungin yrityksille osallistua kilpailuun sanotaan heihei.

Koomista tästä tekee sen, että henkilöstölle sanottiin tilaaja-tuottaja-mallin alussa, että nyt pitää repiä kaikki löysä pois, jotta oltaisiin sitten huipputerässä, kun on aika osallistua kilpailuun. Löysä on kyllä otettu pois, jopa niin, että itse kuntalaisille suunnattu palvelu on vaarassa kärsiä.

Tampereen päättävät tahot leikkivät huutokauppaa ja yrittävät tasapainottaa Tampereen taloutta lyhytnäköisillä päätöksillä. Kantapään kautta olemme monesti saaneet nähdä, että ulkoistamisen mukana tuleva taloudellinen hyöty ei kanna kauas. Hintojen huokeus ei ole pysyvää, päinvastoin.

Ja kun kuulette myyjien puheita liittyen kilpailun vääristämiseen ja EU:n päätöksiin siitä, voitte hymyillä rauhassa ja todeta, että Komissio on nimenomaan mahdollistanut julkisen palvelun velvoitteen muun muassa sähköiselle viestinnälle ja liikenneyhteyksien järjestämiselle. TIOn ja TKL:n pitänee siis hakea apua Euroopan komissiolta asti ennen kuin Tampereella päättäjät uskovat. Sillä välin Infra-tuotanto voi kasvattaa taisteluhenkeä.

Flow - vahvojen naisten juhlaa

Suomen nuoriso on saanut horjuvan taloutensa hetkeksi kuosiin. Kalja virtasi sen verran ahkerasti Suvilahden pitopöydissä. Kuvitelmaa kaikki, mutta Flow-kaupunkifestivaali sen sijaan oli totta.

Koska Rubikista tulee isompi kuin Radioheadista?

Kysy (Juha) Kyyröltä! vastaa orkesterin torvisektion pasuunamaestro Tuomas ja uskoo, että kyseinen supermainoslause tulee seuraamaan bändiä hautaan asti:
Kai tota saa vielä vanhainkodissakin kuulla, nauraa Tuomas.

Rubik massoitti Flow-festivaalin. Viimeistään heidän aikana Suvilahti pakkaantui tukkoon. Rubik oli niin hyvä, että bändin voi koska vaan pistää hyvillä mielin ulkomaanmarkkinoille. Saman tajusi myös levy-yhtiö ja Rubik seikkailee jo ensi kuussa yli 20 keikan jenkkikiertueella. Laulaja Artturin falsetilla niittää pellollisen naisia.

Vaikka telttalava onnistui tiivistämään tunnelman huomattavasti päälavaa paremmin, selvitti avausaktin vaikean pestin saanut Regina hommansa kelvollisesti. Elektropoppia tuuttaava trio aloitti vain meri kaverinaan, mutta sai jo puolivälissä se raikasi sadoille kansalaisille. Iisa Pykärin lumoava ääni (ja ulkonäkö) ja hänen miehensä Mikon taianomainen äänimaailma on viimeisen päälle hiottua. Valitettavasti shown loppupuoliskolla laulajan naivistiset lyriikat jäivät bassomätön alle.

Tee-se-itse-meininki

Lähes helteeksi kehittyneeseen iltapäivään ei voisi sopia paremmin torvipainotteinen big band. Hypnotic Brassa Ensemble piristi virneellään. Jo 80-luvun puolivälin tienoilla hynttyyt yhteen kasannut koostuu kahdeksasta veljeksestä. Kunnioitusta orkesteri herättää käyttäytymisellään. Jättitorvirykmentti on myynyt ilman levy-yhtiötä, pelkästään kädestä käteen –periaatteella yli 300 000 levyä. Vaikka veljekset kiertävät maailman kolkkien hienoimpia esiintymisareenoita, he yhä esiintyvät kotikaupungissaan New Yorkissa aika ajoin kadunkulmilla. Valitettavasti jo muutaman kappaleen jälkeen tee-se-itse-poppoo alkoi kuulostamaan kakofoniselta, jopa puuduttavalta. Tai sitten se oli vain helmiä sialle.

Diivojen juhla

Flowssa miehet lähinnä jäivät sivustakatsojan tai –laulajan asemaan, erinomaisten naispuoleisten tunteiden tulkkien hurmioidessa Suvilahden hiipiviä iltoja. Festarin tähtihetkiin ylsi Grace Jonesin mahtipontisuus. Elektron ja dub-musiikin välimuotoon osuva saundi ja naisen järkkymätön olemus, luo Jonesista fantasian. Joka biisin jälkeen asua vaihtunut diiva kiersi juhlakansan pikkurillinsä ympärille ja piti sen siellä hamaan loppuun saakka. Lauluja hän omisti vuoroin Michael Jacksonille, kotimaalleen Jamaicalle ja jumalallekin. Mallina ja näyttelijänäkin tunnettu viileän rohkea Jones pönkitti jokaisen naisen itsetuntoa ja sai miehet tärisemään pelosta. Niin itsevarma oli kuusikymppinen.

Ruotsin ylpeys, Jenni Wilson, ylsi soulpopin parhaimpina hetkinä Erika Baduun kaltaisten mestarien tasolle. Jo toista kertaa Flown areenoilla nähdyn Wilsonin rullaavat ja koskettavat sävelmät upposivat niin hyvin, että vajaa tunnin keikka jätti monen janoiseksi. Tulethan pian takaisin Jenny, ettei tarvitse muuttaa Ruotsiin!

Hurmosta ja kyyneleitä

Onneksi kuivaa kurkkua tuli pikimmiten paikkaamaan hartaasti odotettu Lily Allen. Jo toisen biisin jälkeen nuori supertähti parkui lavalla:

En ole koskaan itkenyt lavalla. Kaaduin eilen ja selkääni sattuu hemmetisti, Lily vaikeroi eikä pystynyt tanssimaan keikan aikana ollenkaan.

Hän muisti muistuttaa asiasta täydelle Flowlle lähes joka biisin jälkeen. Selkäkipu oli onni onnettomuudessa, sillä Allen keskittyi laulamiseen heilumisen sijaan. Siinä hän on huomattavasti kaiken maailman madonnia parempi. Allen yhdistää musiikissaan helpon popin ja tanssibeatin, hieman country- ja jazzvaikutteilla maustettuna. Kuin pelkääkseen kappaleidensa tehoa, bändi oli päätynyt antamaan konesäksätyksiä biisien välillä, jotka jäivät kovin irtonaisiksi. Samapa tuo. Tuli ihan mitä vaan tuutista ulos, jengi bailasi ja vannoi Lilyn nimeen.

Festivaalin päätösaktin kruunun sai todellinen kummajainen Fever Ray. Ruotsalaisen Knife-veljesduon solistin Karin Andersenin sooloprojekti oli hypnoottinen kokemus. Basso, joka mataluudessaan aiheutti pieniä rytmihäiriöitä aortan molemmin puolin, ja biisien ennalta-arvaamattomuus, nostivat orkesterin viikonlopun oudoimmaksi. Maaginen valoshow ja Karinin ja kumppaneiden shamaanien ja keijujen risteytyksen pukeutumisessaan, siirsivät kysymysten lisäksi myös vastaukset yleisön päätettäväksi. Musiikkibisnestä ja sen miesvaltaisuutta paljon kritisoinut Andersen kuulosti muovatulla äänellään tällä kertaa itsekin mieheltä.

Konesaundia koko viikonlopun ajan mittavasti tarjonneen festin kattauksesta pirteimmät ruiskeet olivat kotkalaisen soolotiskijukka Eero Johanneksen synafunk ja helsinkiläisen Villa Nah –duon retrosyntikkamelodiat. Solisti Juhon lauluääni toi mieleen David Bowien. Siltä pohjalta on kohtishyvä ponnistaa isoon maailmaan.

Loppuunhehkutettu viikonloppu

Kokonaisuudessaan monipuolinen kattaus tuotti pienen pettymyksen. Sunnuntai kuitenkin pelasti paljon ja oli päivänä huomattavasti edeltäjiään laadukkaampi. Vaikka kuudes, loppuunvarattu, Flow onnistui tänäkin vuonna tuomaan Suomeen jotain sellaista, mitä kukaan muu juhla ei osaa, välillä tuli sellainen kutina, että ei se laatu, vaan se määrä. Tuntuukin siltä, että hehkutusta nauttiva Flow kerää aikaansa seuraavan nuoren aikuisväestön saman lahden poukamaan kruunaamaan kesän viime hetket, mutta itse bändien takia paikalle ei välttämättä tulla. Helsinki on osannut kikkailla markkinoinnin sen verran oikein, että ”se nyt vaan on coolia mennä Flowhun”. Sen lisäksi järjestelyt pienine yksityiskohtineen toimivat useita muita tapahtumia paremmin. Kolmipäiväinen galluppini vahvistaa näkemystäni:
Mitä tulit katsomaan?

Jaa bändejä? Emmä tiä. Kavereita.

Pelkkä hyvä flow riittää monelle passeliksi kesänpäätökseksi.

EU haluaa narkomaaneille enemmän hoitoa ja vähemmän rangaistusta

Euroopan unioni yrittää yhtenäistää jäsenmaidensa hajanaista huumepolitiikkaa. Unioni on luonut oman poikkitieteellisen huumetyöryhmän, joka on valmistellut jäseniä sitovan toimenpideohjelman.

Työryhmän ohjelma sisältää 60 erilaista toimenpidettä huumepolitiikan harmonisoimiseksi. EU-maat ovat ottaneet ohjelman vakavasti.

Kaikissa EU:n jäsenvaltioissa - yhtä lukuun ottamatta - on tehty kansallinen huumepoliittinen ohjelma. Noin puolet jäsenvaltioista on linjannut kansallisen huumepoltiikkansa vastaamaan EU:n toimintasuunnitelman päälinjoja.

Osassa maita erottelu näkyy huumeidenkäytöstä säädettyjen rangaistusten lievenemisenä. Toisissa maissa lievennykset on torjuttu ja rangaistuksia on jopa kovennettu. Esimerkiksi Hollannissa kannabista saa ostaa kahvilasta, kun taas Italiassa kannabis koventui vahvojen huumeiden kanssa samalle viivalle.

Suomessa sakkoa käyttörikoksista

Suomi on lieventänyt huumekäytäntöjään. Poliisin on alkanut antaa käyttörikoksista sakkoja rikossyytteen sijaan. Sakkoja annetaankin jopa 10 000 vuosittain. Sisäministeriön poliisitarkastaja Stefan Gerkman ei pidä määrää mitenkään huomattavana. Sen sijaan oikeusministeriön neuvotteleva virkamies Aarne Kinnunen pitää sakottamismääriä liioiteltuna.

- Kyllä voidaan kysyä, että onko tarpeen sakottaa huumeidenkäyttäjiä näin paljon. Poliisi voisi siirtyä enemmän huomautuksien antamiseen, Kinnunen sanoo.

Viimeksi kuluneiden viiden vuoden aikana ilmoitettujen huumausainerikosten määrä on lisääntynyt Euroopassa. Valtaosa ilmoitetuista huumausainerikoksista liittyy käyttöön ja hallussapitoon eikä niinkään huumeiden välittämiseen. Välitysrikokset ovat lisääntyneet 12 prosentilla samalla kun hallussapitorikosten kasvu on ollut yli 50 prosenttia.

Euroopassa ilmoitetaan vuodessa keskimäärin noin 7 000–8 000 huumekuolemaa. Koska tapauksista osan tiedetään jäävän kirjaamatta, tämä määrä on vähimmäisarvio. Yleinen kuolemantuottaja, heroiini, matkustaa Eurooppaan lähes poikkeuksetta Afganistanista. Yhteinen EU-politiikka näkyy muun muassa rajavalvonnan kiristymisenä.

Portugali ja Ruotsi huumepolitiikan ääripäät

Portugali dekrimininalisoi kaikkien huumeiden käytön vuonna 2001. Monet pelkäsivät, että maasta tulee Euroopan huumeturismin keskus ja huumeiden määrä nousee eksponentiaalisesti. Toisin kuitenkin kävi. Washingtonilaisen Cato-instituutin raportin mukaan HIV-tartunnat ovat vähentyneet tuhannella tapauksella kuuden vuoden aikana. Lisäksi nuorten huumausaineiden käyttö on vähentynyt ja vieroitushoitoon päätyneiden käyttäjien määrä on lisääntynyt selvästi.

Portugalin lainsäädännön visio lähteekin ideasta ”ei rankaisua, vaan hoitoa”. Tällöin koukussa olevat eivät piilottele maan alla. Jos narkomaani jää kiinni käytöstä, hänet ohjataan klinikalle. Osassa tapauksissa myös pieni sakko on mahdollinen.

Oikeusministeriön Kinnunen näkee, että EU on kokonaisuudessaan siirtymässä Portugalin hellimään hoidon suuntaan. Tämä tarkoittaa, että huumeidenkäyttö on entistä vähemmän rikos ja enemmän sairaus.

EU:n komissio on torunut toisen ääripään, Ruotsin, huumepolitiikkaa turhan ankaraksi. EU-puheenjohtajamaa vastustaa esimerkiksi neulojen vaihtoa puhtaisiin. Aarne Kinnunen pitää suhtautumista käsittämättömänä.

- Suomen HIV-tartuntojen määrän on romahtanut neulojenvaihto-ohjelmien käynnistyttyä, Kinnunen sanoo.

Kannabiksen laillistaminen kiistakapula

Jäsenvaltioiden lainsäädännöt ovat usein tiukemmat kuin toteutus. Esimerkiksi monissa valtioissa kannabiksen polttaminen on kiellettyä, mutta sitä katsotaan läpi sormien.

Käsitykset kannabiksen terveysriskeistä vaihtelevat etenkin nuorilla sukupolvilla. Eurobarometrin mukaan asenteet ilmenevät käytännössä siten, että kannabiskielto saa entistä vähemmän tukea (67 prosenttia). Melko huomattava vähemmistö (31 prosenttia) kannattaa sitä, että kannabista säänneltäisiin samalla tavoin kuin tupakka- ja alkoholituotteita.

Sosiaalineuvos Tapani Sarvanti pyytää nuoria perehtymään tuotteen vaikutuksiin paremmin ja pitää laillistamista täysin vääränä suuntana.

- On surullista, että ihmiset ottavat kantaa - mihin heillä on kyllä täysi oikeus - ennen kuin perehtyvät siihen, mistä tässä on oikein kysymys. En halua liikkua liikenteessä, jossa tulee vastaan semmoisilla mömmöillä kyyditettyjä ihmisiä. En katso, että ihmisillä on oikeus tehdä ihan mitä tahansa typeryyksiä, Sarvanti täsmentää.

Kokonaisuudessaan eri ministeriöiden virkamiehet ovat sitä mieltä, että EU puhuu yhä enemmän yhdellä äänellä kansainvälisillä foorumeilla. Toimenpideohjelma on saanut aikaan sen, että virkamiehet ja jäsenvaltiot kinastelevat yhä vähemmän keskenään.

Kirjo tulee olemaan laaja kuitenkin myös jatkossa. Sarvantin mukaan tulevaisuuden yksi päätavoite on vankempi vaikuttaminen YK:n huumetoimikunnassa ja sitä kautta kehitysmaiden huumepolitiikkaan puuttuminen. Suomen osalta virkamiehet pitävät maan huumepolitiikkaa onnistuneena.

YLE Uutiset / Joonas Lepistö

Ylimitoitetut säästöesitykset tulevat kalliiksi

Me olimme lapsia ja nuoria viime laman aikana, jolloin säästöt ja leikkaukset kohdistettiin suurimmaksi osaksi lasten ja nuorten palveluihin. Lama-ajan lapsina emme halua, että nykyajan lapset ja nuoret joutuvat kokemaan samaa.

YK:n lapsen oikeuksien sopimus täyttää tänä vuonna 20 vuotta. Sopimus määrää, että lapsen edun on oltava aina ensi sijalla, kun tehdään lapsia koskevia päätöksiä. Tämä on myös valtuustossa hyväksytty käytäntö. Tampere suunnittelee hakevansa säästöjä yhdistämällä kouluja, lakkauttamalla lukion ja muuttamalla koulukiinteistöjä päiväkotitiloiksi. Koululakkautukset ja säästöesitykset on kirjailtu kauniisti palveluverkon kehittämissuunnitelman nimelle, nehän ovat vain talouden sopeuttamistoimenpiteitä.

Kun koulujen lakkauttamisia ja oppilaiden siirtoja perustellaan palveluverkon kehittämistarpeella, silloin ei noudateta YK:n lapsen oikeuksien sopimusta. Voiko olla lapsen etu, kun tuttu kouluympäristö vaihtuu uudeksi, koulumatkat pitenevät ja opettajat vaihtuvat? Todellisuudessahan kouluja lakkautetaan ja oppilaita siirrellään nimenomaan rahan takia. Panostamalla peruspalveluihin kasvatetaan paremmin voivia tulevia aikuisia.

Opetusryhmien suurentaminen oli viime laman aikana suosittu säästökohde, sitä se näyttää olevan nytkin, vaikka valtio on juuri antanut kunnille lisärahaa ryhmien pienentämiseksi. Tampereella on tehty suunnitelmat leikata tuntikehystä 1,5%, mikä säästää kaupungilta 0,8 miljoonaa euroa, koska opettajien tarve vähenee 14-16 opettajalla. Tuntikehyksen leikkaus tarkoittaa ryhmä- ja luokkakokojen kasvattamista jopa yli 30 oppilaan. Tämä on vastoin lautakunnan päätöstä, jossa enimmäiskooksi on asetettu 29 oppilasta. Espoon valtuustoryhmät tekivät talousarvion säästöistä sopimuksen, joka pitää perusopetuksen säästöjen ulkopuolella. Näin halutaan varmistaa opetuksen nykyinen taso sekä tukiopetuksen ja kerhotoiminnan säilyminen. Vantaalla kouluyhdistelystä luovuttiin kuntalaisvastustuksen takia.

Päivähoidossa säästöjä haetaan kesäsuluilla ja sijaisia vähentämällä. Lähipäiväkodit suljetaan kesäksi ja lapset tarhataan muutamiin avoinna oleviin päiväkoteihin, joissa lapset ja hoitajat eivät tunne toisiaan. Koko kaupungin ympärivuorokautisesta päivähoidosta vastaa kesäaikana vain Vellamon päiväkoti. Kouluilla sijaitsevat esiopetusryhmät suljetaan koulujen loma-ajoiksi. Kesätoiminnan tiivistämisellä saadaan 0,46 miljoonan euron säästöt henkilöstö- ja ateriakuluissa. Lasten etu ei kuitenkaan toteudu. Kaikkien lasten vanhemmat eivät pysty lomailemaan eri aikoina, osalla vanhemmista ei ole lomaa laisinkaan ja yksinhuoltajien lasten hoito kesäaikaan vaikeutuu. Sijaisten vähentäminen johtaa siihen, että henkilökunnan sairaustapauksissa ryhmäkoot päiväkodeissa kasvavat yli lain sallimien rajojen.

Taantuman aikana lasten ja nuorten mielenterveyteen ja avopalveluihin pitäisi kiinnittää erityistä huomiota ja niiden resursseja pitäisi lisätä, sen sijaan että niistä leikataan. Tampereella jo nyt puolet lapsista ei pääse kiireelliseen psykiatriseen hoitoon lain vaatimassa ajassa ja lasten kiireellisten sijoitusten määrä on lisääntynyt 20 prosenttia vuodessa. Läheskään aina lastensuojelutapausten käsittelyajoissa ei pystytä noudattamaan lakia ja lapsi pääsee koululääkärin terveystarkastukseen vain kaksi kertaa peruskoulun aikana. Tampereen säästölistat valmistellut talousjohto myöntää leikkauslistojensa kommenteissa, että ennaltaehkäisevältä puolelta tehtävät säästöt kasvattavat luultavasti erikoissairaanhoidon kustannuksia. Leikkauksia ei voi siis edes kutsua säästöiksi.

Viime lamasta tulisi oppia se, että lasten ja nuorten palveluista leikkaaminen ei ole vastuullista politiikkaa. Kaikkia palvelusektoreita ei voi pistää säästökuurille. Vähentämällä lasten ja nuorten palveluista syliä, hoivaa ja välittämästä, toteutamme politiikka, joka sysää vastuun välittämisestä seuraavalle sukupolvelle. Porvariryhmittymän säästöesitysten toteutuessa lopputulos olisi kaikkea muuta kuin säästöä. Me haluamme välttää edellisen sukupolven virheet, emmekä suostu maksattamaan säästöjä ja leikkauksia lapsillamme.

Lasten palveluista höylääminen kovin kallista säästämistä

Tampereen kaupunki on esitellyt ensimmäisiä säästöesityksiään. Niistä kirjoitti myös Aamulehti, joka oli karua luettavaa lasten ja nuorten osalta. Jo ennen kuin säästöjä aletaan tekemään, lasten palveluista löytyy kosolti ongelmia. Esimerkiksi Tampereella puolet lapsista eivät pääse kiireelliseen psykiatriseen hoitoon lain mitoissa, aikuisten mielenterveysjonot pukkaavat jopa kolmeen kuukauteen, lasten kiireellisten sijoitusten määrä on lisääntynyt 20 prosenttia vuodessa, läheskään aina lastensuojelutapausten käsittelyajoissa ei pystytä noudattamaan lakia ja lapsi pääsee koululääkärin terveystarkastukseen kaksi kertaa peruskoulun aikana.
   Erikoistutkija Tarja Heino toteaakin maanantain Aamulehdessä, että lasten ja nuorten peruspalvelujen ohentuminen johtaa raskaampien palveluiden käyttöön ja joudutaan lasten sijoittamiseen. Samaisessa artikkelissa tutkija Kirsi Wiss kertoo, että kun vuonna 1994 Tampereella koululääkärin vastaanottokäyntejä oli 0,7 oppilasta kohden vuodessa, niin 2000-luvulla käyntejä oli enää 0,4. Aikamme ei yksinkertaisesti kestä keskinkertaista perhepolitiikkaa.
   Meidän pitää muistaa, että lapset ja nuoret ovat kaupunginvaltuuston strategian painopistealue. Voimmeko siis sallia, että säästöt kohdistuvat toimeentulotuen palveluihin, joiden suurin käyttäjäryhmä on köyhät lapsiperheet; lastensuojelutarpeen selvittämiseen, jossa emme nykyisessä tilanteessakaan pysty toimimaan lain määräämissä ajoissa; ja neuvola-ja kouluterveydenhuoltopalveluihin, jotka ovat keskeisiä varhaisen puuttumisen toimenpiteitä? Taantuma-ajan ongelmia ei pidä maksattaa pienituloisilla tai kriisialttiilla perheillä pikavoittojen toivossa.
   Samoin kotihoidosta ja mielenterveyspalveluista säästäminen on kovin kallista säästämistä. Suomessa on yli 200 000 vakavasti masentunutta. Lasten ja nuorten psyykelääkkeiden määrä on kolminkertaistunut vuodesta 1996 vuoteen 2007 mennessä. Kolmannes korkeakouluopiskelijoista kärsii psyykkisistä ongelmista. Masennuspotilaista vain joka viides saa riittävää hoitoa sairauteensa. Puolet kärsivistä ei pääse edes hoidon piiriin.

Hallitus pelleilee palkansaajien kustannuksella

Hallitus on tehnyt budjettiriihessään käsittämättömän ratkaisun nostamalla eläkeikää kaksi vuotta. Näin juuri kun ollaan päästy sosiaalitupossa yhteisymmärrykseen! Hallitus aikoo vaikeuttaa myös varhaiseläkkeelle pääsemistä. Hallitus lupasi olla esittelemättä leikkauslistoja, mutta toisin kävi. Kun eläkeikää nostetaan, työntekijän on työskenneltävä pidempään saavuttaakseen saman eläkkeen kuin ennen hallituksen eläkeleikkausta.

Käsittämättömintä päätöksessä oli sivuutta työmarkkinajärjestöt täysin. Kerta on ensimmäinen ja jää surullisena historiaan. Jotta hallitus pesisi kätensä päätöksestään, uudistukset aiotaan pistää voimaan vasta ensi vaalikaudella. Vaarana onkin, että nyt tehdyt ratkaisut, eivät todellakaan elvytä, niin kuin hallitus kuvittelee, vaan kiihdyttävät ikääntyneiden työntekijöiden eläköitymistä ennen uudistusten voimaantuloa.
Työelämästä on tälläkin hetkellä vaikeuksia selvitä terveenä eläkkeelle nykyisten ikärajojen puitteissa eikä eläkeiän nosto muuta mitään. Työelämää riivaa jatkuva kiire, muutos ja työtehtävien muuttuminen. Työelämää olisi uudistettava laadullisesti ja radikaalisti, jotta työstälähtöikä voisi nousta.Tämä ei onnistu jatkuvalla kepillä, vaan kannustamalla. Hallituksen linjapaperista ei löydy mitään työelämän laadulliseen kehittämiseen liittyviä uskottavia toimenpide-ehdotuksia.

Eläkeiän nosto tuskin lisää todellisuudessa työurien pituutta. Esimerkiksi Kuntoutussäätiön mukaan 63-67-vuotiaista suomalaisista noin puolet on työkyvyttömiä!

Työeläkejärjestelmän historiassa ensimmäinen kerta, kun järjestelmää muutetaan kuulematta palkansaajia ja työnantajia. Toimintatapa on vakava takaisku sopimusyhteiskunnalle. SAK, STTK ja Akava pitävät yhteisessä kannanotossaan pöyristyttävänä sitä, että hallitus teki päätöksensä ilman kolmikantaista valmistelua.

Viimeistään nyt Työväenpuolue-naamaria ylläpitänyt kokoomus paljasti oikeat kasvonsa. Ensin kansainvälisen taantuman maksajiksi pistetään kuntien henkilöstöt, nyt koko Suomen palkansaajaväestö! Hyvät ihmiset, eiköhän ala riittää!

Yliopistolakiesitys tehty liike-elämän tarpeisiin

"Mikäli innovaatioyliopisto saa kymmenessä vuodessa yli miljardi euroa yli yliopistojen yleisten rahoitusperusteiden, se kykenee ostamaan parhaat tutkijat ja opettajat. Sellainen demoralisoi yliopistojen aidon tuloksenteon. Jos näin menetellään, on myös muiden yliopistojen perusrahoitukseen tehtävä radikaali lisäys." Näin sanoo elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen Keskisuomalaisessa 15.5.2008.
Hän tiivistää yliopistouudistuksen yhden ongelman, yliopistojen eriarvoistumisen. Hallitus ei ole huomioinut tiede- ja teknologianeuvoston vaatimusta 200 miljoonan euron lisäsatsauksesta tällä vaalikaudella, mutta mahdollistaa kyllä yliopistojen ulkopuolisen rahankeruun. Filosofianopiskelija isoveljeni rakentaakin jo bunkkeria, ettei hukkuisi rahaan, jota kohta tulvii ovista ja ikkunoista. Lakiin ei saa sisällyttää ehtoja, jotka vaikuttaisivat yliopistojen valtiolta saatavaan rahoitukseen. Valtion tulee varmistaa jatkossakin yliopistojen rahoitus.
Se, että laissa on hyviä uudistuksia ei tarkoita sitä, että laki pitäisi jättää puutteelliseksi. Opetusministeri Henna Virkkunen halveksii lain sisältöä unohtamalla sen epädemokraattiset ja sivistysyliopiston riippumattomuutta heikentävät esitykset. Laki on myös valmisteltu hätiköiden. Opiskelijoita ja henkilöstöä on kyllä kuultu lausuntokierroksella, mutta lakiesitys osoittaa, ettei heitä ole kuunneltu.
Lakiesitys sitoo yliopiston entistä vahvemmin elinkeinoelämän tarpeisiin ja vaikeuttaa tutkimuksen riippumattomuutta. Vaikka voihan Nokia tilata filosofi-isoveljeltäni tutkimuksen Wittgensteinin myöhemmästä filosofiasta. Esityksen mukaan vähintään puolet hallituksen jäsenistä, mukaan lukien hallituksen puheenjohtaja, tulevat yliopistoyhteisön ulkopuolelta eli ovat muita kuin professoreita, muuta henkilöstöä tai opiskelijoita. Yliopistojen hallituksiin tuodaan ulkopuoliset enemmistöt. Tämä hämärtää yliopiston autonomiaa. Yliopiston sisäisillä ryhmillä pitää olla lopullinen päätäntävalta yliopiston johdossa. Hallituksen sijasta yliopistokollegion tulee olla se elin, joka valitsee rehtorin, dekaanit ja laitosjohtajat.
Yliopistolakiuudistus heikentää henkilöstön asemaa muuttamalla henkilökunnan virat työsuhteiksi, kopeloi eläke-etuuksia eikä huomioi irtisanomisturvaa siirtymäajalle. Ylipäätänsä laki tekee henkilöstön irtisanomisesta helppoa.
Hallituksen lakiin sisällyttämät EU- ja ETA-maiden ulkopuolisilta kerättävät lukukausimaksut jättävät opiskelijat epätasa-arvoiseen asemaan ja murentavat hyvinvointiyhteiskunnan arvopohjaa maksuttomasta opiskelusta. Maksujen yhteydessä käyttöönotettava stipendijärjestelmän käyttöönotto heikentää maksuista saatavaa taloudellista hyötyä. Lukukausimaksuja ei pidä sisällyttää uuteen lakiin, koska ne osaltaan avaavat tien kokonaisvaltaisemmalle maksujen käyttöönotolle.
Yliopistojen pitää edustaa vapaata ja kriittistä tutkimusta nyt ja tulevaisuudessa. Kritiikki on huono myyntituote, rahankeruuväline, mutta se on sivistysyliopiston perusta. Yliopistolakiesitys on koko yliopistohistorian suurin mullistus. Se ansaitsee osakseen perusteellisen valmistelun. Siksi Virkkusen pitäisikin palauttaa uudistus uudelleen valmisteluun.

Hallitus "elvyttää" irtisanomalla

Hallituksen elvytyspaketti on melkoinen. Se pitää kiinni tavoitteestaan vähentää valtion henkilöstöä. Tähän kuuluu muun muassa työvoimatoimistot, poliisit ja korkeakoulut. Hallituksen talouspoliittinen ministerivaliokunta vahvisti viime viikolla, että valtion henkilöstöä vähennetään 4800:lla vuosina 2012-2015. Tämä siis lisäyksenä jo sovitun 9650 työpaikan päälle. Valtiovarainministeriö on arvioinut, että jo vuoteen 2011 mennessä valtionhallinnosta vapautuu 26 000-30 000 työpaikkaa. Useissa puheenvuoroissa on vaadittu hallitusta tinkimään tuottavuusohjelmasta tai jopa keskeyttämään sen, kun taloustaantuma uhkaa lisätä työttömyyttä. Hallituspuolueet eivät tunnu ottavan tätä kuuloetäisyydelleen.

Ex-opetusministeri Sarkomaan mukaan hallitus on maaliskuussa 2008 linjannut kehyspäätöksessään, että tuottavuustoimenpiteiden henkilöstövaikutukset ovat pelkästään yliopistojen osalta vuoteen 2011 mennessä yhteensä 1 000 henkilötyövuotta, mikä on vaikuttanut myös määrärahanmitoitukseen. Yliopistojen 20 miljoonan euron lisäyksestä 11 miljoonaa valtio ottaa takaisin pakottamalla yliopistot tuottavuusohjelman henkilöstövähennyksiin. Sarkomaan mukaan uusi yliopistolaki vähentää tuottavuusohjelman vaikutuksia, mutta jättää kertomatta, että henkilöstövähennykset on sidottu sopimuksin lain sisälle.

Työvoimatoimistot ovat hädässä. Tälle vuodelle luvattu 1,2 miljoonan euron hätäapu riittää hädin tuskin 40 määräaikaisen työntekijän palkkaamiseen koko maassa. Pelkästään Tampereelle tarvittaisiin yli 10 uutta työntekijää. Työvoimatoimistossa on ollut jo pitkään hankalaa, sillä hallituksen tuottavuusohjelma verotti henkilöstöä jo ennen irtisanomisaaltoa. Hallituksen irtisanomislisäyksistä kärsivät nyt myös uudet asiakkaat jonojon kasvamisen kautta. Samaan aikaan tuottavuusohjelma pakottaa vähentämään väkeä. On suorastaan tragikoomista, että hallitus yrittää nostaa työllisyyttä vähentämällä työvoimatoimistojen henkilöstöä.

Hallitus julisti elvytyspakettinsa, joka hukkasi erittäin tarpeelliset sosiaali- ja terveyssektorin hankkeet öö-mappiin. Hallituksen elvytystoimet unohtavat vaikeuksissa olevat kunnat. Pelkästään yhteisöverotuottojen on arvioitu laskevan 40 prosenttia Kuntaliiton mukaan. Tämä pakottaa monen kunnan nostamaan veroprosenttiaan, jossa suhteellisesti eniten maksavat taasen pienituloiset. Lisäksi hallitus kaavailee nostaa puolustusmenoja miljoonalla eurolla vuodessa ja poistaa kansaneläkkeen työnantajamaksun. Suomen yrittäjien puheenjohtajakin ilmoitti, että se tulee auttamaan 6000 suuryritystä Suomen 270 000 yrityksestä. Onneksi hallitus sentään laskee ruoan arvonlisäveroa. Sen hyöty pienituloisen eläkeläisen kukkarossa on hulppeat neljä euroa kuukaudessa.

Jos hallitus ei turvaa kuntien hyvinvointipalveluita mittavilla elvytystoimenpiteillä, seuraukset näemme jo ensi vuosikymmenellä kansalaisten kasvavana eriarvoisuutena.

Postmodernin dokumentin tienraivaaja
Nick Broomfield on outojen tarinoiden kertoja

”Jos haluat dokumenttiohjaajaksi, sinun pitää olla valmis saamaan turpiisi.” Näin yksinkertaisesti englantilainen Nick Broomfield tiivisti työnsä ytimen. Ja hän on saanut. Elokuvassa ”The Big White Self” ohjaaja jää etelä-afrikkalaisen natsin nyrkin alle, Fetishes-dokumentissa häntä piiskataan kolmen naisen toimesta. Parasta jälkeä saa aikaan silloin, kun ymmärtää, että ei sammuta kameraa silloin, kun sitä pyydetään tekemään.
Broomfield ei tyydy dokumenteissaan jäämään kyseleväksi statistiksi, vaan viihtyy erinomaisesti myös kameran ”väärällä” puolella. Tämän tavaramerkin monet hänen jälkipolvensa edustajat ovat omineet itselleen, yhtenä monista Michael Moore. Broomfield ei kuitenkaan lausu ääneen omia kantojaan aiheistaan, vaan antaa mielipiteensä tulla elokuvan tähtien, haastateltavien kautta katsojan tulkittavaksi.

“Forgive and forget”
The Big White Self on kertomus 1990-luvun apartheidista Etelä-Afrikassa ja valkoisen miehen halusta ottaa valta itselleen. Pieni valkoinen vähemmistö kamppaili natsiarvojen alla sinnikkäästi Nelson Mandelaa ja ”muita saastaisia mustia” vastaan. Broomfieldin tarkoitus oli tehdä dokumentti natsipuolueen johtajasta Eugene Terreblanche’sta, mutta koska hän kieltäytyi haastattelusta, ohjaaja kävi läpi hänen lähipiiriään. Terreblanchen autonkuljettaja tiivisti puolueen sanoman:
”Me annamme jumalan johdattaa. Raamatussa sanotaan, että Noan arkissa ei ollut kuin valkoisia ihmisiä.” Kysyttäessä, ovatko tummaihoiset sitten eläimiä, kuski kohauttaa hartioitaan ja jatkaa, että jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen, valkoisen ihmisen.
Kertomus paljastaa käsittämättömän rasisminkylvämisen lisäksi apartheiden epäonnistumisia. Etelä-Afrikassa on yhä kouluja, jotka ovat pelkästään valkoisille tai tummille. Myös länsimaat saavat osansa kritiikistä: kauppapakotteiden aikana muun muassa Ranska ja Englanti kasvattivat investointejaan Etelä-Afrikassa.
Dokumentti ruokkii väkivallan lisäksi toivoa. Muutos, joka oli koko tämänvuotisen Docpoint-festivaalin pääteema, tapahtuu usein silloin, kun sitä vähiten odottaa. Eugene vankilaoloaikanaan tuli uskoon ja saarnaa nykyään paikallisessa seurakunnassa. ”Forgive and forget”, kehoitti Mandela. Anteeksiantamisen taito on lahjoista kauneimpia.

Broomfield kohosi tähdeksi nimenomaan erikoisten aiheidensa avulla. Niistä oudoimpiin lukeutuu dokumentti ”Fetishes”, joka perehtyy luksusluokan sadomasosalongin arkeen, ”Pandora’s Boxiin”. Boxissa vain mielikuvitus on rajana ja asiakas saa haluamansa tyydytyksen, oli se sitten millainen tahansa. Fetissikoppi toimii pakopaikkana todellisuudesta, raskaan työviikon keskellä. Illuusion luovat tietenkin paikan työntekijät, valtiattaret, jotka kinkyissä lateksipuvuissaan tekevät orjilleen mitä lystäävät.
Fetessejä tuntuu olevan niin paljon kuin on ihmisiäkin. Joku tykkää piiskauksesta, toinen taas vessanpöntön nuolemisesta, kolmas haluaa neuloja ihoonsa, viimeinen mies ehkä tykkää pukeutua naiseksi. Pääasia on nöyryytys, täydellinen alistuminen naisen valtaan. Ehkä keskivertoasiakas, joka sattuu Pandoran tapauksessa olemaan yli puoli miljoonaa dollaria vuodessa ansaitseva pörssimeklari, ei pysty suhteuttamaan valtaansa, jollei joutuisi säännöllisesti vallattomaan tilaan. Useimmilla on aviovaimo ja häpeä. Häpeä, joka estää tekemästä tällaisia juttuja oman rakkaimpansa kanssa.
Dokumentti valottaa myös valtiattarien luonteenpiirteitä ja taustoja. Selväksi tulee muun muassa se, että kyseinen duuni ei helpota parisuhteita työn ulkopuolella, eikä kyseistä duunia, voi tehdä rakastamatta miehiä. Siltikin työntekijät tuntuvat olevan täydellä sydämellään mukana siinä, mitä tekevät. Talon pomo ”Raven” summaa yhteen fetissien tarkoituksen: ”Tämä on puhdasta terapiaa”: Ehkä fiktio auttaa jaksamaan faktaa. Jos koiraksitekeytyminen tai takapuolen hakkaaminen estävät ihmisiä tappamasta toisiaan, Pandoran Boxi tekee palveluksen yhteiskunnalle.
Docpoint näytti Broomfieldiltä lisäksi dokumentit Driving Me Crazy, Juvenile Liaison 1 ja 2, Alleen Wuornos: The Selling of a Serial Killer, Biggie and Tupac ja Behind the Rent Strike.

Valtuusto pelleilee veronmaksajien rahoilla

Tampereen kaupungin sähkölaitoksen yhtiöittäminen vie sen tuotosta ja tuloutuksesta kaupungin kassaan useita miljoonia euroja vuodessa verottajalle. Ennakkotietojen mukaan veroseuraamukset ovat jopa neljä miljoonaa euroa. Valtuusto teki yhtiöittämispäätöksen jäniksen selässä, aivan liian kiirusti, vaillinaisen tiedon varassa. Kaupunginvaltuusto päätti yhtiöittämisestä ennen kesälomia. Sosiaalidemokraatit äänestivät yhtiöittämistä vastaan, koska tiedossa ei ollut edes verottajan päätöstä asiasta. Kaikki muut puolueet äänestivät jee yhtiöittämiselle.
Tässäpä sitä nyt ollaan. Nyt sitten valtuusto miettii pää pulleana, että mistäs revitään rahat laadukkaisiin palveluihin. Onko kyseinen miljoonapotti pois peruspalveluiden laadusta? Samaan aikaan pormestari Timo P. Nieminen ylpeilee vastuullisesta talouspolitiikastaan joka paikassa. Vuodessa hän on kasvattanut Tampereen kaupungin menoja 12,4 prosenttia! Ei näin.
Helsingin Sähkölaitos piti Tampereen yhtiöittämispäätöstä lähinnä typeränä. Nyt veronmaksajat joutuvat maksamaan typeryydet. Ei näin. Mitä järkeä on potkia lypsävää lehmää? Helsingin herrat, voisitteko tulla neuvomaan meitä manselaisia typeriä valtuutettuja?!

Millaista satoa haluamme kerätä?

Uuden tutkimuksen mukaan yli 200 000 suomalaista lasta ja nuorta kärsii yksinäisyydestä. Samat ihmiset sanovat, että heillä on kehno keskusteluyhteys vanhempiensa kanssa. Asiantuntijat hokevat, että jos vanhemmat kysyisivät edes kerran viikossa, mitä heidän lapsillensa kuuluu, lapset tuntisivat olonsa huomattavasti turvallisemmaksi. Mutta kun ei sen pitäisi riittää.
Joka viidennellä tamperelaisella on mielenterveyshäiriötä ja lähetteitä kirjoitetaan koko ajan lisää. Erityisryhmänä kaupungin omat työntekijät ovat palvelujen käyttäjinä. Myöskin nuorison oireilu on silmiinpistävää. Mielenterveyspalvelut vaativat lisää hoidon porrastusta eli nimenomaan hoidon alkuvaiheessa tarvitaan satsausta, jotta potilaiden oireilu ei ehtisi mennä liian pitkälle. Kaikille pääterveysasemille tarvitaan oma depressiohoitaja. Tarvetta on myöskin päihdepsykiatrian poliklinikalle erityissairaanhoitoon. Meidän pitää luoda puitteet, joissa potilas saa saman katon alla tarvitsemansa jatkopalvelut ja niin, ettei hoitaja eikä lääkäri vaihdu kesken matkan.
Lakien edellyttämä hoitotakuu maassamme ei kata potilaiden tarpeita. Tampere tarvitseekin oman mielenterveyspuolen hoitotakuun. Tämä tarkoittaa, että potilaat hoidetaan huomattavasti lain edellyttämää aikataulua nopeammin. Aikainen puuttuminen mielenterveysongelmiin parantaa ihmisten elämänlaatua, mahdollistaa työntekemisen ja pitkällä aikavälillä maksaa itsensä takaisin kaupungille.
Korjaamme parhaillaan lama-ajan hedelmiä. Ne ovat kurttuisia ja kovin katkeran makuisia. Silti ne on pakko syödä. Niellä väkisin. Ne voitaisiin jatkossa syödä hyvällä mielellä. Kyse on tahdosta. Olemmeko valmiita korjaamaan kaupunkimme vajaamiehityksen niin koululääkäreiden, omalääkäreiden kuin kouluavustajien osalta? Olemmeko valmiita pienentämään opetusryhmiä niin peruskoulussa kuin päivähoidossa? Olemmeko valmiit tarjoamaan kuntalaisille kunnolliset lähipalvelut? Tästä on mielestäni koko veronkantokyvyssä ja -tyytyväisyydessä kysymys.
Meidän on pakko hyväksyä tosiasia, että nuorilla on paha olla. Eri asia on se, että olemmeko valmiit tyytymään siihen tosiasiaan. Tampereen mielenterveyshoitotakuumallissa kuntalaisen hoidon tarpeen arviointi on aloitettava kahden viikon kuluessa siitä, kun lähete on saapunut toimintayksikköön. Lisäksi kuntalaisella on oikeus päästä tarpeelliseksi todettuun hoitoon viimeistään kahdessa kuukaudessa tarpeen arvioimisesta.
Voimme jatkaa maksamista ja tottua pettymyksiin tai voimme tehdä selvän linjauksen ja muutoksen sekä korjata uutta, terveempää satoa tulevaisuudessa. Pyydän teitä kaikkia mukaan tekemään kyseistä mallia mahdolliseksi.

Kaupunkimme tarvitsee sosiaalista matkustamista

Yhdyslautakunnan talousarviokokous on taasen pidetty. SDP ja Vasemmistoliitto esittivät Anne Liimolan suulla esitti toivomusponnen, että joukkoliikenteelle lisätään kehykseen 2 miljoonaa euroa estämään lippujen hinnan korotus ja palvelun lisäämiseksi. Vasemmisto hävisi äänestyksen 5-6. XL, kukas muukaan, äänesti vastaan.

Suunta on aivan väärä. Kaupungin pitäisi laskea selvästi joukkoliikenteen hintoja, erityisesti sarjalippujen kuten kuukausikorttien. Lisäksi Tampere kaipaa sosiaalista matkustamista, joka mahdollistaa joukkoliikennematkustamisen esimerkiksi kymmenellä eurolla kuukaudessa niille, joiden tulot eivät yllä yli 800 euroon (köyhyysraja) kuussa.

Pari viikkoa sitten oli Liikennelaitoksen johtokunnan ja lautakunnan yhteinen palaveri, jossa vihreät SDP:n ohella vetosivat valtuustoryhmiin tuen nostamiseksi. Yhdyskuntalautakunnan kokouksessa kuitenkin vihreät sanoivat, että demareiden ehdotus tuli puskista! Lippujen hintojen nostaminen tulee turruttamaan matkustajamäärien kehityksen.

Vihreitten politiikka on miedostikin ilmaistuna ylisekavaa. Kokouksessa sama viherpuolue yhdessä porvareiden kanssa poisti pohjaesityksestä raideliikenteen. Yli puoluerajojen pitäisi ymmärtää, että seudullinen raideliikenne on pitkällä aikavälillä Tampereen vetovoiman kannalta keskeistä.

Yhteiskuntalautakunnan kokouksessa pohjaesityksen ollut maltillinen markkinoille avaaminen kumottiin XL-ryhmittymän toimesta poistamalla maltillisesuus tekstistä kokonaan. Rakennusinvestointi-osiossa XL haluaa kaventaa kaupungin itse hoitamien hankkeiden määrää.

Viime valtuuston kokouksessa vihreät äänestivät esitystäni vastaan, joka olisi tuonut työsuhdepolkupyörät Tampereen henkilökunnalle. Sitä edeltävässä he vastustivat luomuruokia suosivaa aloitettani äänestyksessä.

Olen huolissani kaupunkimme suunnasta. Nyt tarvittaisiin järkevää ja pitkäjänteistä politiikkaa, joka ottaa huomioon ympäristöarvot sekö kaupungin arvostetun henkilökunnan.

Kouluterveydenhoitoon panostaminen vähentää lasten ongelmia

Media lietsoo parhaillaan mielenterveysongelmien määrää valtakunnassamme. Ja syystä. Tampere korjaa, muun Suomen ohessa, laman satoa. Tilanne näyttäytyy kasvavina henkisinä ongelmina, jotka tuovat mukanaan usein myöskin päihteet ja jopa väkivallan. Kyse on nykynuorten sukupolven ilmiöstä, josta me vanhemmatkin olemme saaneet jo osamme.
   Jotta tilanne ei pääsisi enää pahemmaksi, on aika panostaa yhä tehokkaammin varhaisessa vaiheessa puuttumiseen. Mitä aikaisemmin lapsen ongelmat havaitaan, sitä varmemmin ongelmaan voidaan tarttua ja vaikuttaa sen poistamiseen.
   Kouluterveysvastaanotot ovat monelle lapselle ainoa paikka, missä ongelmia pystytään havainnoimaan. Monilta osin suureksi paisuneet luokkakoot eivät anna opettajille parhaita eväitä havainnollistaa kunkin oppilaan henkisen elämän tilanteita. Kuitenkin oppilas saa tarkastuksen Tampereella huonoimmillaan kaksi kertaa peruskoulun aikana.
   Kouluterveydenhuollossa on keskimäärin 4268 oppilasta/kokopäivätoiminen lääkäri ja koulukohtaiset vaihtelut ovat suuria. Stakesin suositus on enintään 2100 oppilasta/lääkäri. Opiskeluterveydenhuollossa opiskelijoita on 3764/kokopäiväinen lääkäri. Suositus on 2500-3000 opiskelijaa/lääkäri. Myös kouluterveydenhoitajissa olemme jäljessä ja sekä terveydenhoitajan, mutta myös lääkärin panos on erittäin tärkeä oppilaanhuoltoryhmässä. Tällä hetkellä lääkäreillä ei ole moiseen aikaa.
   Psykiatrisessa sairaalahoidossa olleiden nuorten määrä on kaksinkertaistunut kymmenessä vuodessa. Samassa tahdissa etenevät huostaanottojen kasvuluvut. Meidän pitää kyetä vastaamaan lisääntyvään tarpeeseen niin, että tarpeen määrä saada vähentymään varhaisen puuttumisen keinoin. Tämä edellyttää sitä, että olemme valmiita parantamaan kouluterveydenhuollon tasoa niin, että kouluterveydenhoitajien ja koululääkäreiden määrää lisätään vähintään valtakunnallisten suositusten tasolle.
   Veroeurot pitää suunnata yhä enemmän ennaltaehkäiseviin toimiin. Korjaavat palvelut ovat tuloksia siitä, kun jotain on jätetty tekemättä. Lisäksi ne ovat pirun kalliita. Ei anneta ongelmien paisua. Kyse on lastemme tulevaisuudesta.

Asiakasmaksut eivät saa nousta

Aamulehti ilmoitti perjantain lehdessään, että sosiaali- ja terveyskeskus sekä päivähoitomaksut nousevat Tampereella elokuun alusta. Porvarihallitus on kyllä tehnyt asiasta päätöksen ja tällä viikolla Tampereella lautakunnat päättävät noudattavatko tehtyä asetusta.
   Porvarihallitus perusteli maksujen korotuksia sillä, että rahat sijoitetaan kyseisten palvelujen laadun parantamiseen. Kuitenkin korotusten tuomat tulot eivät jää kunnille, vaan kunnat joutuvat tulouttamaan rahat valtiolle. Tämä, jos mikä riepoo nyt lukuisissa kunnissa.
   Maksujen korotukset vievät Suomen hyvinvointipolitiikkaa yhä kauemmaksi kansalaisten tarpeista. Samaan aikaan ne, jotka esimerkiksi terveyskeskuspalveluita eniten käyttävät, ovat kaikista pienituloisimpia. Maksujen korotuksien maksajiksi joutuvat siis ne, joiden pitäisi niistä vähiten maksaa.
   Hallituksen esitys merkitsee sosiaali- ja terveydenhuollon maksuihin keskimäärin 16,6 prosentin korotusta. Korotukset lisäävät merkittävästi erityisesti niiden työelämän ulkopuolella olevien ihmisten kuluja, jotka käyttävät paljon terveyspalveluita.
   Lisäksi indeksitarkistukset tehdään automaattisesti joka toinen vuosi vuodesta 2010 alkaen. Asiakasmaksujen sitominen indekseihin on epäoikeudenmukaista ennen kaikkea siksi, että eri tulonsiirrot ja sosiaaliturvaetuudet eivät ole kattavasti indekseihin sidottuja.
   Päivähoitomaksujen muutos nostaa kohtalaisen pienillä tuloilla elävät perheet ylimpään maksuluokkaan. On epäoikeudenmukaista, että keskituloiset tai alle keskitulon ansaitsevat vanhemmat maksavat saman verran päivähoidosta kuin suurituloiset.
   Eri laskelmien mukaan jo inflaatio lisää esimerkiksi nelihenkisen lapsiperheen menoja vuodessa jopa 1 500 euroa. Siksi lapsiperheiden menoja ei tule enää tietoisesti kasvattaa, vaan pikemminkin keventää keskituloisten perheiden päivähoitomaksuja. Lisäksi maksuttoman päivähoidon piiriin pitäisi päästä nykyistä suuremmilla tuloilla.

Marja Tiura kertoo mielipidekirjoituksessaan Aviisissa (5/2008), että hallitus on ryhtynyt ennakkoluulottomasti uudistamaan yliopistojemme rakennetta. Olen tästä aivan samaa mieltä, ja kyyti on kylmää.

Valtion tiede- ja teknologialaitos esitti vaalikauden alussa, että yliopistojen perusrahoitusta pitää lisätä 50 miljoonaa euroa per vuosi ajalla 2008-2011.

Hallitus vastasi tähän nostamalla rahoitusta 20 miljoonaa euroa, jonka on todettu olevan riittämätön edes palkka- ja vuokrakustannusten nousuun.

Itse asiassa tästä 20 miljoonasta eurosta valtion tuottavuusohjelmanakertaa yliopistojen rahoitusta vuosittain 11 miljoonaa euroa sekä 250 henkilötyövuotta.

Mielenkiintoisen käänteen toi innovaatioyliopisto, joka kahmi heti 100 miljoonan euron lisärahapotin muiden tyytyessä 30 miljoonaan euroon kehyskauden lopulla. Hallitus pakottaa tällä linjauksellaan yliopistot keräämään ulkopuolisia rahoittajia itselleen. Jos ulkopuolista rahoitusta ei löydy, ei rahaa tipu myöskään hallitukselta.

Onkohan keppi nyt oikeanpaksuinen? Eri yliopistoilla on erilaiset mahdollisuudet saada liike-elämän rahoitusta. Onko ylipäätänsä periaatteena hyväksyttävää, että yliopistoja eriarvoistetaan sitomalla ne yritysmaailman mahdollisiin tukiin? Miten käy yliopistojen riippumattomuuden?

Tiura viittaa kirjoituksessaan siihen, että opettajien
määrät ovat pienentyneet. Uudistus ei kuitenkaan ole ottanut huomioon sitä, mihin opettajat aikansa käyttävät.

Tärkeintä on se, että henkilökunta saa tehdä sitä, mikä heidän päätoiminen työnkuvansa yliopistossa on. Henkilökunta on tuonut ilmi huolensa työnkuvan muuttumisesta "tutkimuksesta ja opetuksesta poisvieväksi". Tällaisen huolen toteutuminen heikentäisi varmasti laatua.

Opetusministeriön vuosikertomus vuodelta 2006 osoittaa, että vuosina 1990-2006 korkeakoulu-tutkintojen määrä on noussut 8 000:sta 14 000:een ja tohtoritutkintojen määrä 500:stä 1400:aan.

Kysyisinkin, mikä on riittävä tuottavuuden määrä? Kuinka mittava uudistus voidaan toteuttaa samaan aikaan kiristyvän rahoituksen kanssa?

Valtion tuottavuusohjelma yhdessä yliopistouudistuksen kanssa kiristää. Se aiheuttaa alueellista epätasa-arvoa, tiedekuntien välistä epätasa-arvoa ja ajaa yliopistot yksityistämisen tielle.

Mitä vittua? -palstalla keskityttiin sosiaaliseen lainaan viime Aviisissa. Tein sosiaalisesta lainasta valtuustoaloitteen, jonka pohjalta lainan käyttöönotto on tarkoitus käynnistää ensi vuoden alusta alkaen. Lopullinen päätös asiasta tehdään tämän vuoden kaupunginvaltuuston talousarviokokouksessa.
   Jutusta saa kuvan, että sosiaalinen laina olisi tarkoitettu luottotiedot menettäneille opiskelijoille. Sosiaalinen laina on kuitenkin tarkoitettu kaikille akuutissa rahapulassa oleville ihmisille ikään katsomatta. Syynä lainan saamiselle olisi esimerkiksi huonekalujen hankinta. Käytännössä sosiaalinen laina tarkoittaisi kunnallista pikavippiä sillä erotuksellä, että lainasta ei perittäisi korkoa. Tällä on ollut selkeitä positiivisia vaikutuksia niissä kunnissa, joissa sosiaalinen laina on käytössä.
   Luototuksen tarkoitus on vähentää toimentulotukiluukun väkeä ja tätä kautta säästää veronmaksajien rahoja. Luoton ennaltaehkäisevä vaikutus näkyy siinä, että pienituloiset tulevat yleensä hakemaan luottoa jo ennen kuin joutuvat ulosottoon. Luotto mahdollistaa sen, ettei velallisen tarvitse hakea toimeentulotukea.
   Jos kuitenkin käy niin, että pienituloinen joutuu ulosottoon, ulosottolaki ei ota huomioon kuntalaisen vuokraa. Laki kuitenkin oikeuttaa vähentämään velallisen seuraavasta palkasta kolmanneksen. Tämä on saanut ihmisiä lopettamaan työnteonsa ja hakeutumaan työttömäksi. Taas lisää kuluja.
   Sosiaalisen luototuksen kautta Helsingissä ollaan saatu pienituloiset kuntalaiset pysymään töissä. Siksi luotto on myös oiva työllisyydenhoidon väline. Luotolla on myös korjaava vaikutus. Velkaantuminen lisää suuresti riskiä sairastua psyykkisesti ja edistää moniongelmaisuutta. Tämähän maksaa taas pirusti lisää.
   Työntekijöiden lisäksi osa opiskelijoista ei saa valtion takausta opintolainalle, joten luotolla turvataan heidän opiskelunsa ja mikä parasta jälleen: ilman toimeentuloluukkua.
   Luoton tarpeettomuutta on perusteltu käytössä olevalla ennaltaehkäisevällä toimeentulotuella. Se on kuitenkin harkinnanvarainen ja suora kulu. Luotto tulee takaisin kaupungille ja lisää ihmisten omatoimisuutta sekä vastuuta itsestään yhteiskunnan avustuksella.
    Jos haluamme, että sosiaali- ja terveyspuolen rahahuolet helpottuvat yhtään, lainan käyttöönotto on perusteltua.

Palkkavajeiden korjaaminen lisää kaupungin kilpailukykyä

Valtuutettu Riitta Koskinen (kok) kirjoittaa (AL 6.3.), että unelmoin paremmista palkoista. Unelmat on toki hyvä asia ja niitä pitää olla, mutta tässä asiassa kyse ei ole unelmista, vaan yhteisesti tehdyistä valtuuston päätöksistä.
   Valtuusto päätti, että kaupunginhallitus valmistelee palkkaohjelman, jossa päivitetään jälkeenjääneiden alojen palkat. Näitä aloja Tampereella riittää. Koskinen kuitenkin sanoo, että unelmoin palkkojen päivityksestä, vaikka näin kuitenkin ollaan jo päätetty. Samalla palkat tulevat kilpailukykyisimmiksi ja vähentävät henkilöstön äänestystä jaloillaan ja muuttoa muihin kuntiin, mikä nyt on arkipäivää.
   Koskinen myös väittää, ettei päivityksen tarkoitus ole tehdä palkoista kilpailukykyisiä. Nimenomaan se oli koko kaupunginvaltuuston päätöksen idea. Hän myös kirjoittaa, että päivityksen tarkoitus oli saada tietoa palkoista suhteessa muihin kuntiin. Aloitteeni meni uudelleenvalmisteluun, jotta valtuutetut saisivat selvitykset naapurikuntien ja suurten kaupunkien palkoista. Vasta selvityksen perusteella valtuusto päätti palkkaohjelmasta eli Koskisen mainitsema informaatio oli valtuutetuilla jo ennen palkkaohjelmapäätöstä.
   Päätös sisälsi myös kohdan, jossa rekrytointiongelmaisten avainalojen osalta tehdään palkkavertailu avoimen sektorin vastaaviin tehtäviin tämän kevään aikana. Kyseiset valtuuston päätökset luovat pitkäjänteisen pohjan helpottamaan henkilöstön saamista kaupungille tulevaisuudessa.
   Viime valtuustossa meillä oli mahdollisuus päättää Tehyn sopimuksen mukaisista palkkalisäyksistä, ja Koskisen mainitsemasta puuttuvasta miljoonasta, mutta niin kuin virkamiehet kokouksessa huomauttivat, vaje jää voimaan, koska enemmistö ei valitettavasti ollut valmis sitä lisätalousarvioon laittamaan.

Valtuusto sitoutunut kilpailukykyiseen palkkaohjelmaan

Riitta Koskinen kirjoittaa Aamulehden yleisön osastossa 3.3. siitä, että demarit hurskastelevat, kun vaativat puuttuvia palkkamenoja maksettavaksi. Kyse ei ole hurskastelusta, vaan sopimuksista ja niiden pitämisestä. Kokoomus on pormestaria myöden luvannut, että Tehyn korotukset on huomioitu budjetissa. Kun näin ei tapahtunutkaan, on asiallista, että lupaukset kuitenkin pidetään, ja palkkarahat on saatava kasaan.
   Viime kaupunginvaltuuston kokouksessa eri XL-ryhmän puolueet (kokoomus, kristillisdemokraatit, vihreät, keskusta, sitoutumattomat) vaativat tehostamista muun muassa sosiaali- ja terveyspuolella. Niin kuin tiedämme kiristetty on, jo niin paljon, että henkilöstö on ilmaissut moneen kertaan kärsivänsä tilanteesta. Eikä vain ilmaissut, vaan konkreettisesti paha olo näkyy räjähdysmäisenä sairaupäiväpoissaolojen kasvuna.
   Henkilöstön olot heijastuvat palveluihin ja sitä kautta potilaisiin. Jos pitäisimme huolta henkilöstöstä, varmasti kuntalaisetkin olisivat tyytyväisempiä. Koskinen perää tehostamiskeinoja myös lehtikirjoituksessaan muun muassa Koukkoniemeen vietävillä sähkösängyillä. Ei siinä paljoa sähkösänky auta, jos hoitajilla ei ole aikaa viettää vanhusten kanssa aikaa.
   Koskinen myös sanoo, että henkilöstölle ei pidä nyt liian avokätisesti rahaa palkankorotuksiin antaa. Saanen muistuttaa, että kaupunginvaltuusto on yksimielisesti sitoutunut esitykseeni, jonka mukaan kaupungin henkilöstön palkat päivitetään kilpailukykyiselle tasolle suhteessa muihin isoihin kaupunkeihin ja naapurikuntiin. Samaan päätökseen kuului myös henkilöstön määrän kasvattaminen niin, että riittävä määrä turvataan. Lisäksi kaupunginhallituksen tehtäväksi tuli valmistella palkkaohjelma asiaan liittyen.
   Kyse ei siis ole vaalihumusta ja maailmaa syleilevästä hyväntekeväisyydestä, vaikka Koskinen niin väittääkin, vaan kaikkien puolueiden kanssa yhteisesti päätetystä palkkaohjelmasta. Valtuuston enemmistön äänestämä päätös siitä, että palkkakustannuksia ei nosteta Tehyn sopimuksen mukaisesti, on vastoin valmisteltavaa palkkaohjelmaa ja asettaa valtuuston jälleen outoon valoon.

Jaostolla valta päättää omaishoidontuista

Pertti Lahti kirjoitti 7.2. Aamulehden yleisön osastossa siitä, että häneltä omattiin omaishoidontuki maantieteellisiin asumissyihin vedoten. Hän kuitenkin hoitaa isäänsä päivittäin ja hänen isänsä ei pärjää kauaa yksikseen.
   Tampereen kaupunki on omaishoidontukilain pohjalta rakentanut omat kriteerinsä tuen myöntämiseksi perusteluineen, jotka pyrkivät vastaamaan eri hoidettavien ja hoitajien haasteisiin. Jos tukihakemuksesta tehty virkamiehen päätös ei miellytä, asianosaisella on tämän jälkeen mahdollisuus valittaa päätöksestä. Jokaisen oikaisuvaatimuksen käsittelee yksityiskohtaisesti luottamushenkilöistä koostuvat jaostot. Jaostojen merkitys on korostunut kaupunginhallituksen päätöksen jälkeen myöntää tuki kaikille kriteerit täyttäville.
   Ongelma kuitenkin on se, että omaishoidontuen hakijat ovat usein turhautuneita, eivätkä siksi jaksa valittaa. Oikaisuvaatimus on kuitenkin oikeus, josta on syytä kuntalaisia muistuttaa.
   Valtakunnallisesti ajatellen, hallituksen pitäisi puuttua eri kunnissa olevaan omaishoidontuen hakijoiden epätasa-arvoiseen asemaan ja ymmärtää, että kyseinen tukimuoto on paitsi äärettömän tärkeä hoitajalle, taloudellisesti järkevää kunnille.

Suomeen puuhastellaan uutta vaalitapaa, jossa puolueilla olisi 4% äänikynnys. Tämä takaisi, ettei uusilla puolueilla olisi mitään asiaa eduskuntaan. Jos demokratiaa toteutettaisiin, pitäisi puolueen saada yhden paikan jo 0,5% kannatuksella.
   Nykytilanteessakin moni puolue saa enemmän paikkoja kuin niiden kannatus on. Käytännössä eduskunnassa on nytkin sellaisia kansanedustajia, joita kansa ei ole sinnä äänestänyt. Voiko tällaista sanoa kansan edustajaksi?
   Neljän prosentin äänikynnys vääristäisi tilannetta entisestään ja tarkottaisi, että eduskuntaan ei ole asiaa puolueilla, joilla on alle kahdeksan kansanedustajaa. Mitä vikaa on seitsemän kansanedustajan puolueessa?
   Eduskuntavaalijärjestelmää uudistavan toimikunnan virkamiesjäsen Arto Jääskeläinen sanoo Aamulehdessä (7.2.), että äänikynnys on tarkoituksenmukainen. Mielestäni ei ainakaan demokratian kannalta kovinkaan tarkoituksenmukainen. Demokratian ideana on että ihmiset saavat eduskuntaan juuri ne puolueet ja ihmiset, joita he äänestävät. Jos näin oikeasti olisi, vaalien äänestysprosentit olisivat ihan eri luokkaa. Usko järjestelmään palautuisi.
   Suomi muun muassa Etyjin puheenjohtamaana ajaa demokratiaa eri maihin ja lähettää vaalitarkkailijoita vaaleihin. Kannattaisiko Suomen demokratisoida myös itsensä, niin esimerkkimme muille valtioille olisi hieman uskottavampi. Jos suuret puolueet eivät kestä aitoa demokratiaa ilman äännikynnyksiä, on syytä katsoa peiliin eikä yrittää kaventaa kansanvaltaa äänikynnyksillä.
   Keskustelukulttuuriltaan kovin kankea Suomi tarvitsee uusia puolueita elävoittämään poliittista keskustelua, eikä siirtymistä kohti kolmipuoluejärjestelmää. Ihmiset eivät äänestä väärin.

Vastine Aamulehdessä:
Valtion huomioitava kansakunnan yhteinen etu

Kirjoituksemme (Al 27.1) on herättänyt kirjoittelua (Al 29.1 ja 30.1) , joissa toistuu sen verran vääriä väitteitä, että on syytä kerrata tosiasiat.

Sosialidemokraattien ajama työllisyyspolitiikka on ollut pitkäjänteistä ja aktivoivaa. Viime vuosi, joka elettiin vielä edellisen hallituksen talouspolitiikan varassa, oli nousujohteinen: Työttömiä oli työvoimatutkimuksen mukaan vuoden 2007 joulukuussa 158 000, mikä oli 10 000 vähemmän kuin edellisen vuoden joulukuussa. Kaiken kaikkiaan viime hallituskaudella synnytettiin 120 000 uutta työpaikkaa, mikä ylitti rohkeimmatkin arviot siitä, mikä olisi mahdollista. Pasi Asikainen (Al 29.1.) syyttää SDP:tä saamattomuudesta Itä-Lapin työttömyyden hoidossa. Muistuttaisimme kuitenkin Asikaiselle 1990-luvun alun porvarihallituksesta ja taloudellisesta lamasta. Laman hinnaksi muodostui kymmenien tuhansien yritysten menettäminen ja massatyöttömyys, joiden vaikutukset tuntuvat edelleen. Laman jälkeiset hallitukset pyrkivät valtiontalouden tasapainottamiseen ja työttömyyden vähentämiseen. Tehtävä on ollut vaativa. Meillä ei ole varaa enää menettää metsäsektorin työpaikkoja.
Kannattavien tehtaiden työpaikkojen turvaamiseksi on nyt tehtävä kaikki voitava ja otettava aikalisä.

Toisin kuin kirjoittelussa otaksutaan, emme ole voineet pahoittaa mieltämme valtion omistaja-politiikasta käydystä keskustelusta, koska sitä keskustelua ei ole käyty! Hallitus ei ole suostunut omistajapolitiikasta keskustelemaan, vaan on leikkinyt kuurupiiloa. Vanhasen eväät olivat kovin vähäiset hänen pikaisesti poiketessaan Kemijärvellä. Myös tuore kansalaistapahtuma Helsingissä osoitti, ettei hallituksella ole ainakaan pohjoisen ihmisille tarjottavanaan kuin löysiä puheita. Taitaakin olla niin, että Asikainen ironisoi valtio-omistajuutta ja haluaa avata lukijan silmät sille mielettömyydelle, jota hallitus omistajapolitiikassaan harjoittaa. Kannattavuus ja osingot ovat toki toivottavia valtionyhtiössäkin, mutta työllisyys on ainakin tähän asti - sosialidemokraattien ollessa mukana hallituksissa - ollut yksi keskeinen tekijä.

SDP on vaatinut hallitusta antamaan välittömästi eduskunnalle selonteon valtion omistajapolitiikan periaatteista ja toimintalinjasta. Olemme siis vaatineet nimenomaan keskustelua. Sosialidemokraattien mielestä selonteko omistajapolitiikasta tarvitaan myös siksi, että valtion omistamisen pelisäännöt tulisivat selviksi paitsi kansalaisille niin myös muille osakkeenomistajille.
Omistajanohjauksen periaatteiden tulee olla julkisia ja kaikkien tiedossa. Suuromistajan äänen pitää kuulua. Se on normaalia toimintaa, kyse ei ole sosialisoinnista kuten kirjoittaja (Al 30.1) väittää. Stora Enson ratkaisujen taustalla voidaan nähdä valtionyhtiöiden yksityistäminen ja luopuminen omistajanvallasta. Hallitus ei ole edes pyrkinyt käyttämään sitä valtaansa omistajaohjauksen kautta, jota sillä on vielä jäljellä. Hallitus on antautunut liian helpolla pörssiyhtiön vietäväksi unohtaen kovaa tulosta tehneet pohjoisen ihmiset, kansallisen edun, yhteiskuntavastuun ja aluepolitiikan merkityksen.

Valtion yritystoiminta on luotu verovaroilla. Se on ollut kannattavaa yritystoimintaa eri puolilla maata. Myös nyt lakkautettavat tehtaat tekivät hyvää tulosta. Eri paikkakunnilla on työllisyyden lisäksi luotu erikoisosaamista. Kysymmekin, onko esimerkiksi tämä Lapin raju työttömyys sitä,
mitä hallitus haluaa? Miksi suuromistaja ei reagoi? Kurssiko ja osingotko ovat ainoa herkku, joita haetaan? Mielestämme valtionyrityksillä on huomioitavana myös kansakunnan etu ja sillä on oltava omistuksessaan muitakin rooleja kuin voiton tavoittelu hinnalla millä hyvänsä.

Marko Asell
kansanedustaja (sd)

Jukka Gustafsson
kansanedustaja (sd)

Saara Karhu
kansanedustaja (sd)

Joonas Lepistö
kaupunginvaltuutettu (sd)

Tero Rönni
kansanedustaja (sd)

Pia Viitanen
kansanedustaja (sd)

Valtio on äänetön yhtiömies

Jyri Nikander kirjoitti Aamulehdessä (16.1.), että Joonas Lepistö on väärässä puuttuessaan yhtiöiden omistusoikeuteen. Hän myös kysyy, voivatko muut SDP:ssä olla samaa mieltä. Vastaus on: voivat ja ovat.
SDP on ottanut voimakkaasti kantaa Kemijärven ja Summan tehtaiden puolesta. Olemme vaatineet, että hallitus tekee kaikkensa, ettei kannattavia tehtaita suljeta. SDP on vaatinut hallitusta antamaan asiasta selonton eduskunnalle. Tähän suhtautuminen on ollut hallituksen puolelta ikävän nuivaa. Eduskunnalla on oltava mahdollisuus käydä laaja keskustelu asiasta. Mikäli selontekoa eduskunnalle ei anneta, on äänestettävä hallituksen luottamuksesta.
Kolmasosa, lähes 2000, Itä-Lapin työpaikoista on vaarassa. Sama merkitsisi Etelä-Suomessa suhteessa 250 000 työpaikan menetystä. Valtiosta on porvarihallituksen aikana tullut omistaja-ohjauksessaan äänetön yhtiömies, joka on markkinatalouden rengin roolissa. Yksityiseen pääomaan verrattuna valtiosta on tullut
huomattavan tahdoton omistaja. Stora Enso rikkoo sulkemisella myös kilpailunrajoituslakia: Elinkeinonharjoittaja käyttää monopoliasemaansa väärin ohjaamalla hyödykkeen hintatasoa ja toimitusehtoja. Nyt kun ostajaehdokkaita on tiedossa, tehtaiden jatkaminen olisi luontevaa. Kyse on myös alueiden eriarvoistamisesta sekä hallituksen olemattomasta aluepolitiikasta.
Valtion pitäisi vaatia ylimääräinen yhtiökokous. Tätä ei ole tapahtumassa. Näyttääkin siltä, että valtio hyväksyy tehtaiden lopettamiset. Tärkeämpää on siis pörssikurssit kuin työpaikat. Niin kuin Kokoomusministeri Jyri Häkämies asian ilmaisi: "Stora Enso on vain yritys, mihin valtio sijoittaa rahaa". Saksassa on toisin: siellä hallitus ja kansa vetävät yhtä köyttä Nokian tapauksessa.
Sekä Summassa että Kemijärvellä kyse kannattavasta toiminnasta. Tehtaisiin on tehty 100 miljoonien edestä investointeja. Suomessa on myös jatkossa kaikki kannattavan metsäteollisuuden mahdollisuudet.
Lähtökohtana yrityksille, jossa valtio on suurin omistaja pitäisi olla Suomen elinkeino- ja teollisuuspohjan vahvistaminen eli suomalaisten työpaikkojen säilyttäminen. Valtion pitäisi määritellä omistajaohjaukseensa
korkeat eettiset periaatteet.

Hallituksen omistajapolitiikka hukassa

Stora Enso on tuorein esimerkki hallituksen omistajapolitiikan suunnattomuudesta. Tai siis suunta löytyy ja valitettavasti näyttää siltä, että se on yksityistämisen tie. Valtion omaisuutta myydään ilman huolta huomisesta ja tuloksena on vain kertasumma könttinä käteen. Tämä ei ole johdonmukaista, pitkäjänteistä ajattelua, jota nimenomaan valtio ja valtionyritykset tarvitsevat.
   Hallitus ei ole hampaaton yrityksiensä edessä, jos se ei sitä halua olla. Liian helpolla annetaan periksi eikä kunnolla edes yritetä vaikuttaa yritysten hallituksiin väärien päätösten peruuttamiseksi.
   Vähintä mitä hallitus voi tehdä, on muuttaa osakeyhtiölakia niin, että se voi puuttua omien yritystensä tempauksiinsa, niin halutessaan. Nyt ministeri Häkämies perustelee, ettei laki anna hallituksen puuttua omiin yrityksiensä toimintaan. Ministeri, joka vastaa Suomen valtion omaisuudesta, ei voi sanoa noin.
   Hallituksen pitää olla keskeinen linjanvetäjä omistamassaan omaisuudessa. Ministeri Pekkarinen sanoo, että on huolissaan menetetyistä työpaikoista ja kasvavasta työttömyydestä ja seuraavassa lauseessa sanoo, että Stora Enson toimenpiteet ovat pakollisia. Ei pidä paikkaansa. Suomen paperiteollisuuden tuottavuus on maailman huippuluokkaa.
   Kemijärvi ja sen aiheuttamat mielenosoitukset ovat vain yksi esimerkki siitä, että hallituksemme ei kuuntele tavallisia työntekijöitä. Kyllä väsynytkin virkistyy, kun tarpeeksi kauan ärsytetään.

Suomi on rikkaampi kuin koskaan ennen. Talous kasvaa hyvää vauhtia. Silti Sauli Niinistö on tullut esiin mediassa ja ollut huolissaan valtion verotulojen liian pienestä määrästä. Tähän väitökseen Katainen on vastannut terhakkaasti, että hallitus ratkaisee ongelman tekemällä vuonna 2009 huomattavia veronkevennyksiä. Tuttu meno: verot pois ja kaikki hoituu.

Veroja on laskettu kohta kymmenen vuotta määrätietoisesti. Professori Matti Tuomala sanookin, että valtion verojen progressiivisuus on vähentynyt jatkuvasti. Oikeistolta on jäänyt huomaamatta, että tasa-vero on Suomessa jo toteutettu: Ylimmän tulokymmenyksen keskimääräinen veroaste on 35 prosentin pinnassa olivat tulot sitten 60 000 euroa tai 120 000 euroa vuodessa. Vuonna 1994 ylimmistä tuloista maksettiin veroa vielä yli 40 prosenttia. Eriytetty verojärjestelmä on suurin syy tuloerojen kasvuun.

Balance Consultingin tekemästä selvityksestä selviää, että vakiintunutta liiketoimintaa harjoittavissa yrityksissä oman pääoman tuotto oli keskimäärin yli 20 prosenttia vuosina 1995–2001. Selvitys osoittaa myös, että samana ajanjaksona asianajotoimistoissa omistajan pääomat ovat 11-kertaistuneet, mutta palkkamenot ovat supistuneet yli 22 prosenttia. Miksi näin hyvillä tuottoprosenteilla ei ole syntynyt enemmän uusia työpaikkoja? Ketkä ovat keränneet kasvun hedelmät?

Valitettava totuus on, että valtion tulonsiirtovara on pienentynyt selkeästi. Vuoden 1993 köyhin viidennes on tänään yhä samalla tulotasolla, 14 vuotta myöhemmin.

Kaikki muistavat tv-sarja Heikoin Lenkki, joka oli viihteeksi puettua nykyajan suoritusyhteiskuntaa. Kansa nauttii heikomman kanssaihmisen putoamisesta. Tilastokeskuksen hyvinvointikatsaus on mielenkiintoista luettavaa. Vuonna 2002 joka kuudes pelkäsi tulevansa heitettäväksi ulos heikoimpana lenkkinä. Eliitti tarvitsee pudotettavia, jotta keskiluokka nöyrtyy palkatta ylitöihin. Professori Juha Siltalan mukaan sota köyhyyttä vastaan on kääntynyt sodaksi köyhiä vastaan. Nöyrät rituaalit pitävät köyhät aktiivisina. Ketkä hyötyvät siitä, että on köyhiä, että on työttömyyttä?

Tilanteessa, jossa Eu:n tasolla vuodesta 2002 eteenpäin neljässä vuodessa työsopimuksia on muutettu määrä-aikaisiksi 41 miljoonaa kappaletta, on syytä miettiä ammattiliittojen roolia kansainvälisessä työn muutoksessa. Kun tähän vielä lisätään, että uusista työpaikoista kolme neljästä on määrä-aikaisia, ei voida puhua kuuluisasta "flexicurity" -käsitteestä, joka itsessään on haastanut suureen debattiin koko Euroopan työmarkkinat.

Ongelma laajemmin on ay-liikkeen heikko ote työpaikkatasolla Euroopassa. Toinen ongelma saadaan itse "flexicurity" -agendasta. Työnantajapuolella kyseinen asia on synnyttänyt johtopäätoksen, jossa turva muodostuu pidemmistä työajoista. Joustavuutta taas lisätään heikentämällä työntekijän oikeuksia. Jo nyt maksimityöaikaa ollaan onnistuttu kasvattamaan arvelluttaviin lukuihin, kun taas toisaalta, suurimmilla osalla työn määrä ei riitä kohtuulliseen elintasoon. Ihmisestä on tullut tuote, jonka käyttöikä on myytävä tuottavuuden parantamiseen, maksoi mitä maksoi.

Suomi, niin kuin yleensä, seuraa eurooppalaisia trendejä tunnollisesti ja työolobarometrien mukaan kaikilla aloilla on liian vähän työvoimaa. Palkattomat ylityöt yleistyvät, kokonaispalkkaus leviää kaikkiin palkkaluokkiin ja ahdistetut ihmiset kilpailevat toisiaan vastaan ja sairauspäiväpoissaolot kasvavat. Kun keskiluokasta on tullut uusi proletariaatti, onko ay-liikkeen valta vähentynyt? Onko kilpailu mennyt liian pitkälle?

Vain noin 30 prosenttia yli 55-vuotiaista naisista työskentelee. Vain kolmannes maailman naisista ylipäätänsä saa palkkaa. Euroopassa palkkaa saavat monet, mutta samasta työstä nainen saa 13 kuukaudessa ja kolmessa viikossa saman palkan kuin mies vuodessa. Samaan aikaan nuorisotyöttömyys on lähes kaikissa jäsenmaissa muuta työttömyyttä selvästi korkeammalla tasolla. Viidennes Euroopan nuorista on vailla työtä. Kysymys on valtavista resurssien hukkaamisesta. Työmarkkinajärjestelmämme rakoilee molemmista päistä, olet sitten vanha tai nuori. Samaan aikaan, kun minä pääsen eläkkeelle, ennustuksien mukaan eläkkeen osuus palkasta on ehtinyt vähetä yli kolmanneksen. Ovatko suuret ikäluokat jyränneet perässä tulevien yli?

Takaisin vuosiin 2002 - 2006. Tällä ajanjaksolla EU suhteessa muihin talousalueisiin on pärjännyt huonommin sijoituksissa, tuottavuudessa, kilpailukyvyssä ja työllisyydessä. On siis havaittavissa selvä yhteys työn pilkkomisessa määra-aikaisiin suhteisiin sekä talouskasvussa. Ne yhtiöt, jotka sijoittavat eniten tutkimukseen, kehitykseen ja henkilöstöönsä, ovat tuottavuudeltaan edelläkävijöitä. Mutta onko vain niin, että voitontavoittelusta on tullut hyväksytty normi?

Samaan aikaan Suomessa valtion hallituksen omistajuuspolitiikka on luopunut vastuusta ja yhtiöt saavat temmeltää uusliberalismin leikkikentällä ajattelematta seurauksia. Valtion pitäisi olla ohjausvastuussa yhtiöidensä sisällä ja luoda strategiaa miten toimia. Tilanne on häiritsevän paradoksi, kun samaan aikaan Pekkarinen on huolissaan työttömyyden kasvusta ja seuraavassa lauseessa sanoo, että Stora Enson toimenpiteet olivat pakollisia. Tilanteessa, jossa paperiteollisuuden tuottavuus on Suomessa maailman korkeinta.

Kysymys kuuluukin, pitääkö meidän ottaa kaikki annettuina, näin vain asiat on, vai pyrkiä muuttamaan asioiden tilaa, vaikuttaa olemassa olevaan todellisuuteen. Onko globalisaatio jotain, mille ihminen ei mahda mitään, varsinkin kun ihminen on globalisaation alkulähde ja tulos?

Työelämän tutkija Jarmo Peltola ennusti hetki sitten Aikalainen lehdessä, että Tehyn toimet oli vasta alkua ja joukkoirtisanomisia on käytetty jo 50-luvulla. Hänen mukaansa työtaistelujen määrä on kasvamassa reilusti. Kun tarpeeksi kauan ärsytetään, väsynytkin virkistyy. Onko työntekijäluokka suoristamassa selkäänsä vai kolmikannan käsky helisemässä? Onko Tupo Suomen toivo vai menneen ajan hapatuksia?

Haluammeko me pelastaa hyvinvointivaltion vai parantaa pahoinvointivaltion? Haluammeko epävarmuudesta motivaatiota vai pysyvyydestä sitoutumista? Missä on se me-henki, joka nosti Suomen Euroopan takapajulasta maailman huippuvaltioiden joukkoon? Vuosina 1990 - 2002 reaalitulot kasvoivat Suomessa keskimäärin 19 prosenttia. Suurituloisimman kymmenyksen tulot kasvoivat samaan aikaan 44 prosenttia. Samaan aikaan Suomen 50 000 rikkaimman reaalitulot kasvoivat 122 prosentilla. Vertailun vuoksi: Pienituloisimman kymmenyksen tulot kasvoivat samassa 12 vuoden jaksossa 1 prosentilla.

Jotkut prosentit eivät kasva. Politiikantutkija Sami Borgin mukaan neljä prosenttia suomalaisista on kiinnostunut liittymään johonkin puolueeseen. Samaan aikaan esimerkiksi Tanskassa prosentti on 27. Keskustelukulttuurimme on latistunut ja sen rippeetkin hajoavat usein pinnallisuuksiin ja mustavalkoisuuteen. Meidän pitää saada herätettyä Suomen kansa keskustelemaan 2010 vuoden Suomesta ja sen tilasta. Ammattiyhdistysliikkeellä on keskustelun avaajana oltava suurempi rooli. Meidän pitää pystyä kyseenalaistamaan nykyinen ay-liike, olemaan ylpeä saavutuksista ja asettamaan kunnianhimoisia saavutuksia. Meidän pitää olla valmiita uudistamaan koulutusjärjestelmäämme. Meidän pitää pystyä ajattelemaan työstä laajemmin kuin palkkatyö meidät oikeuttaa. Meidän pitää vaatia työntekijälle parempia laadukkaampia työpaikkoja. Meidän pitää saada perusteettomat pätkätyöt kuriin ja takuupalkka sen tarvitseville. Meidän pitää pyrkiä täystyöllisyyteen Paltamon tavoin. Meidän pitää ajaa ihmisen parempaa sosiaalista asemaa. Meidän pitää toimia myös monikulttuurisuuden ja ilmaston lähettiläinä. Sellainen tulee olla ammattiyhdistysliike vuonna 2010.

Hyvä seminaariväki, tänään saatamme saada vastauksia kysymyksiini. Loppuun haluan siteerata John Rawlsia: Sokkoarvonnan sattuessa alin desiili pitäisi olla siedättävä. Haluankin kysyä, onko todellisuus meillä sitä? On tai ei, meillä on kuitenkin toivoa, sillä kansalaisen poliittinen muisti on kolme kuukautta ja niin kuin tiedämme, hyvän elämän salaisuus on hyvä terveys ja huono muisti. Suomi on juuri niin vahva kuin sen heikoin lenkki. Tervetuloa ja antoisaa seminaaria!

Yhdessä olemme voimakkaita

Ei riitä enää, että tulemme juttelemaan mukavia tänne porukalla. Toverit, jos ette ole huomanneet, maailma on muuttunut. Meitä vaivaa luovuuden puute. Seuraavaksi esitän muutamia toimenpideohjeita ongelmien korjaamiseksi

- Jatkossa jokaisesta hallitusryhmän kokouksesta on tehtävä pöytäkirja, joka on lähetettävä kaikille valtuustoryhmän jäsenille.

- Jokaisesta lautakunnan kokouksen päätöksestä on heti informoitava jokaiselle asiaan jatkossa vaikuttavalle taholle.

- Kunnallisjärjestön pitää uusia nettisivunsa ja yhtenäistää ne kaikille yhdistyksille imagon kohentamiseksi ja kollektiivisuuden lisäämiseksi ja huolehtia, että sähköinen kommunkaatio toimii kaikissa yhdistyksissä.
- Kunnallisjärjestön tulee kannustaa kaupunginosa- ja kaupunginlaajuisiin kansanäänestyksiin kokemissaan kysymyksissä aktiivisuuden lisäämiseksi.
- Kunnallisjärjestön tulee järjestää seminaari puolueen uudistamisen käynnistämiseksi.

Mielenterveys
Lapset ja nuoret ovat tärkein voimavaramme. Me olemmekin menettämässä niitä välinpitämättömyyteen.
- Kunnallisjärjestön tulee esittää, että Tampere luo oman hoitotakuun mielenterveyssektorille, joka rajaa odotuksen korkeintaan kuukauteen.
- Kunnallisjärjestön tulee alkaa ylläpitämään auttavaa puhelinta/sähköpostia, jolla jokainen kuntalainen voi helposti saavuttaa puolueen ongelmien keskellä

Työllisyys
Tampere haluaa olla Suomen paras alue, mutta se ei synny ilman työllisyyteen panostamista. Tampereen kaupunki alue kärsii törkeistä sairauspäiväpoissaolomääristä sekä korkeasta työttömyydestä.
- Kunnallisjärjestön tulee esittää Tampereelle Paltamon kaltaista täystyöllisyysmallia, jolla ehkäistä syvenevää köyhyyttä, eriarvoistumista ja syrjäytymistä.

Köyhyys
Sdp on aina ollut heikomman puolustaja. Silti eriarvoisuus on kasvava trendi.
- Kunnallisjärjestön on aloitettava viikottaiset toverileipäjonot
- Kunnallisjärjestön on valmisteltava toimenpideohjelma köyhyyden poistamiseksi.

Rekry
Jos haluamme, että tämä puolue sisältää alle 20-vuotiaita jäseniä vielä viiden vuoden päästä, vaatii se mittavaa kampanjaa, joka vaatii resurssien lisäksi tarkkaa ensi vuoden suunnitelmaa.

Lopuksi:
Vähemmän sisäsiittoisuutta ja salailua, enemmän puhdistamista ja välittämistä.

Tehyn palkkataistelutilanne saa minut hymyilemään. Samat tahot, jotka lupasivat vaalien alla lisätä palkkaa enemmän kuin normaalisti, päättävät nyt pakottaa hoitajat töihin ilman lupauksia palkankorotuksista. Varsinkin kun kyse on tilanteesta, jossa sovittelulautakunta on nimenomaan pyytänyt itselleen työrauhaa. Ongelma on kuitenkin suurempi: naisalat eivät ole koskaan kunnolla taistelleet oikeuksiensa puolesta ja siksi Tehy olisi luultavasti tyytynyt samoihin korotuksiin kuin muutkin kunnalliset alat, mutta eivät tyytyneet. Miksi? Koska ennen vaaleja heitä kannustettiin, suorastaan pakotettiin ottamaan agendalleen rohkeammat korotukset. Joka sinänsä on ihan oikein. Se, mikä ei ole oikein, on petetyt lupaukset.

Kyse on myös sukupuolikysymyksestä. Kukaan ei kyseenalaistanut lääkärilakon aikana lääkärien ammattietiikkaa, mutta heti kun on kyse täysin naisvaltaisesta alasta, osaajia syyllistetään, jopa kyykytetään. Hoitajien moraalia epäillään siitä, kun he vaativat palkankorotuksia, jotka he olisivat ansainneet jo kauan sitten ja johon heitä on ehdoin tahdoin vaadittu puuttumaan.

Siinä vaiheessa, kun irtisanoutumiset tapahtuvat ja ihmisiä alkaa kuolemaan, hoitajat hirtetään mediassa. Samaan aikaan on kyse ihmisistä, jotka ovat olleet kauan alipalkattuja ja aliarvostettuja. Samaan aikaan unohdetaan poliitikkojen etiikka, jotka ovat päästäneet tilanteen painajaiseksi. Samaan aikaan unohdetaan valtion vastuu lupaustensa ja kuntien julkisen terveydenhuollon turvaajana. Tämä maan suhtautuminen ongelmiin on kuin terveys; sitä arvostetaan vasta kun todetaan syöpä. Suomi on rikkaampi kuin koskaan. Jos palkankorotuksiin ei ole varaa, tämä maa on todella sekaisin.

Tehy tekee suurempaa työtä tällä hetkellä kuin he edes itse välttämättä tajuavat: Jos Tehy onnistuu taistelussaan, myös muut kauan sorretut alat, nimenomaan naisvaltaiset matalapalkka-alat, tulevat nousemaan vastarintaan ja ryhtymään toimiin oikeudenmukaisuuden puolesta. Se on se juttu, mitä hallitus pelkää. Se pelkää tasa-arvoa. Tasa-arvotupoa, mistä viime vaalit saivat mielenkiintoisen vivahteen.

900 lisäparkkipaikkaa keskustaan vastoin valtuuston periaatteita

Aamulehti otti tämän viikon maanantaina ansiokkaasti kantaa siihen suureen riskiin, mikä taloudellisesti sisältyy Hämpin Parkkiin ja siihen, että voi olla, että kyseinen investointi rahoitetaan korotetulla veroprosentilla. Rahan lisäksi 900 lisäparkkipaikkaa keskustassa merkitsee myös paljon muuta.
   Tampereen kaupunginvaltuusto on ottanut yhdeksi strategiansa painopisteeksi kestävän kehityksen. Sen lisäksi valtuusto on hyväksynyt ympäristöstrategian, jonka tavoitteena on tehdä Tampereesta Suomen ympäristösuojelun kärkikaupunki. Strategiassa sanotaan muun muassa, että kaupunki vähentää ympäristökuormitusta, edistää elinympäristön terveellisyyttä, edistää kestäviä elämäntapoja, tekee kaupunkirakenteesta ekologisemman ja viihtyisämmän, säästää luonnonvaroja ja turvaa luonnon monimuotoisuuden.
   Ympäristöstrategian jälkeen valtuusto on hyväksynyt Ahlborgin periaatteet, johon kuuluu muun muassa maaperän ja ilman tehokkaampi suojelu, kestävien liikenneratkaisujen edistäminen ja liikenteen vähentäminen sekä ilmastonmuutoksen lieventäminen.
   Syyskuun kokouksessa valtuusto teki itsestään naurunalaisen tekemällä päätöksen omia päätöksiä vastaan. 900 lisäparkkipaikkaa keskustasta on vastoin valtuuston ohjelmia ja periaatteita. Hallin tarvetta perusteltiin niin, että kun rakennetaan maan alle, autot eivät hyrrää maan pinnalla. Sama perustelu kuultiin, kun päätettiin Frenckelin hallista ja miten kävi? Yleinen perustelu oli myös, että keskusta pitää säilyttää elinvoimaisena, mutta koko perustelu on myytti, joka on todistettu aikoja sitten vääräksi: keskustan elinvoimaisuus ei ole kiinni autojen määrän maksimoinnista, vaan toimivasta joukkoliikenteestä.
   Vihreät toki tekivät ponsia, mutta äänestivät hallin puolesta. Kyseiset ponnet vaan oli päätetty jo aikaisemmin valtuustossa. Ja virkamiehet totesivat jo kokouksessa, että niillä ei ole tulevaisuudessa vaikutusta. Yksi ponsista oli aloitteeni Hämeenkadun tekemiseksi joukkoliikennekaduksi, jonka Vihreät äänestivät kumoon keväällä.
   Valtuustossa olemme jauhaneet yli puoluerajojen koko tämän kauden sitä, että yksityisautoilua on pakko saada vähenemään. Tämän jälkeen kyseisiä puheita tuskin kuullaan. Kaupunkimme on liikenteellisesti niin kriittisessä tilassa, että järkevintä olisi ollut tehdä perustavaa laatua olevia kehittämispäätöksiä joukkoliikenteen osalta ja ylipäätään tehdä selkeä strategia keskustan kehittämiseksi. Valtuusto meni jalat edellä puuhun ja veri nousee päähän. Kyseinen päätös lisää reilusti yksityisautoilua keskustassa ja pahentaa tilannetta entisestään.
   Ja autoilua rakastaville tiedoksi: jos asut keskustassa, pian voit nousta kotoa lähtiessäsi aina autoon, oli sitten matkan pituus 100 metriä tai enemmän.

Kuntien oma palkkapolitiikka takaa kilpailukyvyn

Aamulehden (23.4.) pääkirjoituksessa väitettiin, että vasemmisto sekä SAK kauhistelee kuntien omaa palkkapolitiikkaa, ja että kuntien palkkapolitiikan puute on kuntien oma vika. Ensimmäinen väite ei pidä paikkaansa, toinen väite pitää.
   Niin Helsingissä kuin Turussakin demarit ovat ajaneet kaupunkien omaa palkkapolitiikkaa kilpailukyvyn säilymiseksi. Täällä Tampereella on tapahtumassa sama. Jätin toissavuonna aloitteen Tampereen kaupungin oman palkkapolitiikan luomiseksi ja mm. hoitajien ja lääkärien palkkojen nostamiseksi vähintään valtakunnan keskitasolle kuin myöskin henkilökuntamäärien päivittämiseksi. Käsipareja on pakko saada lisää. Tällä hetkellä tilanne on todella huolestuttava. Esimerkiksi Tampereen kaupunki kilpailee Taysin kanssa sairaanhoitajista. Eroa palkassa onkin lähes 200 euroa Taysin hyväksi. Tällainen kilpailutilanne on järjetön ja korjattavissa oleva asia.
   Aloitteeni palasi viime kuussa kaupunginvaltuustoon ja valtuusto yksimielisesti päätti, että valtuutettujen on saatava tietoonsa muiden suurien kaupunkien ja naapurikuntien palkkatiedot ja niiden kehitys, ja että aloite tulee takaisin kesän budjettiriihen yhteydessä. Tällöin päätämme, onko Tampere valmis harjoittamaan järkevää palkkapolitiikkaa. Nyt menetämme jatkuvasti osaavaa työvoimaa muihin kuntiin, koska emme osaa olla kilpailukykyisiä.
   Tulopoliittiset neuvottelut kolmikantaisesti ovat erittäin hyvä juttu, mutta se ei poista sitä tarvetta, että kuntien itsekin pitää reagoida ongelma-aloilla. Nyt on aika tehdä selkeä suunnitelma palkkojen ja henkilökunnan määrän päivittämiseksi. Kyse on kaupunkimme ja yhteisten palvelujen tulevaisuudesta.

Siivouspalvelujen ulkoistaminen eettisesti arveluttavaa

Kiinteistönpitopäällikkö Pertti Koivisto yrittää ulkoistaa puolet Tampereen kaupungin siivoajista vuoteen 2011 mennessä Aamulehdessä 27.7. Näppärästi tämä toteutetaan eläköitymisen kautta. Ennen kuin kaupunki siirtyi tilaaja-tuottaja-malliin kysyin useasti, että millä säästöt tehdään. Vastauksena sain eläköitymisen. Ei mene kauaakaan kun kolmannes Tampereen kaupungin 16 500 työntekijästä on eläköitynyt. Kyselin myös, että eikö käsiparitarvetta korvata uusilla työntekijöillä. Silloin en saanut vastausta, mutta nyt siitä saa lukea lehdestä. Ulkoistaminen: ratkaisu kaikkiin mahdollisiin kaupungin ongelmiin.
   Palvelujenhankinta ontuu pahasti. Riittää kun firma hoitaa verot, niin johan homma pelaa. Vaikka palvelu pitää olla laadukasta, hinta määrää. Täysin unohdetaan henkilöstön asema kyseisissä firmoissa. Alalla työskentelevien tietojen mukaan monissa firmoissa kahvitaukoihin ei ole aikaa. Työntekijät pysyvät vaiti potkujen pelossa. Työn määrä suhteessa aikaan on määrätty niin suureksi, että täyteen työpäivään ei ole läheskään kaikilla voimavaroja. Tämä taas tarkoittaa kovin pientä palkkaa. On vastoin Tampereen kaupungin moraalia edistää tällaista henkilöstö- ja palkkauspolitiikkaa.
   Ulkoistamisprosessi on saanut myös kaupungin henkilöstön varpailleen. Muutokset tarkoittavat kireämpää työtahtia. Pelko persuksissa tuo tehokkuutta ja tämä näkyy tiltupomojen tulevaisuudensuunnitelmissa. Samaisessa Aamulehden jutussa siivoustyönjohtaja Anne Aalto Pirkkalasta ja rakennuspäällikkö Arja Lehto Kangasalta eivät näe, että ulkoistaminen toisi säästöjä. Onkin nähtävissä, että ulkoistaminen syö pienempiä firmoja isojen alta ja kun markkinat on ensin halvemmilla tarjouksilla vallattu, hinnat nousevat kovin nopeasti julkisen tasolle.
   Koivisto myös sanoo, että ulkoistaminen on kaupungin strateginen tavoite. Olen eri mieltä. Ulkoistaminen ei ole itseisarvo eikä valtuuston tavoite. Valtuuston tavoite on pitää henkilöstöstä hyvää huolta. Kaupungin vastuu ylettyy tässä asiassa myös yksityisen puolelle. Ihmisiä ei saa sortaa.

Tampereen kaupungille ilmastostrategia 50 vuoden päähän

Eräs lehden lukija oli huolissaan Kaukajärven rehevöitymisestä ja tilan huonontumisesta. Toinen lukija oli huolissaan Näsijärvestä. Jo pitkään moni on ollut huolissaan Pyhäjärven tilasta. Männäkeväänä valtuustossa sosialidemokraattinen ryhmä yritti saada perusteellisia selvityksiä muun muassa Pyhäjärven tilasta, mutta muu valtuusto ei sitä halunnut. Olisikin syytä laatia selkeä pitkänajan suunnitelma järviemme kuntoonsaattamiseksi. Tämä suunnitelma tulisi olla osa Tampereen kaupungin vuoteen 2050 asti tähtäävää ympäristöohjelmaa. Ei riitä, että tarkkailemme ja huolehdimme muutaman vuoden päähän. Tarvitaan pitkäjänteisyyttä ja selkeitä tavoitteita. Näitä tavoitteita on asetettu muun muassa EU:n alueella useissa kaupungeissa. Ilman tavoitteita, tai tavoitteiden ollessa löysiä, lopputulokset jäävät vajavaisiksi. Tavoitteiden vähäisyys johtaa myös tilanteeseen, jossa kaikki valtuustossa taputtaa ja hymyilee, kun kaupunki onnistuu tavoitteissaan, olivat ne sitten millaisia tahansa. Valtuusto tuudittuu liian usein siihen, että niin kauan kuin virkamiehet sanovat, että kaikki on hyvin, niin kaikkihan on hyvin.
Tampereen kaupunki on sitoutunut Aalborgin kestävän kehityksen sitoumuksiin, jotka tarkoittavat merkittäviä muutoksia muun muassa Tampereen ilmastopoliittisissa linjauksissa. Kestävä kehitys on monilla alueilla jäänyt vain kauniiksi sananparreksi, ja vieläpä niin, että asia ei ole herättänyt suurta kummastusta. Se, että asiat näillä leveyksillä ovat vielä kohtuullisen hyvin, ei tarkoita sitä, että näin olisi kauaa. Tampereen kaupungin ja etunenässä kaupunginvaltuuston pitää liittyä selvästi kansainväliseen ilmastonmuutosta vastustavaan rintamaan. Vain niin saadaan myös kuntalaiset mukaan. Vai pitääkö tässäkin asiassa mennä niin pitkälle, että kuntalaiset pakottavat valtuuston hereille?

Kolumni Lippu-lehteen aiheesta vaalityö:

Valtionomaisuutta ei saa myydä

Sanotaan, että puolueet ovat yhtä ja samaa. Valtionomaisuuden hallinta tuo kuitenkin esiin puolueiden ohjelmalliset erot työllisyys- ja aluepolitiikassa. Keskustan mittava ohjelma valtionyhtiöden myymiseksi tähtää kertaluontoisten omaisuuden myyntitulojen käyttämiseen pysyvien koulutusmenojen kattamiseksi ja elinkeinoelämän hetkelliseksi aktivoimiseksi, on lyhytnäköistä ja hätiköityä ja perustuu markkinavetoiseen ideologiaan. Tällaisia keinoja työllistää ei voi pitää järkevinä. Vai pitääkö joku kestävänä kehityksenä sitä, että kertaluontoiset myyntitulot kohdennetaan menoihin, jotka eivät ole kertaluonteisia?
Valtionyhtiöiden ja osakkuusyhtiöiden 200 000 työpaikkaa ei pidä jättää pörssipelurien ja kvartaalitalouden armoille. Valtionyhtiöt työnantajina tuovat turvallisuutta työntekijöille ja suojaavat suomalaista työtä. Omistajuus pitää säilyttää raskaassa terästeollisuudessa ja puunjalostusteollisuudessa, lentoyhtiössä ja energiayhtiöissä. Sen lisäksi nykyinen optiojärjestelmä pitää purkaa ja voimaloiden päästöoikeudet eivät saa olla jatkossa ilmaisia. Järjestelmä on oikeustajun vastainen.

Nettipokeria ei pidä kieltää

Valtioneuvoston asettama Rahapelifoorumi on esittänyt arpajaislainsäädäntöä muutettavaksi siten, että Suomalaiset eivät enää saisi laillisesti pelata nettipokeria ulkomaisilla pelipalvelimilla.
Nettipokerin pyörittäminenhän on Suomessa jo entuudestaan kiellettyä.
Kieltolaki ei ole toimiva ratkaisu niiden rajoittamiseen. Jos pelaaminen kielletään, pelaajat karkaavat pimeille palvelimille, joita
ei pystytä valvomaan. Tämä lisää väärinkäytöksiä. Tätä mieltä on myös ministeri Susanna Huovinen ja hän vastustaakin kieltoa ja hyvä niin.
Kieltolain säätämisen asemesta kansainvälisille nettirahapeleille on luotava EU-tason pelisäännöt, joilla haittoja pystytään kontrolloimaan. Muun muassa alaikäisten ja robottipelaajien pelaaminen
on luotettavalla tavalla estettävä. Myös niin sanottuja
ongelmapelaajia tulee pystyä seuraamaan.
Järkevintä tässä vaiheessa on perustaa Veikkauksen tai Raha-automaattiyhdistyksen ylläpitämä nettipokeripalvelu.

Kohti kylmää sotaa?

Erkki Tuomioja puuttui vaikeaan aiheeseen Lauantai-seurassa. Hän toivoi, ettei Venäjä vetäytyisi keskipitkän matkan ydinohjukset kieltävästä sopimuksesta. Asia on akuutti ja sen luulisi heijastuvan myös Suomen vaalikeskustelussa jollain tavalla. Mutta eipä näy ei. Mutta miksi? Miksi ei keskustella avoimesti ulkopolitiikasta?
   Yhdysvallat on kaavaillut Iranin ohjuspelon takia rakentavansa Puolaan ja Tshekkiin ohjustorjuntajärjestelmän. Venäjä pitää tätä uhkana myös itselleen. Kun katsoo taaksepäin, 1980-luvulla Euroopassa mellakoitiin keskipitkänmatkan ohjuksien sijoittamisesta Länsi-Saksaan. Nyt on melko hiljaista. Pelottavan hiljaista.
   Venäjän nousu öljyn ansiosta taas kansainväliseksi tekijäksi on vahvistamassa myös maan sotilaallista asemaa. Venäjän puolustusbudjettia ollaan kasvattamassa ja muun muassa ydinaseistusta uudistamassa. Rahaa tuntuu olevan, siitä osoituksena Suomellekin yliajoissa maksetut velat.
   Asevarustelun kierre on taas herännyt. Haamu kylmästä sodasta kytee. Nyt jos koskaan pitäisi herätellä keskustelu Eu:n tulevaisuudesta ja Suomen ulkopolitiikasta.

Ei viattomia sodan keskelle

Ulkomaalaisvirasto on aikeissa palauttaa Afganistanin ja Irakin pakolaisia kotimaihinsa. Syynä tähän heidän mielestään on se, että alueet ovat nykyään turvallisia. Samaa yritettiin Somalian kanssa viime vuonna, kunnes kansalaiset saivat median ja päättäjät huomaamaan, että siellähän on sota. Sekä Irakissa että Afganistanissa on vallallaan jollei sota, niin pahanlaatuiset pitkäaikaiset kriisit ja on vastuutonta ja moraalitonta palauttaa tällaisiin maihin ihmisiä. Palautaukset on suunniteltu niin, että pakolaisia ei palauteta omille alueilleen, joten kyseiset ihmiset jäisivät juurettomiksi toistamiseen, ja vieläpä omassa maassaan. Lisäksi se pelko ja kauhu, mikä näitä ihmisiä olisi vastassa, ei kuulu missään määrin ihmisarvoiseen elämään, joka kuuluu kaikille. Ulkomaalaisviraston onkin syytä haudata suunnittelemansa palautukset ja palautuspolitiikka pitäisi siirtää eduskunnan päätettäviksi, jottei tällaisia virheitä tapahtuisi jatkossa.
Nämä ihmiset, joita ollaan palauttamassa, ovat pääosin nuoria työkykyisiä ihmisiä, jotka ovat joutuneet elämään täällä niin sanotussa välitilassa, ilman tietoisuutta tulevaisuudesta, ilman oikeutta työskentelyyn taikka opiskeluun. Suomi siis ylläpitää systeemiä, joka halventaa ihmisoikeuksia ja käytännössä kuluttaa ihmisten elämää hukkaan. Ilman oikeuksia on vaikea elää. Sen luulisi Suomen oikeusvaltion tietävän. Näyttää siltä, että ne viranomaiset, jotka kyseisen palautuspäätöksen ovat tehneet, eivä ole tienneet mitä tekevät. Vastuu on heillä. Vastuu on Suomella. Vielä on aikaa.

Hyvät Toverit,

Vakaa talous- ja tulopolitiikka, laajapohjainen koulutus ja tutkimus sekä osaavat ihmiset ovat luoneet hyvän pohjan Suomelle, ja olemme tällä hetkellä maailman kilpailykyisin kansa. Työllisyys, tuo paras sosiaalipolitiikan muoto, kasvaa ja työttömyys laskee. Terveydenhoitoon ja hoitotakuuseen on tehty merkittäviä lisäpanostuksia. Pienten koululaisten iltapäivätoiminta on toteutettu. Perhevapaakustannuksia on tasattu ja lapsilisiin sekä kotihoidon tukeen on tehty korotukset. Kansaneläkettä on korotettu kahteen kertaan, ja kuntakalleusluokituksen
poisto korjattiin. Opintotukea ja toimeentulotukea on korotettu ja pitkäaikaistyöttömien asumistukea on parannettu.

Vaikka paljon on tehty, enemmän on tekemättä. Työtä pitää tehdä edelleen ja nimen omaan työn puolesta. Kolmen vaalikauden aikana uusia työpaikkoja on tullut lähes 400 000. Tälläkin vaalikaudella 90 000. Demarit asettavat seuraavan kauden tavoitteeksi taas 100 000 työpaikkaa. Tämä edellyttää uusien alojen syntymistä maahamme. Meidän pitää tukea muun muassa veropolitiikan avulla palvelujenalojen kannattavuutta. Meidän pitää resurssoida ympäristöteknologiaan ja asettaa tavoitteeksi Suomen pääsy ykkösvientimaaksi tällä saralla. Vuoteen 2030 Suomen pitää olla riippumaton öljystä ja uusiutuviin energianlähteisiin pitää löytää moraalista halua.

Työtä pitää jatkaa eriarvoisuutta vastaan ja palkkatasa-arvon puolesta. Työtä pitää tehdä köyhyyden kitkemiseksi ja yksinäisyyden hallitsemiseksi. Meidän pitää karsia tuista verotus, jotta köyhien käteen jäävä summa kohenee. Tämä koskee yhtälailla työmarkkinatukea, opintotukea kuin äitiyspäivärahojakin. Pienimpiä eläkkeita pitää korottaa tuntuvasti ja keskituloisten eläkeläisten epäreilu verotus korjataan. Veronmaksajain keskusliiton julkistaman ehdotuksen toteuttaminen maksaisi noin 160 miljoonaa euroa vuodessa. Eläkkeiden indeksin oikeudenmukaisuutta tulee selvittää, jotta parempi vaihtoehto löytyisi. Uudessa vanhustenhuoltolaissa tulee asettaa selkeät laatuvaatimukset mm. henkilökunnan määrän ja koulutuksen suhteen sekä luoda toimiva valvontajärjestelmä. Vanhustenhuollon rahoitusta tulee vahvistaa.

Millä sitten toteuttaa nämä kaikki uudistukset? Työllisyyden kautta tuleva verotus ja ostovoiman kasvu ovat hyviä keinoja, mutta eivät riittäviä. Meidän tarvitsee yhä enemmän ottaa käyttöön haittaveroja. Jo pelkästään korottamalla viina-, tupakka, jäteveroja sekä hiljentämällä veronkevennyksiä saamme lisää tulonsiirrettävää puolella miljardilla eurolla. Teollisuuden kaatopaikat pitää liittää jäteveron piiriin, tupakoinnin vuoksi käytetään vuosittain 1,2 miljoonaa sairauspoissaolopäivää ja käydään 600 000 kertaa lääkärissä.
Tupakkasairauksien hoito vaatii yli 220 000 sairaalahoitopäivää sekä alkoholisairauksista on muodostunut suurin ja ylivoimaisesti kallein kansanterveysongelma.

Päästökauppa on nostanut sähkön hintaa sähkömarkkinoilla huomattavasti tuotantokustannuksia enemmän. Näiden ns. Windfall-voittojen maksajiksi joutuvat kaikki markkinoilta sähköä ostavat toimijat kohonneen sähkön hinnan kautta. Teollisuudessa maksamaan joutuu erityisesti ostosähkön varassa oleva metalliteollisuus. Asumiseen, kiinteistöihin ja maatalouteen kohdistuvat lisäkulut ovat jo 10 euron päästöoikeuden hinnalla laskettuina suunnilleen 150 miljoonaa euroa vuodessa. Valtaosa voitoista päätyy tulonsiirtona kuluttajilta energiayhtiöille. Valtiolle päätyvän summan pitää olla jatkossa suurempi ja tätä kautta saamme lisää rahaa jaettavaksi.

Hyvät toverit,
Elämme mielenkiintoisia aikoja. Poliitiikan kentillä asenteet ja toimintakulttuurit ovat muuttuneet. Enää rehti ei ole rock eikä nöyrä notkea, vaan kisaa käydään lokakampanjalla, roskaa niskaan saavista kaataen. Näin on tehnyt Kokoomus-veijari jo viime eduskuntavaaleista lähtien ja tokkopa suunta ainakaan parempaan päin on menossa, tulihan Saulikin takaisin kotirintamalle. Eli Jaskarin Usa:n opeilla jatketaan ja mikäs siinä, kunhan ei itse sorruta samaan. Pilkka tulee osumaan omaan nilkkaan, ei kansa tyhmä ole. Vaalit voitetaan rehellisellä työllä, hyvillä vaaliteemoilla ja aktiivisella näkymisellä, ei toisia haukkumalla. Vaalit voitetaan myös sen mukaan, mitä olemme tehneet. Tehty työ tuo luottamusta. Me olemme pitäneet sen, mitä olemme luvanneet. Tämän vaalikauden tavoitteet ovat toteutuneet yli 90 prosenttisesti. Meihin voi siis luottaa. Meitä siis kannattaa äänestää. Pitäkää huoli siitä, että teidänkin läheiset äänestävät.

Öljysodat ovat arkipäivää nykymaailmassamme. Afganistan, Irak ja Iran ovat tästä hyviä esimerkkejä. Unohdetuin esimerkki on Länsi-Sahara, joka jatkaa yhä itsenäisyystaisteluaan, mutta koska alueella voi olla öljyä, Marokko tekee kaikkensa, että itsenäisyyttä ei koskaan saavuteta. Ihmisiä katoaa, joutuu mielipidevangeiksi, elää pakolaisleireillä ja kuolee ja syynä vain sama vanha, öljy. Suomen pitää pitää yllä Länsi-Saharan kysymystä aktiivisesti ja Eu:n painostaa Marokko ottamaan vastuu tekosistaan ja saattaa dekolonisaatioprosessi loppuun.

Positiivisimmatkin arviot öljyn riittävyydestä ulottuvat 50 vuoden päähän. Nämä sodat ovat siis nyt tuhottu vain tuottamaan häviäjiä. Miksemme mieti sitä, että mitä teemme kun öljy loppuu? Silloin syyt hyökkäyksiin pitää oikeuttaa jollain muulla tavalla. Vai voiko jopa olla, että öljyn loppuminen vähentäisi sotia? Joka tapauksessa, jos emme ala pikaisesti moninkertaistamaan panostuksiamme uusiutuviin energianlähteisiin ja ympäristöteknologian kehittämiseen, olemme tuhon omia. Suomen on tässä näytettävä esimerkkiä ja ensimmäinen muutos voisi olla valtion omistamien rahastojen sijoittaminen ilmastonmuutosta ehkäiseviin yrityksiin.

Laulan uudella levylläni, että vastuunkantokykymme rajoittuu haalariin, opiskelijabileisiin, yhden illan suhteisiin. Teollisuusmaiden suhde maailmaan on kuin yhden illan suhde, pikainen pano, jonka jälkeen kadotaan teille tietämättömille, seurauksista piittaamatta. Vuonna 1940 teollisuusmaat omistivat 85 prosenttia maailmasta. Tuolta ajalta ei olla opittu mitään mutta ahneuden määrä on kasvanut. Nykyään jopa valtioiden hallitukset ovat kädettömiä suuryritysten edessä. Kansainvälistä yrityslainsäädäntöä pitääkin muuttaa niin, että yrityksiltä otetaan ihmistä vastaavat oikeudet pois. Yritys ei ole ihminen. Yrityksen kasvua ei ole säädelty mitenkään ja ainoa mikä merkitsee on voitot. Yritys on vastuussa ensisijaisesti vain osakkeenomistajilleen, ei niinkään ympäristölle eikä valtioille. Samalla patenttijärjestelmä pitäisi purkaa, joka estää kehitysmaiden lääkkeiden saatavuuden ja sitä kautta on ristiriidassa muun muassa YK:n Hiv-tartuntojen puolittamisen kanssa vuoteen 2015 mennessä. Kehitysmaita syrjivät tullisäädökset on poistettava ja velat annettava kokonaan anteeksi köyhimmiltä mailta. Maailmanpankin rakenneohjelmien periaatteita pitää muuttaa niin, että valtiolla itsellään on enemmän valtaa niiden toteuttamisessa. Nyt ehdot ovat aiheuttaneet suuria hintojen nousuja peruselintarvikkeissa, joukkoirtisanomisia ja kansan köyhtymistä.

Viiden yleisemmän tartuntasairauden rokottamisella pystyisimme ehkäisemään puolet lapsikuolemista. Prosentti teollisuusmaiden bruttokansantuotteesta poistaisi kriittisen köyhyyden. Puhutaan siis pienistä rahoista ja tämä kaikki olisi kaikkien etu, myös meidän rikkaiden.

Hyvät toverit, aseet ovat valtaa. Venäjä käyttää kolmanneksen ensi vuoden puolustusbudjetista asevarusteluun. Kiina lisäsi tälle vuodelle puolustusbudjettiaan yli 10 prosentilla. Eu rakentaa omaa armeijaansa ja Nato vahvistaa omia asemiaan maailmanlaajuisena toimijana. Enää ei edes tiedetä, kenellä kaikilla voi olla ydinase. Tämä kaikki vaikuttaa tilanteelta, joka oli kaikkien huulilla 80-luvulla. Nyt tästä kaikesta jaksetaan tuskin edes puhua. Asevarustelusta on siirryttävä pikaisesti sosiaalisen Euroopan ja koko maailman luomiseen. Se on ainoa järkevä rauhan tie.

Hyvät toverit, ihmisoikeuksien polku on vaikeuksien polku. Uusimpana esimerkkinä kaikuja Israelista. Israelin parlamentti on hyväksynyt lain, joka estää palestiinalaisia jotka ovat naimisissa israelilaisen kanssa asumasta Israelissa. Uuden lain alla tällä viikolla palestiinalaisilta evättiin mahdollisuus hankkia Israelin kansallisuus, kun taas kuka tahansa muu kuin palestiinalainen saisi vastaavassa tilanteessa Israelin kansalaisuuden. Nyt Israelin arabit, jotka avioituvat palestiinalaisen kanssa, joutuvat joko muuttamaan miehitetyille alueille, tai elämään erillään heidän vaimostaan tai miehestään. Heidän lapsiltaan evätään12-vuoden iästä lähtien oikeus kansalaisuuteen ja he joutuvat lähtemään pois Israelista.

Toisessa uudessa biisissä laulan, että jos ei usko, ei koskaan voisi paukkua, paukkuu vaan samat pommit, kuolee soltut, turmiolan tommit. Hyvät toverit, miksi meistä on tullut turmiolan tommeja? Näillä pommeilla ei enää pärjätä. Tarvitaan uusia, sellaisia, jotka perustuvat ihmisyyteen, kansan tarpeisiin. Me täällä, tiedämme paljon ratkaisuja näihin ongelmiin, ja olemme halukkaita kertomaan niistä päättäjille. Enää ei tarvita kuin korvat. Ja aivot. Siinä yhteiskuntamme suurin ongelma. Missä ovat aivot? Jatkakaamme etsimistä. Voimia poluillenne.

Juhana Torkin 7 väärää väitettä

Juhana Torkki vaatii poliitikoille lisää palkkaa Sunnuntain Asiat-osion kirjoituksessaan viikko sitten. Vaikka Torkki osaakin retoriikan poikkeuksellisen hyvin, haluan kiinnittää huomiota muuttamaan väitteeseen.

Väite 1. "Joka uskaltaa puolustaa poliitikkojen työtä, saa kasvoilleen mätien kananmunien ja tomaattien katkeamattoman virran." Se, että poliitikoita arvostellaan, ei oikeuta heille palkankorotusta. Poliittiseen toimintaan kuuluu olennaisena osana kritiikki. Poliitikkoja yhtä lailla kehutaan, eivätkä kehujat vielä ainakaan ole siitä sairaalaan joutuneet.

Väite 2. "Kansanedustajathan ovat juuri kansan edustajia: eikö kansan kannattaisi investoida heihin?" Suomalaisten keskipalkka on 2500 euroa bruttona. Kansanedustajien palkka on hallituksen esityksen 93/2006 mukaan 5 220 euroa kuukaudessa ja yli 12 vuotta palvelleella kansanedustajalla 5 600 euroa kuukaudessa. Palkkion ohella edustajalle maksetaan kulukorvaus, joka on tarkoitettu kansanedustajan tehtävästä aiheutuvien kustannusten maksamiseen. Hänellä on myös oikeus maksutta käyttää edustajan tehtäviin liittyvillä matkoilla junaa, kotimaan reittilentoja ja kaukoliikenteen busseja. Lisäksi edustajalla on pääkaupunkiseudulla taksinkäyttöoikeus.

Väite 3. "Olisi sittenkin vaikea kuvitella Jorma Ollilaa maan pääministeriksi." Kuka haluaa Ollilan pääministeriksemme? Myisi meidät luultavasti Kiinaan.

Väite 4. "Eduskunta näyttää houkuttelevan enemmän elämänkokemusta hankkineita jäähdyttelijöitä kuin nuoria ja lahjakkaita visionäärejä." Se, että eduskunnassa ei ole alle kolmekymppisiä ei riipu siitä, ettei nuoria lahjakkaita ehdokkaita olisi, vaan siitä, että nuoret ikäpolvet äänestävät laiskasti.

Väite 5. "Kansanedustajien ja ministerien palkat pitäisi nostaa nykyisestä vähintään puolitoistakertaiseksi." Tällä varmistettaisiin, että politiikkaan pyrittäisiin yhä enemmän rahan takia. Kansanedustajaksi ei pidä päästää ketään rahanahnetta, vaan kyseessä pitää olla kutsumus ja vakaumus.

Väite 6. "Olisi kansan edun mukaista, että Arkadianmäelle saataisiin joukko, jossa tiivistyy viisaus." Raha ei tuo viisautta. Maksamalla ministerille 100 000 euroa kuukaudessa, ei tarkoita sitä, että järkeä pakottaisi yhtään enempää.

Väite 7. "Arvon palauttaminen poliitikon työlle olisi demokratialle välttämätöntä." Torkki sekoittaa rahan demokratiaan. Se olisi demokratiaa ja oikeudenmukaista, jos maksaisimme matalapalkka-aloille enemmän palkkaa. Juurikin raha on yksi väline, jolla kansanedustajat ovat nyt jo vieraantuneet osaksi tavallisten ihmisten arjen ongelmista. Täten demokratia on nimenomaan luisunut huonompaan suuntaan.

Joonas Lepistö

Lehdistötiedote:
Tampereen Kulttuurinuoret Cultin Joonas Lepistö:
"Kulttuuri, rauha ja mediademokratia vaarassa tulevassa budjetissa"

1990-luvun laman aikana eri rauhankasvatusjärjestöjen tukia leikattiin 10 prosentilla, mutta poikkeuksellisesti rauhanjärjestöjen valtionapuja vähennettiin vuoden 1992 budjetissa kerralla 70 prosentilla. Tuet ovat yhä samalla tasolla. Leikkaukset jo valmiiksi pieneen rauhantyön tukemiseen aiheuttaisivat vakavia ongelmia suomalaisen rauhantyön toimintaedellytyksille ja sitä kautta väkivallattoman toimintakulttuurin edistämiselle.

Ystävyysseurat ovat loistavaa kansainvälisyyskasvatusta. Myös nämä järjestöt ovat joutumassa leikkuriin. Ystävyysseurat menettäisivät yli puolet nykyisistä tuistaan. Suomessa on noin sata ystävyysseuraa. Monet niistä harjoittavat kulttuurivaihtoa ja auttavat maahanmuuttajia integroitumaan suomalaiseen yhteiskuntaan.Ystävyyseurojen valtionapua ollaan nyt vähentämässä. Valtiovarainministeriö on ehdottanut leikkaavansa ystävyyseurojen tukea 2,5 miljoonasta eurosta 1 175 000 euroon. Rahan puute vaikeuttaa tuntuvasti yhdistysten toimintaa.

- Miksi ministeri Saarela ei ole millään tavalla puuttuneet kyseisiin rahoihin? Kyseiset järjestöt ovat osa hänen keskeistä toimintakenttäänsä, ihmettelee Cultin tiedottaja Lepistö.

Lisäksi Kulttuurilehdet ovat vaarassa. Vuonna 2006 tukea sai 120 lehteä ja viisi verkkojulkaisua. Tuki kattaa erittäin laajan kirjon lehtiä, joiden teemat ja erityisalueet vaihtelevat taiteesta tieteeseen, uskonnollisesta keskustelusta yhteiskuntapolitiikkaan ja harrastuslehtiin asti. Kulttuurilehtitukea nostettiin 43 000 eurolla vuonna 2005, jota ennen sitä ei ollut korotettu yli kymmeneen vuoteen. Yhdessä nämä tukea saavat julkaisut kattavat merkittävän osan Suomen valtamedian ulkopuolisesta lehdistöstä ja yleisöstä.

- Kulttuurilehdet toimivat jo nyt erittäin niukoilla taloudellisilla resursseilla ja jos leikkaukset astuvat voimaan, on todennäköistä, että suuri osa lehdistä joutuu lopettamaan. Tämä on riski mediademokratialle, kommentoi Kulttuurinuorten perustajajäsen Joonas Lepistö.

Talousarviossa paljon puutteita

Olemme päättämässä maanantaina kaupunginvaltuustossa seuraavan vuoden budjettia. Pääpainopisteeksi valtuusto on asettanut lapset ja nuoret vuodelle 2007. Tämä ei kuitenkaan juurikaan budjetissa näy. Onkin syytä alkaa korostamaan yhä enemmän ennaltaehkäisevää työtä ja satsata siihen rahaa, koska se on ainoa keino lopettaa tämä jatkuva kulujen kasvaminen. Meillä on kasvanut lasten huostaanotot muutaman vuoden sisään kaksinkertaiseksi. On laskettu, että huostaanotettu lapsi tulee yhteiskunnalle 5 - 10 kertaa kalliimmaksi kuin niin sanottu normaali lapsi. Euroina tämä on per lapsi jopa 2 miljoonaa. Siltikään tähän ei ole oltu valmiita kiinnittämään huomiota.
Tuleva pormestari sanoi, että esitettyyn budjettiin tulevat raamit rajoittuvat 1,5 miljoonaan euroon eli summa on vähemmän kuin yhden huostaanotetun lapsen kustannukset. Tälläkin saa jo paljon ja nimenomaan ennaltahkäisyyn tähtäävää palvelua. Huostaanotetuille lapsille ja vieroituksessa oleville äideille saisimme musiikkiterapiapalvelut vuodessa hintaan 17 000 euroa. Nuorisotyöntekijöiden kokoaikaistamisen ja sitä kautta jatkuvan ovien käynnin saisimme lopetettua 75 000 eurolla.

Opiskelija töissä valtion pakosta

On mielenkiintoista huomata, että opiskelija on käytännössä tippunut viimeiseksi yhteiskunnan slummilistalla. Opiskelijoille heruu nyt 259 euroa opintorahaa. Hieman paremmin menee esimerkiksi eläkeläisillä,
kansaneläkkeen ollessa 432 - 510 euroa. Myös työttömät yltävät tälle tasolle, samoin ansio- ja peruspäivärahan varassa olevat.
Toimeentulotuki on huomattavasti korkeampi kuin opintotuki, joka on sinänsä kummaa, sillä onhan toimeentulotuki yhteiskunnan viimeisin haettava tukimuoto.
Lisäämme toki opintorahaan asumislisän, joka voi olla
parhaimmillaan 201 euroa. Muilla ryhmittymillä asumistuet ovat
huomattavasti korkeampia.
Entä sitten kun rahat eivät riitä. Sossun luukulla pyydetään
jatkamaan päivää jossain muualla. Eli silloin ei ole
mitään luukkua, mistä kerjätä!
Miten siis voi pysyä pois töistä? Tällä hetkellä yhdeksän
kymmenestä opiskelijasta työskentelee. Valitettavasti sekin on väärin, ja jos työskentelet "liikaa", Kela ottaa sinulta opintotuen pois.
Korkeakouluopiskelijoiden opintorahaa ei ole korotettu 14 vuoteen, toisen asteen opintorahaa ei ole korotettu 12 vuoteen. Mikään muu perustoimeentuloa turvaava etuus ei ole ollut samalla tasolla niin pitkään.
Riittävä opintoraha lyhentää opiskeluaikoja, koska
opiskelijoiden ei ole pakko tehdä töitä turvatakseen toimeentulonsa,vaan he voivat keskittyä täysipäiväiseen opiskeluun.
Opiskelijajärjestöt ovat tehneet kaikkensa, jotta opintoraha
saataisiin tasolle, joka mahdollistaisi täysipäiväisen opiskelun.
Seuraavan kerran otamme asiaan kantaa ensi maanantaina klo 14 Keskustorilla. Jos tunnet, että jotakin on pielessä, tule mukaan!

Työelämäkorkeakoulu Tampereelle

Pirkanmaan liitto ajaa Tampereelle hallintokorkeakoulua 28.6. Aamulehdessä. Hyvä idea sinänsä, mutta pidän tärkeämpänä Työelämäkorkeakoulun saamista Suomeen ja Tampereelle. Jo nyt on selviä viitteitä siitä, että työvoimapula tulee olemaan arkipäiväämme jo lähiaikoina. Siksi sen kitkemiseen tarvitaan tuntuvia panostuksia nyt.
   Työelämäkorkeakoulu on saanut suurta suosiota Ruotsissa. Täällä siitä ei ole juurikaan puhuttu. Työelämäkorkeakoulun idea perustuu virtuaalisuuteen ja siihen, että maantieteellisistä seikoista riippumatta inarilainenkin voi opiskella huoletta Tampereen
työelämäkorkeakoulussa. Virtuaalisuus on myös resurssikysymys. Se tuo huomattavia säästöjä ja on siksi varsin kannatettava hanke.
   Työelämäkorkeakoulu toimii myös jatkokoulutuskouluna työntekijöille, jotka tarvitsevat lisäkoulutusta ja täydennyskoulutusta. Kurssien aikana on vain muutama konkreettinen tapaaminen.
     Tulokset Ruotsissa ovat olleet hyvät. Siitä kertoo esimerkiksi se, että dramaattisesti nousseet sairauspäiväpoissaolot saatiin selvään laskuun työelämäkorkeakoulun avulla.      Systeemi on siis lisännyt huomattavasti työntekijöiden motivaatiota. Tämä olkoon keskustelunavaus kyseisestä aiheesta. Toivon laajaa mielipiteenvaihtoa asiasta, koska työelämäkorkeakoulu olisi viisas profiloitumisen paikka ja imagokysymys, joka koskettaa koko maakuntaa.

  Syl:n mukaan opintorahan reaaliarvo on laskenut 14 vuodessa 20 prosenttia.Korkeakouluopiskelijan opintoraha on tällä hetkellä 259 euroa kuukaudessa.Tämä ei kertakaikkiaan riitä.
   Sain viime vuonna Sdp:n puoluekokouksessa läpi esitykseni opintorahan korottamiseksi elintasokustannukseia vastaavaksi. Tämä tarkoittaa vähintään 15 prosentin korostusta. Tällainen korotus mahdollistaisi opiskelijan täysipainoisen opiskelun. Eli Sdp:n agendalla on nyt runsas opintorahan korotus. Tähän pitää keskittää voimia.
   Tällä hetkellä Suomen valtio tuottaa erittäin huonoa työllisyyspolitiikkaa pakottamalla opiskelijat töihin. Nämä työ- paikat ovat pois työttömiltä ja eivät siis edistä kokonais-valtaista yhteiskunnallista kehitystä.
   Niin kauan, kun opintorahaa ei saada ansaitsemalleen tasolle, on tulorajoja nostettava. Opiskelijoille on nöyryyttävää se, että heitä rankaistaan työnteosta. Varsinkin, kun heillä ei ole muita vaihtoehtoja.

  Joonas Lepistö
  Kaupunginvaltuutettu (sd)
  kv-politiikan opiskelija

Omaishoitajat ovat kaupunkimme säästöpossu

Omaishoitajat ottivat vallan viime valtuuston kokouksessa. Valtuusto lisäsi omaishoidon tukeen 1,1 miljoonaa euroa. Tämä ei kuitenkaan riitä edes vanhojen sopimuksen täyttämiseen loppuvuodeksi. Hyvää kuitenkin oli se, että 300 000 euroa tästä rahasta käytetään sopimuksen ulkopuolella olevien omaishoitajien lomapäiviin. Jonossa olevien, kriteerit täyttävien hakemukset on myös erittäin järkevää hyväksyä.
Olen vakuuttunut siitä, että omaishoitajille annetaan lisää rahaa syksyn lisätalousarviossa. Vakuuttunut siksi, että päättäjät ymmärsivät viimeistään viime valtuuston kokouksen keskustelujen jälkeen, minkälainen säästöpossu omaishoitajat ovat.
Tässä muutamia lukuja. Tampereen kaupungin sosiaali- ja terveystoimen mukaan omaishoidontuki keskimäärin kuukausitasolla maksaa 745 euroa, vanhainkotihoito 3240, tehostettu palveluasuminen 2150, kotihoito 1450, kehitysvammaisten laitoshoito 3570, Vammaispalvelulain mukainen henkilökohtainen avustaja 1370 ja vaikeavammaisten palvelu- asuminen palvelutalossa 3400. Niin kuin näette, omaishoidontuki on näitä kaikki palveluvaihtoehtoja vähintään kaksi kertaa halvempaa. Omaishoidontuki on siis kaikilla mittareilla mitattuna ylivoimaisesti edullisin palveluvaihtoehto kunnalle ja säästää vuositasolla useita miljoonia.
Tukeen käytettiin Tampereella 4,8 miljoonaa euroa vuonna 2005. Hakemuksia hylättiin 210 määrärahan riittämättömyyden takia. Sama tahti jatkuu tänä vuonna ja nyt jonossa on 230 henkilöä.
Tuen saajia on nyt alennettu niin, että niitä on hieman yli 500. Kaupungin sosiaali- ja terveystoimen mukaan ilman omaishoitoa noin 75 % tuen saajista tarvitsisi laitospaikan tai muun ympärivuorokautisen palvelun. Kuuden suurimman kaupungin vanhusten palvelujen vertailussa tuen peittävyys on Tampereella alhaisin.
Suomessa on EU:n vanhin kansa ja väestöpohjan hoitosuhde heikkenee entisestään. Vanhushuolto tulee täällä viemään 15 vuoden päästä 40 prosenttia enemmän resursseja kuin nyt. Tehokkaimpia lääkkeitä tilanteen hoitamiseksi on selkeä panostus ennaltaehkäisyyn. Jos ei kunnat tajua tätä pian itse, niin valtion on puututtava asiaan tiukemmalla lainsäädännöllä.

Joonas Lepistö
Kaupunginvaltuutettu (sd)

[sivun alkuun]

EK:n kova linja
Elinkeinoelämän keskusliiton apulaisjohtaja Eeva-Liisa Inkeroinen on ottanut härkää sarvista ja saanut lisää adrenaliiniä veriinsä etelästä. Nyt hänkin ehdottaa Suomeen tuota kahden vuoden koeaikaa työelämään. Sehän on sama esitys, mikä tällä hetkellä Ranskassa on aiheuttanut kaaoksen.
Voi olla, että logiikkani pettää, mutta mitenkä minkään sortin etujärjestö voisi haluta mitään sellaista, joka jossain Euroopan maassa aiheuttaisi nykyisen kaltaisen reaktion. Inkeroinen perustelee näkemystään, että se helpottaa yrittäjien asemaa. Eikö EK:nkin kannattaisi pikkuhiljaa alkaa esittämään sellaisia ratkaisumuotoja, jotka eivät toinen toistaan pahemmin heikentäisi työntekijän asemaa, jotka kuitenkin ovat niiden kaikkien yrittäjien ainoa keino pitää pisnestä yllä.
Oikeistopuolelta onkin kuultu jo useaan otteeseen kolmikannan haitoista ja jopa siitä, että se pitäisi purkaa. Ehkä he eivät ole miettineet sitä, että ainoa mahdollisuus estää Ranskan tapaisest barrikaadit on kolmikanta.
Lauri Ihalaisen sanoin: "Jos Inkeroisen linja on EK:n virallinen linja, on meidän syytä olla todella huolissamme." Ehkä kyseessä on vain provosoiva yritys elävöittää keskustelua. Nyt on SAK:n aika iskeä takaisin.

Joonas Lepistö (sd)
kaupunginvaltuutettu

[sivun alkuun]

Tasaveromalli on kuolleena syntynyt idea
Elinkeinoelämän valtuuskunta Eva julkaisi torstaina ehdotuksensa Suomen verojärjestelmän uusimiseksi. Tämä uudistus on tasaveromalli. Uudistuksen pääidea on se, että jos tienaat vuodessa alle 7000 euroa, ei sinua veroteta ollenkaan, ja jos tienaat enemmän, oli summa kuinka paljon tahansa, veroprosentti on 29. Sen lisäksi Evan mallissa korkovähennykset lopetetaan mm. asumisessa.
Eva perustelee tasaveromallia verokilpailun kiristymisellä Euroopassa, globalisaatiolla ja sillä, että tasavero luo työllisyyttä. Eva ei voi olla enempää väärässä.
Ensinnäkin verokilpailun kiristyminen on lopetettava EU:n toimesta sopimalla keskinäiset minimiveroasteet kaikkiin jäsenvaltioihin, tällöin verokilpailu, joka ei pitkällä tähtäimellä hyödytämitään valtiota, loppuu.
Toiseksi tasavero ei luo työllisyyttä ja tämä on todistettu asia. Tasavero luo epätasa-arvoa ja on tie suurempiin tuloeroihin ja lisää köyhyyttä sekä syrjäytyneisyyttä. Virossa on käytössä tasaveromalli ja palkkaluokan alapäässä olevilla on vaikeuksia maksaa vuokraansa kuukauden palkalla.
Progressioverotuksella nykyinen hallitus on onnistunut luomaan 60 000 uutta työpaikkaa ja vuoden aikana niitä on ennustettu tulevan 30 000 lisää.
Jos Eva haluaisi oikeasti lisätä työllisyyttä, pitäisi heidän suosia vähempituloisten verotusta, joka on tutkitusti tie työllisyyden edistämiseen. Evan mallissa näin ei kuitenkaan ole, vaan jos tienaat esimerkiksi 1300 euroa kuukaudessa, maksat vuodessa noin 200 euroa enemmän veroja kuin nyt. Jos taas tienaat esimerkiksi 7500 euroa kuukaudessa, maksat vuodessa 12 000 euroa vähemmän veroja. Taas yritetään köyhää kyykyttää.
Elämme aikaa jona yhtiöiden johtajien palkitsemiset ovat menettäneet suhteellisuuden tajun. Eva haluaa näille suurituloisille vielä enemmän rahaa. Nyt sitä järkeä käteen ja äkkiä.

Joonas Lepistö (sd)
kaupunginvaltuutettu

[sivun alkuun]

Opintorahan korotus jo hallituksen agendalla
Syl ja 16 muuta opiskelijajärjestöä ovat jättäneet kannanoton kulttuuriministerille siitä, että opintorahaa pitää nostaa 15 prosenttia. Tämä ryhmittymä edustaa lähes puolta miljoonaa opiskelijaa.
Minut valittiin viime kesänä demareiden puoluekokousedustajaksi täältä Tampereelta. Muutama erittäin tärkeä päätöskin siellä saatiin aikaiseksi. Esitin juurikin opintorahan nostamista elinkustannuksia vastaavaksi eli vähintään 15 prosenttia. Se meni äänestyksessä selvästi läpi. Tämä oli rohkea viesti edustajilta hallitukselle siitä, mitenkä pitää toimia. Opintorahan korotuksella SDP sitoutui lainapainotteisuuden vähentämiseen ja joutuu nyt keskittymään juurikin oikean tulonsiirron lisäämiseen.
Puoluekokouksen päätökset sitovat SDP:n hallitusta ja yleensä myös puoluekokouksen päätökset ovat edenneet hallitusohjelmaan asti. Haluankin kiittää Sylliä liittymisestä oikeaan rintamaan. Samalla sanoisin, että jo oli aikakin.

Joonas Lepistö (sd),
kaupunginvaltuutettu

[sivun alkuun]

Liikenteemme tarvitsee ohjelman uusiutuvalle energialle
Markus Mälkönen kirjoitti (24.1) Aamulehden yleisönosastoon aloitteestani, jossa pyrkimyksenäni on vauhdittaa Tampereen kestävän kehityksen mukaista painopistettä. Mälkösen kanssa olen samaa mieltä siitä, että Suomessa tarvitaan tehokkaampia keinoja saasteiden vähentämiseksi kuin pelkkä maakaasubussien käyttöönotto. Haluan kuitenkin muistuttaa aloitteeni esityksestä. Aloitteessani vaadin Tampereen kaupunkia valmistelemaan ohjelman uusiutuvien energianlähteiden käyttämiseksi Tampereen kaupungin liikennelaitoksessa. Sellainen olisi pitänyt valmistella jo vuosikymmeniä sitten.
Ei siis ole kyseessä pelkkä maakaasuilu vaan paljon moninaisempi kokonaisuus, joka sisältää kaikki uusiutuvat energianlähteet etanolista biokaasujen kautta aurinkoenergiaan. Esimerkiksi etanoli on syytä ottaa pikaisesti osaksi suomalaista liikennepolitiikkaa.
Maakaasu on vain välivaihe pyrittäessä saasteettomaan liikenteeseen. Se olisi kuitenkin selkeä kannanotto ja vastuunkantamisen esimerkki Tampereen kaupungilta.
Mälkönen kirjoittaa, että EU vaatii yli 5 prosentin kotimaisuusastetta vuoteen 2010 mennessä polttoaineisiin, mikä hänen mielestään estää maakaasubussit. Olen eri mieltä. Pirkanmaalla voimme hyödyntää esimerkiksi vanhoista kaatopaikoista vapautuvia maakaasuja. Kotimaisuusastevaatimuksen pointti on se, että paikallisesti alettaisiin enemmän miettimään juurikin uusiutuvien energianlähteiden moninaisia käyttömahdollisuuksia.
Siihen, mitä Mälkönen kirjoittaa Helsingin maakaasuliikenteen toimimattomuudesta, voin vastata sen, että Helsinki on siirtynyt Volvosta Man-merkkisiin bussimalleihin, joista vikoja ei ole löytynyt. Meidän ei siis tarvitse tehdä samoja virheitä kuin pääkaupunkilaiset.

Joonas Lepistö (sd)
Kaupunginvaltuutettu

[sivun alkuun]

Pikaratikkavaraus on viisautta
Satu Sipilä (kd) arvosteli kovasti tulevaa liikenneosayleiskaavaa. Sipilän ongelma kirjoituksessa oli lähinnä se, että hän ei haluaisi mitään sitä, mitä tulevassa kaavassa on. Olemme yhdessä valtuustossa selväsanaisesti ymmärtäneet, että keskustalle pitää tehdä jotain. Jos emme tee mitään, siirrymme ei-kenenkään haluamaan tilaan, pysähtyneisyyden aikakauteen, josta kärsii koko kaupunki, kuntalaiset etunenässä.

Keskustan liikenneosayleiskaavan tarkoitus on vähentää ruuhkia ja pienentää saasteiden määrää ja lisätä asukkaita. Olemme valtuustossa hyväksyneet tiivisasumisen, siksi Tampellan tunneli on keskeinen, edellyttäen tietenkin, että YIT maksaa sen. Haluamme pienentää ruuhkia, siksi on aika kehitellä monipuolisempaa joukkoliikennettä. Vain tyhmä jättäisi varauksen pikaratikasta tekemättä. Ilman varausta, emme voi tulevaisuudessa edes harkita eri joukkoliikennemuotoja. Tilanteessa, missä Tampere painii tällä hetkellä, ei ole järkeäpoistaa mahdollisia tulevia vaihtoehtoa pois. Päätös itse pikaratikasta tehdään erikseen myöhemmin.

Valtuutettujen pitää nähdä pitkälle tulevaisuuteen. Jos ei halua katsoa sinne, on aina helppo sanoa, että tämä maksaa liikaa ja saada näin kuntalaiset puolelleen.

Tottakai kaavassa on ongelmakohtia, muun muassa haluaisin kysyä, että mitä järkeä on rakentaa pikaratikka, jos haluamme myöskin 3000 uutta parkkipaikkaa. Tällä menettelyllä minimoimme pikaratikan vaikuttavuuden. Siksi parkkipaikkojen määrää pitää saada vähennettyä kaavaan. Pyrimmehän kasvattamaan juurikin joukkoliikennettä, emme yksityisautoilua.

Mielestäni myös pikaratikan maanpäällistä vaihtoehtoa on syytä tutkia tarkkaan. Samoin bussien siirtymistä maakaasukäyttöisiksi. Tämän takia valtuustossa ollaankin hyväksymässä ponsiesitystä lisäselvityksistä.

- Joonas Lepistö (sd)

[sivun alkuun]

Varallisuusveron poisto oli virhe
Hallitus on seitsemänä vuotena alentanut säännönmukaisesti verokertymää. Ongelma tilanteessa on se, että tutkimusten mukaan rikkaat ovat keränneet hyödyn ja köyhät ovat pysyneet yhtä köyhinä. Samaan aikaan kuntien valtionavustuksia on alennettu roimasti. Uusi valtionavustusuudistus vie Tampereelta vielä lisää tukia pois.

Veronalennusten tarkoitus on ollut lisätä tasa-arvoa ja hyvinvointia kansalaisten keskuudessa. Tässä ei olla onnistuttu, sillä veronalennukset eivät ole tulleet niin halvaksi kuin luultiin ja hyödyn ovat keränneet rikkaat. Vähävaraiset, joita yhä on pahimpien mittareiden mukaan vieläkin yli puoli miljoonaa, ovat samassa palkkatasossa kuin vuonna -93. Tämä siitäkin huolimatta, että Suomen bruttokansantuote on kaksinkertaistunut kymmenessä vuodessa.

Tästäkin huolimatta eduskunta oli valmis menemään vieläkin pidemmälle veropolitiikassa. Varallisuusvero poistettiin. Veronpoiston hyödyt menevät 80 prosenttisesti 3000 rikkaimmalle suomalaiselle. He eivät ole se ryhmä, jotka tarvitsevat kiireellistä apua. Hyvinvointiyhteiskuntamme vahvuus ja perusta on ollut se, että ne jotka omistavat tarpeettoman paljon rahaa, antavat sitä myös enemmän valtiolle, jotta jaettavaa riittäisi enemmän niille, joille sitä rahaa ei liikaa ole. Tällä logiikalle ollaan päästy pitkälle. Olemme taas tänä vuonna maailman kilpailukykyisin valtio.

Varallisuusveropoiston takia verokertymä vähenee nyt 120 miljoonaa joka vuosi. Mistä niitä valtionavustuksia aiotaan jatkossa repiä kunnille? Hallituksen olisikin syytä alkaa heti miettimään uutta köyhyyspakettia, jotta maassamme vallitsisi jonkinlainen tasa-arvo. Rikkaat saivat taas omat miljoonansa, köyhät saavat 5 euroa.

- Joonas Lepistö (sd)

[sivun alkuun]

Tampereen Kulttuurinuoret jyrää!
Olipa kerran motivoitunut joukko nuoria innokkaita työmyyriä, jotka päättivät pistää hynttyyt yhteen ja järjestäytyä. Nämä nuoret ay-aktiivit päättivät perustaa yhteisön, jonka nimi on Tampereen kulttuurinuoret. Tämä ryhmä koostuu ammattitaitoisista eri taiteen moniosaajista. Toimijoiden tarkoitus on antaa Tampereen nuorille mahdollisuus toteuttaa itseään eri taiteenlajien avulla ja kerätä samalla hajanainen ammattiyhdistysnuoriso yhteen. Jo nyt on käynyt selväksi, että yhteisö kerää ay-liikkeen ulkopuolella olevia myös mukaan toimintaan.

Koko ensi vuosi on täynnä toimintaa. Ohjelmaa on niin kuvataiteiden, tanssin, elokuvan, musiikin ja teatterin saralla. Eri taiteenlajeja yhdistellään ja jalostetaan nuorten mieltymysten mukaan. Luovuus on tärkeä osa toimintaa.

Hienoa tässä ryhmittymässä on se, että kun yleensä nuoret tyytyvät pitämään keskenään hauskaa, niin Kulttuurinuoret jakavat tämän hauskan myös muiden kanssa eli kaikki tapahtumat markkinoidaan näyttävästi ja pidetään sellaisilla paikoilla, joihin nuorilla on mahdollisimman pieni kynnys tulla.

Oheistavoitteena Kulttuurinuoret pitää tärkeänä Tampereen saamiseksi Euroopan kulttuuripääkaupungiksi vuodelle 2011, josta kaupunkimme on parhaillaan kisaamassa. Kun kerroin valtuustossa yhteisöstämme apulaiskaupunginjohtaja vastasi helpottuneena, että "minä olenkin odottanut kovasti, että koska se nuoriso tajuaa tulla kulttuuripääkaupunkikisaan mukaan". Ilman Kulttuurinuoria Tampereesta ei tule kulttuuripääkaupunkia.

Yhteisö on nimenomaan rekrytointia parhaimmillaan. Jo nyt, vaikka ryhmä on ollut kasassa kuukauden, mukaan on ilmoittautunut kymmeniä nuoria. Toimijoiden laadusta kertoo paljon se, että mitään vastaavaa ei olla koskaan nähty ammattiyhdistyspiireissä. Tähän mennessä porukka on saanut jo aikaiseksi kokopitkän elokuvan Karisman Filmsin toimesta, joka tulee keväällä Niagaraan. Plevnan ensi-illassa kiinnostuneita katsojia oli 450. Sen lisäksi Kulttuurinuoret järjestivät mielenosoituksen bändikämppien säilyttämisen puolesta, joka sekin oli menestys niin lehdissä kuin paikanpäälläkin.

Ryhmä on vakuuttunut siitä, että kovalla työllä Tampereelle luodaan uusi kulttuuriaktiivien sukupolvi, joka on tiivisti mukaana myös ay-toiminnassa. Ryhmä on valmis elvyttämään kulttuuria ja sen arvostusta kaupunkilaisten keskuudessa. Tavoite on taata kulttuurin asema myös päätöksenteossa niin, että tämän vuosikymmenen lopussa sen rahoitus ollaan saatu Tampereella oikealle tasolle ja, että se ei ole enää se sektori "jolta ensimmäisenä viedään". Meillä on syytä ylpeyteen. Ensimmäistä kertaa sitten villin 70-luvun nuoret saavat oikeasti jotain suurta aikaiseksi.

- Joonas Lepistö (sd)

[sivun alkuun]

Joukkoliikenne ilmaiseksi
Kaikkialla käydään nykyään keskustelua joukkoliikenteestä. Siitä paljonko pitäisikö lippujen hintaa korottaa tai pitäisikö yksityistää? Vähemmälle on jäänyt se huomio, että lippujen hintojen korotukset maksavat paikkakunnan vähävaraisimmat. Nyt käydään valtakunnan tasolla vääntöä siitä, että mitenkä pummilla matkustaminen saataisiin poistettua. Vähemmän keskustellaan siitä, pitäisikö joukkoliikenteen olla täysin verovaroilla maksettua.

Mielestäni ainoa tehokas keino lisätä joukkoliikenteen matkustajia, on poistaa maksut. Tämä myös helpottaisi juurikin vähävaraisten toimeentuloa ja toimisi samalla sosiaalipolitiikkana.

Tällä hetkellä Tampereella 80 prosenttia, eli 21 miljoonaa euroa, TKL:n tuloista tulee asiakkailta. Nämä asiakkaat ovat pääasiassa palkkataulukon alapäässä olevia. Eikö Tampereen pitäisi juurikin mahdollistaa heikompiosaisten hyvinvointi ja palvelut? Joukkoliikennemaksut tuntuvat kovimmin pienituloisimpien lompakossa. Ne siis toimivat regressiivisenä verotuksena: kun hinta on jokaiselle sama, pienituloinen maksaa samasta palvelusta suuremman osuuden tuloistaan. Onko joukkoliikenne sittenkin rikkaiden etujen palvelemista? Jos kaupungin joukkoliikenne rahoitettaisiin kokonaan verovaroin, kuntalaiset maksaisivat joukkoliikenteen ylläpitämisestä kohtuullisessa suhteessa tuloihinsa.

Maarianhaminassa bussien käyttö yli kaksinkertaistui maksujen poistuttua. Ilmainen paikallisliikenne on arkipäivää monella paikkakunnalla Ruotsissa. Hollannissa ja Saksassa opiskelijat ja eläkeläiset saavat eri tavoin matkustaa ilmaiseksi.

Ilmainen joukkoliikenne houkuttelee autoilijoita pois ruuhkista ja säästää rahoja lisäteiden rakentamiselta. Täten vapautuvat valtion varat voitaisiin käyttää joukkoliikennetukeen kunnille.

Tukholmassa tehdyn tutkimuksen mukaan ylivoimainen enemmistö Tukholman asukkaista voittaisi rahallisesti, jos kaupungin joukkoliikenne rahoitettaisiin kokonaan verovaroin. Joukkoliikenne on yksi kunnan peruspalveluista. Sen pitää kuulua kaikille.

- Joonas Lepistö (sd)

[sivun alkuun]